Laihdutus ja kalorit.

Alhaiset kalorithan laihduttaa nopeammin, mutta monella ne eivät toimi, koska tulee nälkä, vitutus ja sitten repsahdus johon usein loppuu koko kuuri.



Mutta jos pystyt ongelmitta pitämään tuollaista 1000-1300 kcal kuuria niin siitä vaan. Sen sijaan jos alkaa tulla valtavia nälkiä, heikotuksia, päänsärkyjä, ahmimishimoja, niin sitten kannattaa vähän nostaa niitä kaloreita.

Haukkuja en kaipaa vaan rakentavaa kritiikkiä. että tämä kevät olisi se kevät, jolloin saan painon laskemaan.

Lähtö paino tällä läskillä on lähes 80kg, joka on liikaa 165cm pituuteen. Onko 1000 - 13000 kcal / pv liian vähän vai hyvä? Joka päivä tulee liikuttua, kolmesti viikossa liikuntaa tulee lähes 2 tuntia ja muuten 30min - 1tunti.

No, ainakin lähtöpaino on yhdyssana. Sen sijaan 80kg ei ole, eikä 30min eikä 1tunti.

aika paljon...

Aloitin laihdutuksen vuoden vaihteessa, mutten ole vielä jaksanut laskea kaloreita... Pointtina on ollut että jätän kaiken ylimääräisen pois, herkut, mehut, pienennän annoskokoja ja muutenkin katson mitä ruokaa syön, eli paljon salaatteja yms. Mulle tulee kaloreita varmasti enemmän, mutta omana tavoitteena on myös elämäntapamuutos ja yritän koko ajan muistaa että tällä metodilla paino varmasti lähtee muttei ehkä niin nopeasti kuin haluaisin. En ole vuosiin harrastanut liikuntaa ja nyt olen aloittanut liikunnan harrastamisen 2-3 kertaa viikossa kuntosalilla ja ainakin kerran viikossa kunnon lenkki. Ei ehkä kuulosta paljolta mutta on tosi iso ero entiseen.



Olen koittanut kaikenlaista, mutta nyt huomannut että kannattaa kuunnella omaa kehoaan ja mikä silel sopii. Jos tuntuu että tuo 1000-1300 kcal ei aiheuta ongelmia ja jaksat niin siitä vaan. Omalla kohdallani noin pienessä kalorimäärässä on se ongelma, että en jaksa sitä kuin viikon tai kaksi kunnes retkahdan.

se asia, että oleellista on missä ajassa haluat painoa pudottaa. Jos nopeasti, niin pienempi kalorimäärä on perusteltu.



Minä yritän nyt malttaa mieleni ja tarkoitus on, että fiilis on parempi, kunto kohoaa ja sitä myötä sitten ulkomuotokin on parempi. Aika vaatimattomasti kesään mennessä olisin tyytyväinen jos vaikka viisikin kiloa olisi lähtenyt. Kesällä 2014 toivon olevani hyvässä rantakunnossa, jos muutos vain on pysyvä. Todellinen tähtäin onkin siis loppuelämässä, uskon että kun sen tajuaa niin muutos onnistuu.

..ettei siihen ole mitään lisättävää. Tuo kalorimäärä on erittäin pieni ja siihen voi olla vaikea koostaa niin monipuolista ravitsemusta, että saa kaikki tarvittavat suojaravintoaineet ja tarpeeksi proteiinia ja hyviä rasvoja, mutta ei se täysin mahdotonta ole. Suosittelen avuksi esim. Kalorilaskuria, joka näyttää mahdolliset vinoutumat.

olet nyt tottunut syömään varmaan vähintään 2500 kcal, joten tuo on liian suuri muutos. liian pieni kalorimäärä on varma keino väsymykseen, repsahdukseen ja itsesääliin. 1300-1500 kcal pitää jo sisällään sopivasti energiaa, mutta paino pääsee putoamaan. rankempina liikuntapäivinä 1500 ja kevyempinä 1300, niin johan alkaa pudota. muista syödä tarpeeksi proteiinia (alle 10% juustot, kana, kananmuna, maitorahka, maustamaton jugurtti, maito, pavut yms). tuosta 1500 kcal ei kyllä sitten enää ole varaa lipsua:)

Ei ole sama mitä hedelmiä syö...päivittäinen kalorimääräero voi olla suuri riippuen mitä hedelmiä syö, banaani 84kcal/100g, omena 34kcal/100g. Sama juttu kasvisten kanssa esim. herne 63kcal/100g kun taas kurkku 10 kcal/100g.



Itse vaihtaisin Realien tilalle aamuun kaurapuuron ja illalla ei missään nimessä leipää.



Enkä tuon ohjeen päälle mitään kasviksia enää lisää ja nuo kasvikset ruokailujen yhteydessä tulee punnita ja kalorit laskea.



Ja en kyllä mehuja joisi ollenkaan.

Varsinaista aikarajaa ei ole, kunhan olen tänä vuonna tyytyväinen kroppaani. Tietysti olisi ihanaa jos saisi mahdollisimman paljon pois ennen kesää mutta en ota mitään stressiä siitä.

Hitaasti kun lähtee, pysyy varmasti poissa.



Ennen söin noin 2000kcal päivässä. Minut on lihottanut sairaus ja liikunnanpuute. Eikä ole tekoo syy vaan totuus.



Jos saisi ennen kesää vaikka 10kg pois mutta katsotaan.

Tuloksia tulee noin -500g viikossa.

AAMUPALA



- 1 hedelmä tai 1dl tuoremehua

- 2 viipaletta täysjyväleipää

- hieman Floraa tms. levitettä

- 2-3 viipaletta vähärasvaista juustoa

- kasviksia (tomaattia, kurkkua, paprikaa, salaatinlehtiä, ruohosipulia...)

- kahvia tai teetä



LOUNAS



- 80g vähärasvaista lihaa tai 100g kalaa

- 1 peruna

-2-4dl kasviksia (tee esim. wokkia tai vaikka raaste, lisäkesalaatti, höyrytä vihanneksia)

- 2dl rasvatonta maitoa



VÄLIPALA



- ½ täysjyväsmpylä

- hieman Floraa tms. voileipäleivitettä

- 1 hedelmä tai 1dl tuoremehua

- kasviksia (porkkanatikkuja, kurkkua...)

- vettä



PÄIVÄLLINEN



100g kalaa tai 80g vähärasvaista lihaa

1 peruna

1-2dl kasviksia

vettä



ILTAPALA



-1 hedelmä tai 2½dl marjoja

-1 viipale täysjyväleipää

-hieman Floraa tms.

-1dl raejuustoa

-kasviksia

-kahvia tai teetä



Aterioiden lisäksi voi syödä kasviksia vapaasti. Lisäksi voit käyttää pientä määrää rasvaa ruuanvalmistukseen. Juo vettä 2l päivässä.

Sama urakka minullakin.

Itse en kaloreita laske, minulla ei pitkäjänteisyyttä siihen ole. Pari vuotta olen järjestellyt päässäni asioita ja alan vähitellen saada kiinni tämän homman punaisesta langasta. On todella vaatinut paljon _ajatus_työtä, kun olen miettinyt miksi olen lihonut, miksi syön, miksi erilaiset tilanteet laukaisevat halun syödä, miten vältän tuollaiset tilanteet ja miten saan opetettua itselleni uusia käyttäytymismalleja.



Oho, kuulostaapaa työläältä...



Tietysti joskus aluksi laskeskelin ruoan ravintoarvoja ja siitä on jäänyt jonkinlainen käsitys, että mitä kannattaa suuhun laittaa ja mitä vähemmän. Väittäisin, että jokaisella ylipainoisella (jos ei ole kovin harhainen tapaus) on käsitys siitä mikä on terveellistä ja miten kannattaa syödä. Avainasemassa minun kohdallani on kuitenkin ollut kohtuuden opettelu ennemmin kuin kalorimäärien katselu sekä nälän hallinta.

Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala on malli josta on hyvä aloittaa. Itselleni se ei kuitenkaan sopinut, en näe mitään järkeä kahden lämpimän aterian tekemisessä päivittäin ja toisaalta päivärytmiini tuossa on yksi ateria liikaa. Pilkunviilausta, voisi joku sanoa. No niin onkin, mutta tämä on tarkkaa tiedettä =)

Aamiainen, välipala, päivällinen ja iltapala on rytmi joka sopii minulle, ja perheelleni, todella hyvin. Ruokailujen väli on juuri sopiva, kun ruoka alkaa olla valmista on juuri sopivasti pikkuisen nälkä. Ja juuri tuo 'pikkuisen nälkä' on kohdallani ensiarvoisen tärkeää. Jos ei ole yhtään nälkä on syöminen pakonomaista ja jos ehtii tulla isompi nälkä niin kohta huomaa ruokaa laittaessaan syövänsä kuormasta. Tai ehkä yhden voileivän. Pala suklaata. Jos vähän maistan tuosta...



Ja sitten siihen kohtuuteen. Olen pari vuotta opetellut, opettelen edelleen, miltä näyttää kohtuus lautasellani. Jokaisella aterialla mietin näyttääkö tämä annos kohtuulliselta. Periaatteessa tiedän jo oikein hyvin millaisesta annoksesta tulen kylläiseksi, mutta otan herkästi liikaa lautaselleni. Ja lautanenhan on syötävä tyhjäksi koska Afrikassa lapset näkevät nälkää...

Joka päivä teen töitä pysyäkseni kohtuudessa, siinä määrässä joka on juuri ja juuri riittävästi. Montaa päivää ei ole ollut etteikö mieleni tekisi ottaa lisää. Siinä kohdin minun on istuttava hetki hiljaa, mietittävä miltä minusta tuntuu ja mikä on se syy miksi haluan ottaa lisää. Yleensä olen jo kylläinen siinä vaiheessa, mutta haluaisin niin mielelläni heilutella leukojani maukkaan ruoan ympärillä vielä hetken, että ottaisin lisää. Ei käy. Riittää. Tämä on yksi vaikeimpia kohtia.

Jo ruokaa laittaessani mietin tarkasti mikä on kohtuus tällä kertaa. Kohtuullista ei käyttää koko 400g:n pakkausta lihaa kerralla kahdelle ihmiselle vaan laitan puolet siitä pakastimeen. Kohtuullista ei ole laittaa nyrkillistä voita pannuun vaan laitan teelusikallisen. Meillä ei ole mitään "kevyttä" kaapissa. Kohtuus, vihaan tuota sanaa koska haluan syödä kaiken mikä ei pääse karkuun. Mutta koska siitä ei seuraa kuin henkinen ja fyysinen paha olo, haluan elämälleni jotain muuta sisältöä. On huomattavan paljon palkitsevampaa nousta pöydästä maukkaan aterian jälkeen kylläisenä ja tietoisena siitä, että on syönyt juuri sopivasti.



Kohtuudella kaikkea, vihasin tuota lausetta pitkään ja hartaasti, mutta se ikävä kyllä on totuus jossa siinäkin on omat poikkeuksensa. Yksi vaikeista paikoista on tunnistaa se mitä minun ei sovi syödä. Minulle eivät sokeri ja jauhot sovi, edes kohtuudella. Piste. Ne ovat hurmaavan hyviä, suuni vettyi jo ajatuksesta mutta aiheuttavat päiväksi tai pariksi lähes ylitsepääsemättömiä mielihaluja. En olisi uskonut palan pullaa mitenkään voivan aiheuttaa sellaista, mutta niin se vain on. Ja vaikka työpaikan kahvipöydässä jatkuva kieltäytyminen kavereiden tarjoamista herkuista aiheuttaa närää, on elämäni(=syömisen hallintani) huomattavasti leppoisampaa näin.



Laihtuminen ei ole pelkkä tekninen suoritus, ainakaan minulle. Olen ollut vauvasta lähtien ylipainoinen ja pari vuotta sitten siinä pisteessä, että keho alkaa pettää ylipainon takia. Parissa vuodessa olen päässyt eteenpäin yhtä vähän kuin etana ylämäessä kun katsotaan painon putoamista. Parin vuoden painonpudostus on hiukan yli kymmenen kiloa.

Olen kuitenkin voiton puolella ja huomaan painon nyt putoavan hitaasti, niiiiin hitaaaasti, mutta huomattavan varmasti. Suurin työ on ollut ajatusmaailmani saattaminen järjestykseen ja, Mur!, se kohtuuden opettelu.



Anteeksi ap ketjuusi tunkeilu ylipitkällä viestillä. Minulla oli nähtävästi suuri tarve avautua =)

En oleta, että sinulla olisi samanlaisia ongelmia itselläsi, kunhan toin oman näkökulmani laihduttamisesta esiin ja toivon, että ajatuksistani on edes jossain määrin apua sinulle tai muille syömisten ja painon kanssa kamppaileville.



Hyvää kevättä! =)