Oletko tuntemattomien ihmisten mielestä luotettavan oloinen?

hame, baskeri, iso huivi.



ja minulle uskoutuvat jostain syystä ihmiset hyvin helposti. Eipä silti, minä olenkin luotettava.

Olen ystävällisen näköinen keski-ikäinen naishenkilö. Minuun on aina luotettu, koska näytän kiltiltä ja kunnolliselta.

Mä saan aika kylmää kohtelua kaikilta ammattihenkilöstöön kuuluviltakin, kuten lekureilta, mt-hoitajilta ja sossuiltakin, joten veikkaan että mussa on vaan jotain ärsyttävää.

Yksi psykiatri on kyllä luonnehtinutkin mua leuhkan näköiseksi.

Pukeudun rääsyihin. Mä ajattelen, että mulla on pistävä katse, ja myös pupillini ovat epänormaalin pienet, joten ehkä nämä vaikuttavat.



Että vaikka mulla onkin ruskeat silmät, niin ilmeisesti mulla ei ole näitä muita luottamusta herättäviä piirteitä.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013011116544284_ul.shtml

Koska aika usein kysytään neuvoa tai lapsetkin tulee kysymän neuvoa.



Pukeudun tavallisesti, neutraalisti, usein koira mukana.

luottaminen näkyy siinä, että sanaani luotetaan, eikä sitä tarvitse näyttää toteen. En huijaa ja ihmisille tulee siitä turvallinen olo, kun näkevät mun olevan emotionaalisesti elossa, rauhallinen ja koherentisti käyttäytyvä.



Toisaalta jotkut tajuavat tämän jo katsekontaktista ja joutuisin jatkuvasti kuuntelemaan mikä toisia painaa. Tämän vuoksi kuljen still face:na.

näytän pahikselta. Arimmat pelkää. Myös miehistä.

Mä aikanaan kuljin tukka sentin sänkenä, ja maastohousut jalassa, ja olisin olettanut, että mua vähän väistellään.

Mutta ei, vieraat noin 5-vuotiaat naapurin kakarat usein uhittelivat ja soittivat suutaan, ja mulle oli aika yllätys, että kaupassa joku tummaihoinen huivipää-kaapu-nainen tuli kysymään multa neuvoa vauvanvaippojen suhteen.

Miten ne uskaltaa? Eikö joillain ole yhtään silmää toisen ulkomuodolle?