se aika mitä olin kotiäitinä 3 lapsen kanssa

Mulle (yli 12v kotiäitinä) rankimpia talvia ovat olleet eskaritalvet. Eskari on ollut klo 8-12. Joka jumalan arkiaamu raahaat eskarilaisen pilkkopimeässä pakkasessa eskariin liuta pikkusisaruksia mukana, ihan perseestä. Sitten kun ei ole eskarilaista elämä on ihanaa. Koululaiset kulkevat itsekseen. Aamulla ei tarvitse mennä mihinkään jos ei halua :)



Mulla näin.

ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta, ennekuin sain työpaikan, olivat elämäni rankimmat! Ikinä en ole ollut niin väsynyt, turhautunut siihen etten ehdi kaikkea ja henkisesti uupunut kodin seinien sisällä pyörimiseen, tuntui että olisi ollut helpomi kuolla. Nyt töissä tuntuu elämä huikean paljon kevyemmältä, koti siistimmältä ja lapset hoidetummilta ja itselläkin on parempi fiilis. Miksi täällä sanotaan että kotiäitinä oleminen olisi jotenkin helppoa? Ootteko ihan sekaisin? t. monikkojen äiti

vaikka lapsia on vain kaksi.

Se kotiäitiyden raskaus tai helppous riippuu varmasti suuresti siitä millaiset kriteerit itse kotiäitiydelleen asettaa.

Varmasti ne, jotka päästävät lapset aamulla keskenään pihalle pääsevät hyvin helpolla. Osa näistä äideistä vielä kuvitelee, että kyllä naapurit heidän lapsensa ruokkii.

Ehkä se vähän selittää noita tuntemuksiasi. Itsekin olen sitä mieltä, että töissä pääsen helpommalla, mutta ei se kotona oleminenkaan minulle mitään painajaista ollut. Minä olen tehnyt molemmat lapseni sellaisissa elämänvaiheissa, joissa olen ollut kurkkua myöten täynnä työelämää ja "uraputkea" ja kaivannut jotain ihan muuta. Olen saanut kaksi ihanaa lasta ja samalla päässyt ikään kuin pakoon työelämän paineita hetkeksi. Kotivuosien jälkeen on sitten taas ollut sopivasti virtaa ottaa taas vastaan työhaasteita.