Kätilöopiskelijoiden tutkimus äidiksi kasvamisesta

T. Kahden lapsen äidiksi kasvanut ei-synnyttäjä

1. 25



2. 2

a. -08 ja -10



3. ei

a. -

b. -



4. ensimmäinen ei ollut, toinen oli



5. riemu



6. kyllä



7. no kauppakassit ja muut painavat esineet kannettiin mun puolesta, mutta mitään henkistä tukea ei pahemmin saanut



8. en saanut tukea, mutta en sitä kyllä pyytänytkään



9. kyllä



10. eivät juurikaan muuttuneet



11. ensimmäisessä raskaudessa kärsin koko raskauden ajan järkyttävästä raskauspahoinvoinnista, oksentelin joka päivä, mutta toinen raskaus sujui paremmin ja synnytykset myös tosi hyvin



12. ekan kohdalla: huh, vihdoinkin se on ohi! Tokan kohdalla: mitä, nytkö se jo tuli sieltä?!



13. en ymmärtänyt kysymystä



14. en

a. -



15. kyllä, ehdottomasti.



16. eivät oikeastaan



17. äitinä sitä vasta ymmärtää, että lapsettomana sitä ei kyllä tiennyt juuri mitään oikeasta elämästä, saati sitten lasten kasvatuksesta! (vaikka sitä on niin tietävinään)...

1. 24 vuotias

2. 1 lapsi, 2012

3. Ei

4. Kyllä, mutta tärppäsi nopeammin kuin luulimme :D

5. Yllättynyt(kts. aiempi vastaus), iloinen

6. Kyllä

7. Kumppani tuki koko raskausajan, hoivasi ja helli kun olin kipeä ja tsemppasi esimerkiksi liikkumaan. Osa ystävistä oli yllättyneitä, mutta kannustavia. Neuvolahoitajani oli mahtava persoona: luotti minuun ja omaan tiedonhankintataitooni, käski olla kriittinen muiden, myös neuvolan ohjeitten kanssa.

8. Kyllä

9. Kyllä

10. Muutuin pohtivammaksi ja kriittisemmäksi. Olin koko raskauden ajan aidosti iloinen raskaudestani

11. Raskaus meni hyvin, synnytys perätilan ulosautto, mutta sekin meni kohdunkaulan puudutteen voimalla.

12. Tunsin oloni näänytneeksi ja onnelliseksi.

13. Muutaman enismmäisen kuukauden tunsin oloni riittämättömäksi; vauva vaati jatkuvaa sylissäoloa ja oli kova tissittelemään. Vauvamme oli myös hyvin itkuinen, vaikkei koliikkidiagnoosia saatukaan. Vauvasta ei löytynyt mitöän "vikaa," on vaan temperamenttinen ja osoittaa selkeästi jos jokin ei ole "hyvin."

14. En tuntenut

15. Kyllä, olen muuttunut vastuullisemmaksi ja herkemmäksi. Pohjimmiltani olen kuitenkin sama nainen.

16.-

17. Mielestäni jo raskausaikana neuvolassa saisi herätellä, että vauva-aika saattaa olla TODELLA rankkaa. Oma neuvolahoitajani sanoi, että hyvin harvoin tulee sanotuksi, koska äidit säikähtävät ja neuvolamanailu alkaa.

1. Minkä ikäinen olet? 28



2. Montako lasta sinulla on? 1

a. Mitkä ovat lastesi syntymävuodet? 2009



3. Onko sinulle koskaan tehty raskaudenkeskeytystä? Ei

a. Jos on, milloin?

b. Mikä sai sinut jatkamaan raskautta ensimmäisen syntyneen lapsesi kohdalla?



4. Oliko raskautesi suunniteltu? Kyllä



5. Mikä oli ensireaktiosi raskaudesta? Hämmennys, ilo.



6. Olitko parisuhteessa raskautesi aikana? Kyllä.



7. Minkälaista tukea sait, esim. kumppaniltasi, perheeltäsi, ystäviltäsi, terveydenhoitohenkilökunnalta?



En osannut kaivata erityisemmin tukea, vastauksia kysymyksiin yms sain kiitettävästi.



8. Koitko saaneesi tarpeeksi tukea raskautesi aikana?Kyllä.



9. Kun sait tietää olevasi raskaana, olitko mielestäsi valmis äidiksi? Luulin olevani.



10. Miten ajatuksesi ja tuntemuksesi muuttuivat raskauden aikana? Raskauden aikana luulin, että olen kasvanut äidiksi.



11. Menikö raskautesi ja synnytyksesi hyvin? Viimeisillä viikoilla tuli raskausmyrkytys, synnytys oli hirveä ja päätyi kiireelliseen sektioon.



12. Mitkä olivat välittömät tuntemuksesi synnytyksen jälkeen? Hämmennys, yksinäisyys. Sekavat.



13. Muuttuivatko tuntemuksesi? Miten? Synnytyksen jälkeisten viikkojen jälkeen äidinrakkaus syntyi vähitellen, koimme silti mieheni kanssa olevamme yksin ja hämmennyksissä uudessa tilanteessa.



14. Tunsitko synnytyksen jälkeistä masennusta?

a. Jos tunsit, minkälaista apua/tukea sait? Sairastin vaikean masennuksen, joka todettiin vasta 1,5v synnytyksen jälkeen kun romahdin täysin. Omasta neuvolasta tai terveysasemalta en saanut apua, vaikka yritin. Menin yksityiselle lääkärille ja sain apua.



15. Koetko muuttuneesi ihmisenä äitiyden myötä? Jossain määrin. Koen edelleen siltikin olevani itsenäinen, erillinen ihminen, vaikka minulla onkin lapsi. En elä elämääni lapseni kautta.



16. Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, erosivatko tuntemuksesi ja ajatuksesi seuraavan raskauden kohdalla? Miten? Olen parhaillaan raskaana. Oletan olevani vähemmän eksyksissä ja valmiimpi tutustumaan vauvaan ilman hämmennystä uudesta roolista ihmisen äitinä.



17. Haluatko kertoa jotakin muuta mielestäsi oleellista raskauteen/äitiyteen liittyen? Sana on vapaa! Ainut positiivinen äitivuodeosastolta on se, kun kätilöopiskelija ohjasi imetystäni, vaikkei se sitten sujunutkaan lopulta :) Osaston kätilöillä tuntui olevan aikaa vain tutin tunkemiseen vauvan suuhun ja lisämaidon kantamiseen... Vaipan vaihtoonkin olisin halunnut ohjausta, mutta sitä en pyynnöistä huolimatta saanut. Terveisiä OYSiin..

1. Minkä ikäinen olet?

34v



2. Montako lasta sinulla on?

1 lapsi

a. Mitkä ovat lastesi syntymävuodet?

2000



3. Onko sinulle koskaan tehty raskaudenkeskeytystä?

Ei

a. Jos on, milloin?

b. Mikä sai sinut jatkamaan raskautta ensimmäisen syntyneen lapsesi kohdalla?

Halusimme vain mieheni kanssa lapsen, vaikka nuoria olimmekin emmekä olleet seurusteleet kuin vasta muutaman kuukauden



4. Oliko raskautesi suunniteltu?

Ei ollut



5. Mikä oli ensireaktiosi raskaudesta?

Järkytys, opinnot kesken ja tuorehko suhde lapsen isään.



6. Olitko parisuhteessa raskautesi aikana?

Kyllä



7. Minkälaista tukea sait, esim. kumppaniltasi, perheeltäsi, ystäviltäsi, terveydenhoitohenkilökunnalta?

Mies oli heti mukana, huolehtivainen ja innostunut. Omat vanhempi olivat aluksi kauhistuneita ja suhtautuivat negatiivisesti (mieheni on minua 11 vuotta vanhempi). Neuvolan terkkari oli kannustava, positiivinen ja neuvoi melkein kädestä pitäen.



8. Koitko saaneesi tarpeeksi tukea raskautesi aikana?

Kyllä, vaikka synnytystä pelkäsin. Siihen olisin halunnut saada apuja, en ehkä silloin osannut ilmaista itseäni riittävän selvästi.



9. Kun sait tietää olevasi raskaana, olitko mielestäsi valmis äidiksi?

Kyllä se vaati kypsyttelya. Taisin olla jo viikolla 30 ennenkuin vasta tosissani ymmärsin ja hyväksyin tilanteen täysin.



10. Miten ajatuksesi ja tuntemuksesi muuttuivat raskauden aikana?

Aluksi kauhistutti nopea elämänmuutos. Pikkuhiljaa tottuttelin ajatukseen ja raskaus ja vauva muuttuivatkin kaikkein tärkeimmiksi.



11. Menikö raskautesi ja synnytyksesi hyvin?

Meni.



12. Mitkä olivat välittömät tuntemuksesi synnytyksen jälkeen?

Minua tärisytti eikä tärinä meinannut loppua. Mutta se oma tyttö siinä sylissä oli niin ihana.



13. Muuttuivatko tuntemuksesi? Miten?

Kätilö rauhoitteli ja kertoi tärinän olevan kehon reaktio jännityksen jälkeen. Pikkuhiljaa rauhoituin.



14. Tunsitko synnytyksen jälkeistä masennusta?

a. Jos tunsit, minkälaista apua/tukea sait?

En tuntenut.



15. Koetko muuttuneesi ihmisenä äitiyden myötä?

Kasvoin henkisesti hurjasti, "äidillistyin".



16. Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, erosivatko tuntemuksesi ja ajatuksesi seuraavan raskauden kohdalla? Miten?



17. Haluatko kertoa jotakin muuta mielestäsi oleellista raskauteen/äitiyteen liittyen? Sana on vapaa!

Kätilöopiskelijat eivät tee tutkimusta, eivät edes pienimuotoista, korkeintaan tutkielmaa.



Sitten seuraavaksi, varmaan oisitte saaneet kattavammin vastauksia esim. sähköpostiin, kuka viitsii tänne foorumille vastailla tollasiin kysymyksiin. Annatte vaikutelman, että teillä on pikkasen kiire ja "tutkimus" pitäisi rääpäistä kasaan huomiseksi...



OAMK:n taso se vaan laskee...

Teette nettilomakkeen tai sitten sähköpostiin vastaukset.



Toki tutkijan nimi ja yhteystiedot pitäisi olla näkyvillä, senhän pitäisi olla selvää.

1. 30



2. 3 (neljäs tulossa)

a. -02, -05, -08



3. Onko sinulle koskaan tehty raskaudenkeskeytystä?

ei



4. Kyllä



5. Iloinen yllätys



6. Olin parisuhteessa (joka myöhemmin kariutui)



7. Vanhemmiltani ja ystäviltäni sain paljon tukea nuoresta iästäni (19) huolimatta. Neuvolassa olettivat minun haluavan tekevän abortin ja se kyllä hieman loukkasi.



8. Kyllä koin.



9. Olin valmis. En tekisi mitään toisella tapaa,vaikka aina ei ollutkaan helppoa.



10. Parisuhde ei ollut niin vakalla pohjalla, kuin olisin halunnut. Olin varma, että kasvatan lapsen yksin ja niinhän siinä kävi.



11. Menikö raskautesi ja synnytyksesi hyvin?

Raskaus meni hyvin. Olisin halunnut synnyttää alakautta, mutta lapsen ollessa perätilassa päädyttiin sektioon. Se oli henkisesti iso kysymys.



12. Mitkä olivat välittömät tuntemuksesi synnytyksen jälkeen?

Sektio tuntui jotenkin kummalliselta, johtuen varmaan siitä että minua pelotti kovasti. Oli kamalaa, kun lapsi vietiin pois salista ja minua kursittiin siinä leikkauspöydällä.



13. Muuttuivatko tuntemuksesi? Miten?

Olin maailman onnellisin päästessäni pois heräämöstä. Sain vauvan rinnalleni, mutta tajusin nopeasti että kaikki ei ollut kunnossa. Lapsi muuttui jotenkin huonon väriseksi ja valitteli. Soitin hoitajan huoneeseen ja lapsi vietiin teholle. Keuhkot olivat lytyssä ja jossain vaiheessa hänen keuhkoonsa oli tullut "reikä". Kahdessa viikossa siitä selvittiin, mutta enpä kyllä kenellekkään sellaista äidiksitulemista toivo.



14. Tunsitko synnytyksen jälkeistä masennusta?

a. Jos tunsit, minkälaista apua/tukea sait?

Nyt jälkeenpäin ymmärrän olleeni masentunut. Ero lapsen isästä vauvan ollessa 5kk oli rankkaa aikaa. Kävin kriisikeskuksessa juttelemassa asioistani. Minulla oli laaja tukiverkko, joka veti minut jaloilleni. Lapsen hoito piti minut kiinni arjessa, mutta olin huolissani että minua pidetään huonona äitinä nuoren ikäni vuoksi. Olin suorastaan perfektionisti monessa asiassa.



15. Koetko muuttuneesi ihmisenä äitiyden myötä?

Kyllä! Osaan ottaa asiat rennommin. Minulla on nykyisin hyvin pitkä pinna ja olen rauhallinen.



16. Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, erosivatko tuntemuksesi ja ajatuksesi seuraavan raskauden kohdalla? Miten?

Tullessani uudestaan raskaaksi (uusi puoliso) pelkäsin monen saman asian toistuvan. Pälkäsin, että vauvalle tapahtuu jotain. Muistelin myös esikoiseni vauva-aikaa ja sen aikaisia tuntemuksia. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt miten ihanalta kaikki kuitenkin tuntui ja miten hienosti kaikki meni. Sain synnyttää alakautta ja sain nukkua vastasyntynyt vierelläni. Mikä parasta, en ollut masentunut.



17. Haluatko kertoa jotakin muuta mielestäsi oleellista raskauteen/äitiyteen liittyen? Sana on vapaa!

Äitinä olemiseen liittyy paljon näkymättömiä rajoja ja ohjeita. Toisaalta äitiys on myös asia joka yhdistää monia naisia ikään, rotuun tai kansallisuuteen katsomatta. Liikuttavimpia tarinoita äitiydestä olen kuullut työskennellessäni hoitoalalla raskaana ollessani. Vauvamahani huomattuaan miltei jokainen nainen ottaa puheeksi oman äitiytensä ja monen monta synnytystarinaakin olen kuullut yli 80-vuotiaiden rouvien suusta.

vastata näin anonyyminä mitä lähettää vastaukset omasta sähköpostista.

1:32

2: 2, 2008, 2011

3; ei

4; raskaus oli suunniteltu

5; ilo ja myös pelko (ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon, pelkäsin sitä myös seuraavien kohdalla alussa paljon)

6; olin ja olen naimisissa lasten isän kanssa

7; en saanut juuri tukea läheisiltä. Jaoin tunteet raskausajan odotusryhmän kanssa ja sain siitä paljon tukea.

8; sain tarpeeksi tukea

9; olin mielestäni valmis kasvamaan äidiksi

10; alun huolen jälkeen raskauteen tuli ilon ja onnellisuuden tunteita

11; ensimmäisessä raskaudessa oli loppuvaiheessa hankaluuksia, ja synnytyksessä oli omat vaikeutensa. Toinen raskaus meni ihan oppikirjan mukaan.

12; ensimmäisen kohdalla tunsin lasta kohtaan mieletöntä rakkautta, toisen lapsen kohdalla tunne oli laimeampi.

13; Tuntemukset muuttuivat, ja myös toisesta lapsesta tuli ajan myötä yhtä rakas.

14; En ollut masentunut synnytyksen jälkeen, mutta meillä oli hektinen ja surullinen vaihe elämässä tuolloin muutenkin, ja se leimasi toisen lapsen vauva-aikaa. En kokenut tarvitsevani siihen tukea.

15; olen muuttunut kovasti lasten myötä, joillakin osa-alueilla täysin erilaiseksi.

16; toisen lapsen raskauteen ei niin ehtinyt kiinnittää huomiota alun vaikeuksien jälkeen.

1. 26v.



2. 2 lasta



a) 2009, 2012



3. Ei keskeytyksiä



4. Ensimmäinen oli, toinen ei



5. Shokki. Vaikka raskaus oli suunniteltu, se plussatesti aiheutti shokin. Hyvällä tapaa. Edes miehelleni en kertonut plussasta, vaan hän arvasi sen kaksi päivää sen jälkeen, kun olin plussannut.



6. Kyllä



7. Kaikki olivat iloisia uutisesta. Myös lapsen isä oli kyllä aluksi hieman shokissa, sitten hän onnitteli.



8. Sain riittävästi tukea, mutta en mitenkään erityistä tukea saanut, enkä kyllä kaivannutkaan.



9. Olin valmis äidiksi. Lapsi oli hyvin toivottu.



10. Onnesta suruun ja takaisin onneen. Ensimmäisessä raskaudessa tuli varsinkin loppuvaiheessa välillä sellaisia lopullisuuden-tunteita, jotka olivat ahdistavia. Niitä tuli, vaikka lapsi tosiaan oli toivottu. Ne meni itsekseen ohi, onnentunteet voitti.



11. Raskaus sujui molempien lasten kohdalla todella mainiosti. Ensimmäinen raskaus päättyi perätilasektioon. Toinen raskaus hätäsektioon alatiesynnytys-yrityksen jälkeen.



12. Esikoisen kohdalla ne onnentunteet valtasivat minut totaalisesti, kun kuulin vauvani ensi-itkun ja näin hänet. Se tunne on sanoinkuvaamaton. Toisen kohdalla herättyäni nukutuksesta oli tunteet sekaiset. Ihmettelin, missä vauvani on ja onko hän kunnossa. Kunnossa oli, ja kun näin hänet se uskomaton onni täytti taas kehoni ja mieleni.



13. Onnentunteet pysyivät ja vahvistuivat vain. Se rakkaus, minkä lapseni minulle toivat, on parasta koko maailmassa.



14. Toinen synnytykseni traumatisoi minua. Olin aika lähellä sitä rajaa, että masentuisin.



a) Neuvolasta tarjottiin vertaistukiryhmää, mutta kieltäydyin. Minä pääsin pahimman yli puhumalla läheisteni kanssa.



15. Koen olevani parempi ihminen äitinä kuin ennen lapsia. Ajattelen asioita jollain tapaa syvällisemmin. Tajuan asioita enemmän.



16. Toisessa raskaudessa tiesin kuinka suuri onni minua kohtaa, kun lapsi syntyy. Ensimmäinen raskaus oli enemmän ihmettelyä ja odottelua, enkä tiennyt silloin vielä, kuinka suuri lahja minulle on suotu.



17. Äitiys on suurin lahja, minkä voi elämältä saada.

Hei!

Olemme kätilöopiskelijoita Oulun seudun ammattikorkeakoulusta ja teemme pienimuotoista tutkimusta eri-ikäisten naisten äidiksi kasvamisesta kehityspsykologian kurssiimme liittyen.

Jos olet äiti ja sinulla on hetkinen aikaa, toivoisimme sinun vastaavan oheiseen kyselyyn! Vastauksista koostamme yhteenvedon ja esittelemme sen kurssitovereillemme. Vastaukset käsitellään anonyymisti.

1. Minkä ikäinen olet? 32

2. Montako lasta sinulla on? 2

a. Mitkä ovat lastesi syntymävuodet? 2007, 2012

3. Onko sinulle koskaan tehty raskaudenkeskeytystä? Ei

a. Jos on, milloin?

b. Mikä sai sinut jatkamaan raskautta ensimmäisen syntyneen lapsesi kohdalla?

4. Oliko raskautesi suunniteltu? Toivottuja

5. Mikä oli ensireaktiosi raskaudesta? Onni

6. Olitko parisuhteessa raskautesi aikana? Kyllä

7. Minkälaista tukea sait, esim. kumppaniltasi, perheeltäsi, ystäviltäsi, terveydenhoitohenkilökunnalta?

8. Koitko saaneesi tarpeeksi tukea raskautesi aikana? Raskauden aikana kyllä, mutta äidiksi kasvetaan pikkuhiljaa kun lapsi on jo syntynyt ja tähän ei tukea ym neuvoloista juurikaan saa. Raskaana olevista pidetään hyvä huoli.

9. Kun sait tietää olevasi raskaana, olitko mielestäsi valmis äidiksi? Kyllä, mutta kun lapsi syntyi ja hormonit hyrräsi ja todellisuus iski, olin ahdistunut

10. Miten ajatuksesi ja tuntemuksesi muuttuivat raskauden aikana? Ei mitenkään.

11. Menikö raskautesi ja synnytyksesi hyvin? Meni

12. Mitkä olivat välittömät tuntemuksesi synnytyksen jälkeen? Todella onnellinen

13. Muuttuivatko tuntemuksesi? Miten? Olen ollut onnellinen ja kiitollinen lapsistani aina. Ne tuntemukset eivät muuttuneet, esikoisen kohdalla kun elämänmuutos oli niin täydellinen niin olin alkuun ahdistunut ja ajattelin olevani ikuisesti lapsessani kiinni... toisen kanssa ei ole ollut minkäänlaista ahdistusta tms. Vaan pystyn nauttimaan äitiydestä täysin.

14. Tunsitko synnytyksen jälkeistä masennusta? En koe, että olisin ollut masentunut kun tulin ekaa krt äidiksi.

a. Jos tunsit, minkälaista apua/tukea sait?

15. Koetko muuttuneesi ihmisenä äitiyden myötä?

16. Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, erosivatko tuntemuksesi ja ajatuksesi seuraavan raskauden kohdalla? Miten? Molemmissa raskauksissa olin onnellinen. Tokassa myös huoleton.

17. Haluatko kertoa jotakin muuta mielestäsi oleellista raskauteen/äitiyteen liittyen? Sana on vapaa!

Raskauteni ovat olleet onnellista aikaa ja silloin saa tukea. Missään ei kuitenkaan puhuttu synnytyksen jälkeen tulevista fiiliksistä. Mielestäni raskaana ollessaan ei kasva äidiksi vaan pikkuhiljaa lapsen kanssa. Toisella kerralla kun tietää mitä tuleman pitää niin sitä osaa jo suhtautua eikä tunteiden vuoristorata ole niin hurja. Enemmän pitäisi saada tukea ja tietoa lapsen syntymän jälkeen sekä ensimmäisen lapsen saanneille ryhmiä.

Kiitämme vastauksestasi!

1. Minkä ikäinen olet? 35



2. Montako lasta sinulla on?2

a. Mitkä ovat lastesi syntymävuodet?2008, 2011



3. Onko sinulle koskaan tehty raskaudenkeskeytystä?ei

a. Jos on, milloin?

b. Mikä sai sinut jatkamaan raskautta ensimmäisen syntyneen lapsesi kohdalla?



4. Oliko raskautesi suunniteltu? Kyllä. Yritystä 2 vuotta, hoitojen alettua luomuraskaus.



5. Mikä oli ensireaktiosi raskaudesta? Syvä ilo ja onni.



6. Olitko parisuhteessa raskautesi aikana? Kyllä



7. Minkälaista tukea sait, esim. kumppaniltasi, perheeltäsi, ystäviltäsi, terveydenhoitohenkilökunnalta? Terveydenhoitohenkilökunnan tuki keskittyy liiaksi fyysiseen puoleen, henkinen puoli unohdetaan.



8. Koitko saaneesi tarpeeksi tukea raskautesi aikana? Määrällisesti kyllä, laadullisesti en. Ks edellinen kysymys.



9. Kun sait tietää olevasi raskaana, olitko mielestäsi valmis äidiksi? Kyllä.



10. Miten ajatuksesi ja tuntemuksesi muuttuivat raskauden aikana?



11. Menikö raskautesi ja synnytyksesi hyvin? Helppo raskaus ja nopea oppikirjasynnytys hyvällä kivunlievityksellä. Liikkumista rajoitettiin liiallisella piuhoissa kiinni olemisella ja jakkaraa ei meinattu ensin antaa kätilön vaikean työasennon vuoksi vaikka sitä toivoin. Sain sen sitten kuitenkin ja nopeasti tuli esikoinen jakkaralla.



12. Mitkä olivat välittömät tuntemuksesi synnytyksen jälkeen? Hämmennys: sieltä tuli vauva! En ollut kyennyt lapsettomuuden jälkeen ajattelemaan raskautta ja synnytystapahtumaa pidemmälle?! Helpotus, nyt se synnytys on ohi. Ilo.



13. Muuttuivatko tuntemuksesi? Miten?



14. Tunsitko synnytyksen jälkeistä masennusta? Kyllä

a. Jos tunsit, minkälaista apua/tukea sait?

Vaikea masennus, osastohoitojakson jälkeen lääkitys ja terapia jatkui pitkään. Iso ongelma on, ettei monessa paikassa osata terveyskeskustasolla huomata tai hoitaa masentuneita äitejä!!! Synnärilläkin vähäteltiin epävarmuuttani kotiutumisesta ja laitettiin vastoin tahtoani kotiin.



15. Koetko muuttuneesi ihmisenä äitiyden myötä? Kyllä ja en. Perusluonne toki säilyy, mutta kyllähän sitä muuttuukin arvoiltaan jne.



16. Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, erosivatko tuntemuksesi ja ajatuksesi seuraavan raskauden kohdalla? Miten? Toisella kerralla kaikki on ehkä hieman "arkisempaa". Toisaalta masennustaustalla piti varautua eri tavoin masennuksen mahdolliseen uusimiseen. Ja se todellakin uusi kaikista varokeinoista huolimatta(vaikka aloitin lääkkeen uudestaan heti synnytyksen jälkeen ja luovuin imettämisestäkin). Synnytystä jännitin hieman enemmän toisella kerralla, kun tiesi, mitä on tulossa ja mietin, ehdinkö saada kivunlievitystä, kun esikoinenkin syntyi nopeasti.



17. Haluatko kertoa jotakin muuta mielestäsi oleellista raskauteen/äitiyteen liittyen? Sana on vapaa! Neuvolassa on kerrottava rehellisesti, mitä pikkuvauva-aika on. Unettomuudesta ja sen mahdollisista seurauksista on kerrottava etukäteen. Imettämisestä tarvitaan enemmän tietoa ja tukea. Olin esikoisen syntymän jälkeen aivan järkyttynyt, että vauvaa pitäisi imettää jatkuvasti eikä hän silti ollut tyytyväinen. Olin saanut sen käsityksen, että jo alussa imetyskerroissa on tuntien pituiset välit. Synnärin vuodeosaston käytännöistä ei moni ensisynnyttäjä tiedä juuri mitään ja ainakin minulle oli suuri järkytys, että siellä pitää kaikki tietää ja tehdä itse, eikä lepoon ole juuri mahdollisuuksia. Vierihoito on varmaan ajatuksena hyvä, mutta onko se viety liian pitkälle tänä päivänä niinä synnytyksen jälkeisinä päivinä sairaalassa. Toisen synnytyksen jälkeen kohtelu olikin sitten ihan toisenlaista, kun tiedettiin masennustaustani :) Ehkä lapsettomuustaustaiset, hieman vanhemmat äidit tarvitsisivat ihan erityistä tukea äitiytensä kanssa.

Varmaan kaikkien noin kouluikäisten lasten vanhempien mielestä näillä kysymyksisllä on aika vähän tekemistä vanhemmuuteen kasvamisen kanssa. Tai ainakin melkolailla niillä on matkaa tärkeimpiin kysymyksiin

1. Minkä ikäinen olet?

- 32

2. Montako lasta sinulla on?

- 2 lasta

a. Mitkä ovat lastesi syntymävuodet?

- 2000 ja 2002

3. Onko sinulle koskaan tehty raskaudenkeskeytystä?

- Ei

a. Jos on, milloin?

b. Mikä sai sinut jatkamaan raskautta ensimmäisen syntyneen lapsesi kohdalla?

- En edes harkinnut muuta, halusin lapsen ja lisäksi en hyväksy uskonnollisista syistä aborttia missään oloissa (olen katolinen)

4. Oliko raskautesi suunniteltu?

- Ei

5. Mikä oli ensireaktiosi raskaudesta?

- Että ahaa, yksinhuoltajan elämä sitten on edessä varmaan, sitä en ollut odottanut mutta tulen pärjäämään.

6. Olitko parisuhteessa raskautesi aikana?

- En alussa, mutta aloin parisuhteen ja menin naimisiin lapsen isän kanssa raskausaikana.

7. Minkälaista tukea sait, esim. kumppaniltasi, perheeltäsi, ystäviltäsi, terveydenhoitohenkilökunnalta?

- En erityisemmin kaivannut enkä saanut tukea.

8. Koitko saaneesi tarpeeksi tukea raskautesi aikana?

- Kyllä (en kokenut tarvitsevani).

9. Kun sait tietää olevasi raskaana, olitko mielestäsi valmis äidiksi?

- Kyllä. Jotenkin minulle vieras ajatus että aikuinen nainen voisi olla olematta valmis äidiksi.

10. Miten ajatuksesi ja tuntemuksesi muuttuivat raskauden aikana?

- Ei oikeastaan mitenkään. Odottaminen ja äitiys tuntuivat hyvältä.

11. Menikö raskautesi ja synnytyksesi hyvin?

- Erittäin hyvin.

12. Mitkä olivat välittömät tuntemuksesi synnytyksen jälkeen?

- Syvä onnellisuus siitä että vauva oli terve ja että itsellenikään ei ollut käynyt mitään ikävää.

13. Muuttuivatko tuntemuksesi? Miten?

- Ei muuttuneet, muuta kuin huumaavin onnentunne tasoittui toki ajan kanssa.

14. Tunsitko synnytyksen jälkeistä masennusta?

- En.

a. Jos tunsit, minkälaista apua/tukea sait?



15. Koetko muuttuneesi ihmisenä äitiyden myötä?

- En oikeastaan. Ihan sama ihminen olin ennen kuin nytkin. Arki toki muuttui lasten myötä, mutta ei äiti.

16. Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, erosivatko tuntemuksesi ja ajatuksesi seuraavan raskauden kohdalla? Miten?

- Ei erityisemmin, paitsi että synnyttäminen jännitti vähemmän koska ensimmäinen synnytys oli helppo.

17. Haluatko kertoa jotakin muuta mielestäsi oleellista raskauteen/äitiyteen liittyen? Sana on vapaa!

- Jotenkin minusta tuntuu että asiat ovat menneet helposti koska ensimmäistä saadessani olin aika nuori ja en osannut pelätä mitään. Ajattelin vaan että naiset on satojatuhansia vuosia vauvoja saaneet ja aikuiseksi kasvattaneet joten eiköhän se suju minultakin. Joskus olen ajatellut että nyt voisin olla huonompi, vähemmän vaistonvarainen äiti ihan pienelle, kun on sekoittavaa teoreettista tietoa liikaa.

1. 36

2. 2 a) 2007 ja 2010

3. Ei

4. Kyllä

5. Yllättynyt

6. Avoliitossa

7. Hyvin tuettiin, ei valittamista

8. Kyllä

9. Kyllä

10. Alussa stressasin paljon vauvan terveydestä, loppuaikana osasin olla rennommin

11. Raskaudet meni tosi hyvin kuin oppikirjoista, mutta synnytykset ei. Eka synnytys kiireellinen sektio ja toinen imukuppisynnytys

12. Onnellinen

13. Eipä kovin. Ekassa tietenkin oli epävarmempi

14. Se

15.Kyllä

16. Tokan raskauden kohdalla olin paljon huolettomampi ja rennompi

17. Ehkä sen, että esikoisen uhma oli itselle yllätys, kuinka oli vaikea suhtautua omiin tuntemuksiin. Kuinka itselle imetys oli niin tärkeätä. Kuinka esikoista halusi suojella aluksi, ettei tulisi esim. Kipeäksi ym.

1. 25v

2. Neljäs tulossa.

a. -07, -09,-11 ja -13

3. Ei ole.

4. Kyllä

5. "Shokki" vaikka olikin suunniteltuja.

6. Kyllä.

7. Hyvin olen saanut tukea kaikilta tahoilta.

8. Kyllä.

9. No en oikeastaan.

10. Kun ajatukseen tottui, odotus tuntui hyvin pitkältä ajalta.

11. Kyllä meni.

12. Ensimmäisen jälkeen aika meni ihmettelyyn ja opetteluun. Jo salista asti.

13. Eivät.

14. En

15. Kyllä, paljonkin! Paljon vastuullisempaan suuntaan yllättäin :)

16. Seuraavan kohdalla jo kaikki meni "rutiinilla" vaikka raskausaika olikin hyvin erilainen kuin ensimmäisellä kerralla.

17. Eipä tule mieleen mitään :)

1. Minkä ikäinen olet?

30 vuotta.



2. Montako lasta sinulla on?

1 lapsi.

a. Mitkä ovat lastesi syntymävuodet?

2012.



3. Onko sinulle koskaan tehty raskaudenkeskeytystä?

Ei



4. Oliko raskautesi suunniteltu?

Kyllä.



5. Mikä oli ensireaktiosi raskaudesta?

Ilahtuminen, yllättyminen ("tärppäsi" ensimmäisestä yrityskierrosta).



6. Olitko parisuhteessa raskautesi aikana?

Kyllä.



7. Minkälaista tukea sait, esim. kumppaniltasi, perheeltäsi, ystäviltäsi, terveydenhoitohenkilökunnalta?

Tavallista tsemppausta, hengessä mukana olemista. En kokenut tarvitsevani erityistä tukea.



8. Koitko saaneesi tarpeeksi tukea raskautesi aikana?

Kyllä, tarvetta ei juuri ollut.



9. Kun sait tietää olevasi raskaana, olitko mielestäsi valmis äidiksi?

Kyllä.



10. Miten ajatuksesi ja tuntemuksesi muuttuivat raskauden aikana?

Eivät mitenkään.



11. Menikö raskautesi ja synnytyksesi hyvin?

Raskaus meni hyvin kunnes lapsivedet menivät yli 6 viikkoa etuajassa. Synnytys sujui normaalisti ja syntyi terve kaksikiloinen.



12. Mitkä olivat välittömät tuntemuksesi synnytyksen jälkeen?

Helpotus, onni.



13. Muuttuivatko tuntemuksesi? Miten?

Tunteet syvenivät.



14. Tunsitko synnytyksen jälkeistä masennusta?

En.



15. Koetko muuttuneesi ihmisenä äitiyden myötä?

En ole muuttunut. Etukäteen kuvittelin että muuttuisin jotenkin mystisesti konkreettisesti "äidiksi", mutta olen edelleen se sama tyyppi.

Eikö teille ole opetettu minkäänlaisia tutkielmien tekoon liittyviä perusasioita ? Mistä teidätte , että vastaajat oikeasti ovat edes äitejä ? Mitä anonyymiys tarkoittaa kun keräätte tietoja palstalta johon voi kuka tahansa kirjautumatta kirjoittaa mitä tahansa ?



Ei menisi läpi Helsingissä tuo tutkielma.



t. Anest.sh.

1. Minkä ikäinen olet?

35



2. Montako lasta sinulla on?

1, toinen tulossa



a. Mitkä ovat lastesi syntymävuodet?

2011 (ja 2013)



3. Onko sinulle koskaan tehty raskaudenkeskeytystä?

a. Jos on, milloin?

v. 2000

b. Mikä sai sinut jatkamaan raskautta ensimmäisen syntyneen lapsesi kohdalla?

Sopiva elämäntilanne & mies, kypsyys, aikuisuus.



4. Oliko raskautesi suunniteltu?

Oli



5. Mikä oli ensireaktiosi raskaudesta?

Ilo ja hämmennys



6. Olitko parisuhteessa raskautesi aikana?

Kyllä



7. Minkälaista tukea sait, esim. kumppaniltasi, perheeltäsi, ystäviltäsi, terveydenhoitohenkilökunnalta?

Läheiset henkisesti: olivat hyvin iloisia puolestamme + materiaalisesti: antoivat tarvikkeita ja vaatteita

hoitohenkilökunta: oikein hyvää valmennusta tulevaan, empaattisuutta ja tukea



8. Koitko saaneesi tarpeeksi tukea raskautesi aikana?

Kyllä



9. Kun sait tietää olevasi raskaana, olitko mielestäsi valmis äidiksi?

Tunne oli sama kuin talviturkin heittäminen alkukesällä.



10. Miten ajatuksesi ja tuntemuksesi muuttuivat raskauden aikana?

Luottamus tulevaisuuteen ja vauvan hyvinvointiin kasvoi. Ilon ja rakkauden tunteita.



11. Menikö raskautesi ja synnytyksesi hyvin?

Kyllä



12. Mitkä olivat välittömät tuntemuksesi synnytyksen jälkeen?

"Minä tein sen!", rakkaus ensisilmäyksellä omaa pienokaista kohtaan.



13. Muuttuivatko tuntemuksesi? Miten?

Väsymys tuli kuvioon mukaan ja ärtymys lisääntyi.



14. Tunsitko synnytyksen jälkeistä masennusta?

En

a. Jos tunsit, minkälaista apua/tukea sait?





15. Koetko muuttuneesi ihmisenä äitiyden myötä?

Olen huomattavasti tylsempi tyyppi kuin ennen, koti- ja perhekeskeinen arjessaeläjä. En ole vielä paljonkaan "toteuttanut itseäni", eikä minulla ole enää/vielä minkäänlaista uraan tai henkisiin harrastuksiin liittyviä kunnianhimoja.



16. Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, erosivatko tuntemuksesi ja ajatuksesi seuraavan raskauden kohdalla? Miten?

Toinen vasta tulossa, mutta tähän asti raskauteen ja siihen liittyvään tunnelmointiin ei ole ollut niin paljon aikaa kuin ensimmäisen kohdalla.



17. Haluatko kertoa jotakin muuta mielestäsi oleellista raskauteen/äitiyteen liittyen? Sana on vapaa!

Olen onnellinen, että olen saanut tulla äidiksi, vaikka en ole koskaan pitänyt itseäni erityisen äidillisenä. Lapseni on minulle kaikki kaikessa, mutta toisinaan mietin, olenko täysin kelvoton äiti. En aina tiedä, mikä on tarpeeksi, vaikka yleensä parhaani yritänkin.

1. Minkä ikäinen olet?

28v



2. Montako lasta sinulla on?

5



a. Mitkä ovat lastesi syntymävuodet?

-02, -04, -06, -10 ja -12



3. Onko sinulle koskaan tehty raskaudenkeskeytystä?

ei





b. Mikä sai sinut jatkamaan raskautta ensimmäisen syntyneen lapsesi kohdalla?

Aika jännä kysymys. Miksi lähdetään oletuksesta, jossa keskeyttäminen on ensisijainen vaihtoehto? Halu saada lapsi lienee tähän se osuvin (ja yleisin) vastaus.



4. Oliko raskautesi suunniteltu?

kyllä



5. Mikä oli ensireaktiosi raskaudesta?

epäusko



6. Olitko parisuhteessa raskautesi aikana?

kyllä. Ja vielä sen jälkeenkin.



7. Minkälaista tukea sait, esim. kumppaniltasi, perheeltäsi, ystäviltäsi, terveydenhoitohenkilökunnalta?

Ystävät katosi, mutta perhe (ja puoliso) tukivat ja auttoivat missä vain voivat. Terveydenhoitohenkilökunta voi asenteineen painua...



8. Koitko saaneesi tarpeeksi tukea raskautesi aikana?

Perheeltä kyllä, ystäviltä ja terveydenhoitohenkilökunnalta en.



9. Kun sait tietää olevasi raskaana, olitko mielestäsi valmis äidiksi?

Ehdottomasti.



10. Miten ajatuksesi ja tuntemuksesi muuttuivat raskauden aikana?

Hormonivuoristorataa. Lapsi oli koko ajan toivottu.



11. Menikö raskautesi ja synnytyksesi hyvin?

Ensimmäiseen kyllä, toiseen ei. http://sekalaistasakkia-sankari.blogspot.fi/2012/07/jotkut-asiat-eivat-…



12. Mitkä olivat välittömät tuntemuksesi synnytyksen jälkeen?

Helpotus, sekä minä että lapsi hengissä ja mieskin tajuissaan.



13. Muuttuivatko tuntemuksesi? Miten?

Kyllä. Helpotuksen mentyä jäi vain suunnaton kiukku henkilökuntaa kohtaan. Näitä jälkiä paikkaillaan edelleen.



14. Tunsitko synnytyksen jälkeistä masennusta?

kyllä



a. Jos tunsit, minkälaista apua/tukea sait?

en minkäänlaista



15. Koetko muuttuneesi ihmisenä äitiyden myötä?

äitiyden myötä en, muuten olen kyllä kymmenessä vuodessa kasvanut ihmisenä paljonkin.



16. Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi, erosivatko tuntemuksesi ja ajatuksesi seuraavan raskauden kohdalla? Miten?

Kaikki neljä seuraavaa olen ollut kauhuissani ajatuksestakin henkilökunnan armoille joutumisesta. Synnytyksen muutama tunti on pikkujuttu tuskineen verrattuna siihen nöyryytykseen ja pittaamattomuuteen, jonka vastasynnyttänyt äiti saa laitoksella osakseen lähtien siitä, kuinka tungetaan vessaan katsomaan tuleeko pissa nyt varmasti jatkuen kohdun paineluun housut nilkoissa verhoja eteen vetämättä kun huonekavereilla on vieraita (tai kun edes on niitä huonekavereita...)



17. Haluatko kertoa jotakin muuta mielestäsi oleellista raskauteen/äitiyteen liittyen? Sana on vapaa! Uuh. Ehdotan, että tutkitte linkin takaa löytyvää blogia tarkemmin. Sieltä sitä sanottavaa löytyy.