Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun vanhemmat eivät hyväksy aikuisen lapsensa valintoja
31.01.2013 |
Olen 3-kymppinen lapseton nainen ja näillä näkymin aion lapsettomana pysyäkin. Toki mielipiteeni saattaa lähivuosina muuttua, mutta nyt tilanne on tämä. Vanhempiani aivan selvästi ärsyttää, että haluan vain elää vapaana ja matkustella, enkä "elää kuten kuuluu". Miesystävä minulla sentään on, ja se tuntuu selkeästi olevan suotava asia. En ilmeisesti voi vanhempieni ajatuksille mitään? Miten voisin edes välttää ärsyyntymisen aihetta koskien?
Kommentit (16)
Jännä juttu muuten, numero 2, että minunkin äitini on maininnut joskus, että haluaisi lapsenlapsia, "kun niitä kerran kaikilla muillakin on ja ne muut ainakin niistä kovasti tykkäävät". Eli kokevatko äitimme jotenkin noloksi sen tilanteen, että heillä ei lapsenlapsia ole..?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä juttu muuten, numero 2, että minunkin äitini on maininnut joskus, että haluaisi lapsenlapsia, "kun niitä kerran kaikilla muillakin on ja ne muut ainakin niistä kovasti tykkäävät". Eli kokevatko äitimme jotenkin noloksi sen tilanteen, että heillä ei lapsenlapsia ole..?
Ap
Että "elämäntyö" valuu hukkaan, jos on itse panostanut suvunjatkamiseen niin paljon.
Jännä juttu muuten, numero 2, että minunkin äitini on maininnut joskus, että haluaisi lapsenlapsia, "kun niitä kerran kaikilla muillakin on ja ne muut ainakin niistä kovasti tykkäävät". Eli kokevatko äitimme jotenkin noloksi sen tilanteen, että heillä ei lapsenlapsia ole..?
Ap
On joskus itku kurkussa kertonut miten koville otti kun sisko soitti ja oli puhunut omista lapsenlapsistaan ja jotenkin semi-ilkeästi kommentoinut siitä kun äidilläni ei ole lastenlapsia yhtään. Asiaan liittyy myös se, että suvussa kulkee kaikenlaisia juoruja minusta siksi, että minulla ei ole miestä eikä lapsia, minua arvellaan esim. lesboksi, päihdeongelmaiseksi, muuten vaan hultteimeksi naiseksi joka ei pysty levottomuuttaan asettumaan parisuhteeseen tms. Se ottaa kovalle äidille, hänestä olisi kivaa että hänen tytärtä arvostettaisiin suvussa, luulen että hänen suurin haave olisi että voisi sanoa minun naineen jonkun rikkaan, hyvinkoulutetun miehen, että suvun rouvat tulisi suorastaan kateelliseksi...
Joululomalla olin vanhemmilla ja kyllä taas oli melkoinen painostus. Kuskasin äitiä autolla ruokakauppaan yhtenä välipäivänä, ja sielläkin meni heti vauvanvaateosastolle, ja alkoi selittää kuinka hän tykkäisi ostella tämmöisiä pieniä vaatteita sitten sille mun pikkuiselle. Ja minua ärsytti kuin pientä eläintä, ja sanoin että minä olen kuule vähän vanha semmoisia pikkuisia enää tekemään. Mistä taas äiti tuli surulliseksi. Tuntuu etten jaksa enää olla hänen kanssaan oikein tekemisissä, koska tahtomattani jatkuvasti loukkaan häntä vain valitsemallani elämäntavalla.
Sun on vain hyväksyttävä se, että vanhempasi surevt puolestasi. Sä et näe, miksi, koska et tiedä sitä, mitä he tietävät: että voisit ihan yhtä lailla matkustella ja elää vapaana lapsien kanssakin, jolloin saisit rusinat molemmista pullista - mutta se, että sinä et tiedä, ei muuta sitä, että vanhempasi surevat sitä, että rajoitat mahdollisuuksiasi tarpeettomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä huolimatta äiti jaksaa huokailla ja hävetä minua, tuttavat kun kehuvat omia fiksuja lapsiaan. En kyllä tiedä, miten päin tässä sitten pitäisi olla. Olen yrittänyt asiasta keskustella, mitään ei tapahdu, joten olen jättänyt yhteydenpidon minimiin.
Olen viisikymppinen, kunnollinen, työssäkäyvä, naimisissa oleva nainen.
että voisit ihan yhtä lailla matkustella ja elää vapaana lapsien kanssakin, jolloin saisit rusinat molemmista pullista - mutta se, että sinä et tiedä, ei muuta sitä, että vanhempasi surevat sitä, että rajoitat mahdollisuuksiasi tarpeettomasti.
kun itse muistelen millaisia oli matkat sinkkuna ja nuorena, niin ne oli juomista, bailaamista, ehkä lomaromanssejakin. Ja nyt lasten kanssa ne on paljolti käytännöllisyyssyistä all inclusive-hotellin uima-altaalla lapsia valvomassa istuskelua ja pieniä retkiä kohteessa... Ei oikein kyllä samaa vastaa. Itse en tosin vaihtaisi sitä mitä olen saanut lasten kautta tuohon matkustelun suurempaan vapauteen, mutta ymmärrän ettei kaikille välttämättä lapsiperhe-elämän tietty säännöllisyys ja sovinnaisuus oikein istu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän teini 16v. ilmoitti että lukion jälkeen kun on "aikuinen" ei aio opiskella enää eikä mene töihinkään vaan rupeaa sossupummiksi :(
Joo hieno elämä...emme aio tukea nuorta aikuista tässä valinnassa.
Tuskin tulee sama tilanne eteen.
Että saisit vanhempiesi hyväksynnän, niin eipä sitä sinuakaan voi turhista älynlahjoista syytellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ryypännyt enkä lomaromansseilannut ennen lapsia, enkä istu lasten kanssa all-inclusiven uima-altaalla (en tod. lähtis tuota varten ulkomaille). me kun tehdään kaupunki- ja kulttuuri matkoja niin ne ei ole muuttuneet juurikaan lasten myötä. No sen verran, että joku jäätelökiska tai muu syötävänhankintapaikka on löydettävä säännöllisin väliajoin.
Mut ehkä tämä ei ollut ketjun pointti.
me kun tehdään kaupunki- ja kulttuuri matkoja niin ne ei ole muuttuneet juurikaan lasten myötä.
Meillä on niin junttilapsia, ettei ne jaksa istua oopperassa tai kiertää päivää taidenäyttelyssä kuten me vanhemmat haluttaisiin. Tai istua Seinen rannalla kahvilassa pari tuntia lukemassa. Tai tutustua Egyptin museoihin. Viettää viisi tuntia illalla ravintolassa tutustuen japanilaiseen ruokakulttuuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia mulla itsellä on 4 lasta. Tuskin tulee sama tilanne eteen.
Nykyaikana ei mitenkään tavatonta. Mieheni on nelilapsiseta perheestä. Kaikki sisarukset jo sen ikäisiä, että lapsia pitäisi alkaa tulla ja äkkiä, mutta eipä näy eikä kuulu, vaikka puolisot löytyy. Elämäntyylit on sellaiset (matkustelua, uraa, harrastuksia, ulkomailla asumisia) että lapset on jääneet tekemättä.
Toki vanha äiti vähän surettaa ja säälittää, mutta jokainen tekee oman elämänsä päätökset.
Jännä juttu muuten, numero 2, että minunkin äitini on maininnut joskus, että haluaisi lapsenlapsia, "kun niitä kerran kaikilla muillakin on ja ne muut ainakin niistä kovasti tykkäävät". Eli kokevatko äitimme jotenkin noloksi sen tilanteen, että heillä ei lapsenlapsia ole..?
Ap
On joskus itku kurkussa kertonut miten koville otti kun sisko soitti ja oli puhunut omista lapsenlapsistaan ja jotenkin semi-ilkeästi kommentoinut siitä kun äidilläni ei ole lastenlapsia yhtään. Asiaan liittyy myös se, että suvussa kulkee kaikenlaisia juoruja minusta siksi, että minulla ei ole miestä eikä lapsia, minua arvellaan esim. lesboksi, päihdeongelmaiseksi, muuten vaan hultteimeksi naiseksi joka ei pysty levottomuuttaan asettumaan parisuhteeseen tms. Se ottaa kovalle äidille, hänestä olisi kivaa että hänen tytärtä arvostettaisiin suvussa, luulen että hänen suurin haave olisi että voisi sanoa minun naineen jonkun rikkaan, hyvinkoulutetun miehen, että suvun rouvat tulisi suorastaan kateelliseksi...
Joululomalla olin vanhemmilla ja kyllä taas oli melkoinen painostus. Kuskasin äitiä autolla ruokakauppaan yhtenä välipäivänä, ja sielläkin meni heti vauvanvaateosastolle, ja alkoi selittää kuinka hän tykkäisi ostella tämmöisiä pieniä vaatteita sitten sille mun pikkuiselle. Ja minua ärsytti kuin pientä eläintä, ja sanoin että minä olen kuule vähän vanha semmoisia pikkuisia enää tekemään. Mistä taas äiti tuli surulliseksi. Tuntuu etten jaksa enää olla hänen kanssaan oikein tekemisissä, koska tahtomattani jatkuvasti loukkaan häntä vain valitsemallani elämäntavalla.
jos se lastenlasten saanti kerran on hänen "elämänsä tarkoitus", miksi on itse tehnyt vain yhden muksun?? Luulisi, että olisi sitten ns. pelannut varman päälle ja vähintään toisen varalle pyöräyttänyt..
Olisihan sitä voinut niinkin käydä, ettei se ainokainen syystä tai toisesta PYSTY saamaan lapsia...?
Ja kyllä, ihan liian monta samanlaista tilannetta nähnyt vierestä. Voisiko ihmiset ymmärtää, etteivät lapset ole mitään heidän kloonejaan, vaan yksilöitä, omine valintoineen ja mieltymyksineen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tulee sama tilanne eteen.
Että saisit vanhempiesi hyväksynnän, niin eipä sitä sinuakaan voi turhista älynlahjoista syytellä.
Kunhan yrität av-mamman huonoilla lahjoilla näsäviisastella.
me kun tehdään kaupunki- ja kulttuuri matkoja niin ne ei ole muuttuneet juurikaan lasten myötä.
Meillä on niin junttilapsia, ettei ne jaksa istua oopperassa tai kiertää päivää taidenäyttelyssä kuten me vanhemmat haluttaisiin. Tai istua Seinen rannalla kahvilassa pari tuntia lukemassa. Tai tutustua Egyptin museoihin. Viettää viisi tuntia illalla ravintolassa tutustuen japanilaiseen ruokakulttuuriin.
ok, ne ei lukeneet Seinen rannalla, vaan piirtelivät ja leikkivät pöydässä. Mut muuten.
Olen jo 38-vuotias tosin. Jä nyt äiti on tajunnut että olsii viimeiset vuodet hankkia lapsia, ja painostaa ihan kaameasti asialla. Ei hyväksy sitä, että minä haluan elää jatkossakin yksin ja lapsettomana.
Jotenkin kestäisin vielä hyvin sen jos minulle vaikka jäkätettäisiin tai huudettaisiin, mutta ottaa sydämestä kun äiti kyyneleet silmissä itkee kuinka hänen osansa on kurja kun ei saa lastenlapsia ja kuinka niitä kaikilla muilla suvun ikäisillään naisilla on. Ja kun hän ei voi ollenkaan käsittää että minä olen ihan onnellinen ihminen, vaan hän uskoo että puhun vaan paskaa ja olen oikeasti surullinen ja masentunut, koska eihän lapseton ikäneito voi onnellinen olla koska kaikkien KUULUU haluta mies ja lapsia. Hän on löytänyt oman elämänsä onnen niistä eikä enää 70 vuoden iässä pysty ymmärtämään muita ratkaisuja.