Lue keskustelun säännöt.
Olen hemmetin tyytyväinen, että olen elänyt lapsuuteni ns. nurjalla puolella katua.
31.01.2013 |
Siellä ei pitkin nenän vartta kateltu, jos nyt joku oli sössinyt elämässään. Ei tarvinnut hävetä perhettään, sukuaan. Ei tarvinnut pelätä, että lapset olisivat ilman kavereita sen takia, kun naapuriäiti leimaa koko perheen. Eikä ollut kiusaamista, koska tappelut tapeltiin ja sitten pyydettiin anteeksi. Ketään ei jätetty ulkopuolelle ja syrjitty.
Naapuria autettiin ja oltiin naapurille läsnä. Kylä kasvatti.
Jos se alkoholi ja väkivalta on se ratkaisu, että ihmiset ovat avoimempia kuin toiset, olkoon se hinta joka siitä maksetaan.
Mua oikeesti kuvottaa tuommoiset "onneksi lapset kärsii, kun isä on mokannut".
Hienoa, että mies otetaan kotiinsa vastaan, kun on vastuunsa yhteiskunnalle maksanut.
Vai pitäisikö tämän miehenkin sitten joutua kadulla elämään sovituksensa jälkeen? Alkoholisoitua kenties ja joutua muuten vaan sosiaalitoimen rattaisiin? Kiva kun lapset syrjäytyy ja niitä kiusataan?
Jälleen kerran en ihmettele, että Suomessa menee huonosti. Kaikki vaan ajattelee omaa persettään ja pelkää saaneensa jonkun tartunnan, jos kaikki lapset leikkii pihalla paria tuntia päivässä yhdessä.
Nähtäväksi jää kuinka pieleen tämäkin avaus jälleen kerran ymmärretään.
Kommentit (3)
en oikein tajunnut- siis alkoholismi ja väkivaltaisuus on ihan ok, kunhan kaikilla naapureillakin on samat ongelmat, joten kukaan ei osaa edes kaivata mitään parempaa? Vai mitä meinasit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veti purkillisen herneitä Duudsonit-aloituksesta. Yrittää vissiin sanoa, että kotikulmilla ryypättiin ja tapeltiin, eikä ketään kiinnostanut, jos joku oli välillä linnassa, ja lapset leikkivät keskenään ihan yhtä iloisesti, vaikka jonkun iskä tappeli ja riehui, ja istui välillä linnassakin.
Ja sitä isätöntä perhettä porukalla autettiin, kun on niin raskasta, kun iskä lusii.
Sekava sepustus.