Eräs fb ryhmän jäsen hehkuttaa aina äitiyttään ja avioliittoaan,niin rasittavaa
häntä on kehuttu milloin lääkärissä tai päiväkodissa ihanan huolehtivaiseksi ja rakastavaksi äidiksi, lapsista kuulema heti huomaa että luottavat äitiinsä. tai nyt viimeksi hehkutti fb ryhmässä kuinka hänen aviomiehensä kertoi rakastavansa vaimoaan yli kaiken (kaikkine siirappisine lisineen). varmaan on totta, en mä sitä epäile mutta tulee niin epämiellyttävä tunne tästä naisesta kun nää kaikki pitää aina kertoa ja miljoona sydäntä aina perään kun hällä on niin rakastava mies ja suku ja häntäkin aina niin kehutaan ja exät vuosienkin takaa häntä kaipaavat...
oikein minäminäminä tyyppi. tai ehkä mä olen vain kateellinen, haha!
ps. ja tiedän että hän täällä av:lla käy eli jos tunnistit itsesi niin lopeta please!
Kommentit (7)
Jos ahdistaa, niin rajoita mitä viestejä häneltä näet.
Tiettyä hyväksyntää sellainen ihminen tarvitseeu mutta herättää muissa vaan raivoa ja ärtymystä.
Otan osaa, onneks ei ole omissa fb-kavereissa.
Mun eräs kaveri ärsyttää mua "kulisseillaan". Usein avautuu puhelimessa asioistaan, mutta nassukirjassa asiat on ihan toisin. Siellä suorastaan valehtelee. Elämä on siellä hänellä niin helppoa ja kaikki asiat niin hyvin, vaikka puheluiden mukaan niin ei tosiaan ole. Mä en oikein ymmärrä että mitä hakee?
Mulle on kolmen lapsen äitinä ja jokusen kerran neuvolassa käyneenä tullut fiilis, että yrittävät aina löytää jotain positiivista sanottavaa. Mikäs sen parempi motivointi pikkasen väsähtäneelle mammalle, kuin sanoa, että hienosti hoidettuja lapsia.
Minusta fb:ssa KAIKKI ylisiirappinen on ällöä ja aika teeskentelevää. Jotenkin ymmärrän omien lasten ylistäminen, kun jotkut äidit vain näkevät ruusunpunaisten silmälasien läpi omat lapset.
Mutta kaiken muun ylihehkutus tai itsensä korostaminen mm. omien uhreilusessioiden kehuskelu, omien opiskelujen kehuminen, miehen ja parisuhteen hehkutus, överisisustus hehkutus jne. on jotenkin niin lapsellista ja naivia.
Paljon riippuu millä tyylillä ja miten paljon hehkutetaan. Kivoista ja positiivisistä asioista on mukava lukea, ellei tosiaan niitä ole pilattu ylimenevällä hekutuksella/kehuilla/tärkeilyllä.
Oikeasti se on ärsyttävää se itsensä ylentäminen tai itsekehuskelu. Lapsellista ja itsekeskeistä.
pakko nostaa tämä kun nyt taas avasi sanaisen arkkunsa. Eräs väsynyt äiti oli oikeasti tosi iloinen kun sai hengähdyshetken arjestaan miehensä taholta ja muut huokaili et voi kun toi munkin mies tajuaisi... niin tämä äiti, josta aloituksessani kerroin, tuli heti suuna päänä höyryämään että mun mies on kyl just semmonen et vois tällästä keksiäkin :D...
MÄ EN KESTÄ!!
Up