Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Siis hetkinen.. en kai minäkin lasta hankkimaan

Vierailija
29.01.2013 |

Olen 35, en ole koskaan ajatellut lasten hankintaa, vaikka monessa mielessä puitteet on ok. No, työkuviot voisi olla selvemmät, ja kaverina kulkee eräs krooninen sairaus. Talossa on tilaa ja mieskin on varsin kunnollinen. Ikä alkaa painaa (no ei varsinaisesti, olen varmasti paremmassa kunnossa kuin 10 vuotta sitten), tai jotenkin en oikein tiedä kun olen jo näin vanha. Onko siinä sitten mitään järkeä? Vauvakuumetta ei ole, mutta ajatus lapsesta on herännyt yhdeksi vaihtoehdoksi.



Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
29.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin äläpä hötkyile. Makustele asiaa rauhassa, pohdi, ja jos alkaa tuntua siltä, että nyt tai ei koskaan, niin sitten anna palaa.



Iän puolesta kaikki on ok. Sain itse toisen lapseni 35-vuotiaana ja ihan rapakuntoisena. Liitoskipuja oli raskausaikana muutaman kerran, ei muuta vaivaa. Iän takia nyt ei ainakaan kannata jättää hommaa tähän. Hedelmällisyys tietysti laskee roimasti tässä vaiheessa, mitä enemmän ikää tulee, mutta muuten sinulla on aikaa odottaa vielä (jos et raskaudu helposti, niin ei siihen enää vaikuta se, teetko lapsen nyt vai puolta vuotta myöhemmin).

Vierailija
2/4 |
29.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinun kohdallasi on jo kuitenkin aika 11. hetki.



Mieti asiaa pikkulapsivaiheen sijasta siltä kantilta, että millaista elämä olisi jos siellä talossa ei olisi tulevaisuudessakaan kuin sinä ja miehesi ja vanhenisitte keskenään.



Ainakin itselle se deal breaker ei ollut niinkään että olisin erityisen lapsirakas tai vauvakuumeinen, vaan halusin lähinnä lisää elämää taloon ja seurata uuden sukupolven kasvua ja kehitystä ja olla mukana elämän syklissä uudelleen (koulut, synttärit, täysikäistymiset jne.).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
29.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta jos lapsen hankinta ei ole ehdoton ei, niin suosittelen kyllä vähintään sen yhden lapsen tekemään. Ehkä se elämä saattaa jossain vaiheessa tuntua tyhjältä jos sitä lasta/lapsia ei ole kuvioissa mukana. Jos ei sitten ole täysin varma ettei halua lapsia.



Teidän iässä ei kannata enää kovin pitkään pohtia asiaa, lapsia kun ei välttämättä tehdä yks kaks.

Vierailija
4/4 |
29.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinäpä hyviä ajatuksia. En ole koskaan ollut mikään vela, mutten mikään lapsihössökään. Toisaalta mietin, että miksen ryhtynyt aiemmin, miksi pohdin juuri/vasta nyt. Lisäksi sairauteni vaatii ainakin jotain ylimääräistä säätöä, käyttämäni lääke ei ole sallittu raskauden aikana. Siksi tulee joskus sellainen olo, että olkoot, pärjätään me kaksistaankin, täytyy sitten keksiä jotain muuta (ei tarvi ostaa farmariautoa, ostetaankin kaksipaikkainen sportti). En kyllä tiedä olisiko minusta kovin pitkälliseen raskauden yrittämiseen, pillereillä elämä helppoa, homma tasapainossa, sitten tulisi kipeät kuukautiset, niiden odottamista (tai toivomista etteivät tule jnejne). Ja koko ajan paine takaraivossa että oon kolta nelkyt..

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kahdeksan seitsemän