Millainen on AS-aikuinen?

Mieheni isä on aivan selvä assi. Melkoinen besserwisseri ja siksi välillä vähän ärsyttävä. Äärimmäisen lojaali ja uskollinen omilleen, siis perheelle ja suvulle. Erityismielenkiinnonkohteina on ollut toisaalta oma ammattiala, jota on tehnyt päivätyön lisäksi sivubisneksinä ja harrasteina ja hankkinut sillä lailla muutaman miljoonan omaisuuden, sekä paikallispolitiikka, jossa eteni myös aika pitkälle ja pysyi siellä pitkään, kunnes vaimo käski lopettaa moisen aikasyöpön harrasteen.



Oma mieheni ei ole asperger, vaikka piirteitä hänelläkin on ja vanhemmiten ne korostuvat, kun "saa rauhassa olla sellainen kuin on". Poikani on.

Jokainen as-ihminen on yksilö, as on vain yksi piirre heissä.



As-lankoni on masennuksen takia sairaseläkkeellä ja syrjäytynyt monessa mielessä. Ei ole jaksanut käydä kouluja, koska ei siedä neuvomista. Hiljainen, mutta pienessä piirissä laukoo kiveenhakattuja mielipiteitään liikoja vaivautumatta perustelemaan (nehän on "faktoja", mitäpä niitä perustelemaan ;-)). Sosiaalisesti kömpelö, ei vaistoa muiden mielenkiinnon kohteita, eikä sosiaalisia normeja.



Älykäs kyllä, mutta alisuoriutunut elämässään.



Mieheni ei ole as, poikani on.

asperger-nainen. Tekee väitöskirjaa. Välillä sen jutut on aika outoja, se tuntuu jotenkin rakastuneen aiheeseensa ja siihen liittyviin henkilöihin, mutta ihan fiksuja pohdintoja sillä kuitenkin on. Se on vähän kovaääninen ja sille ei ehdottomasti pidä antaa mitään järjestelytehtävää esim seminaareihin tai konferensseihin liittyen, mutta hyvin se kirjoittaa. Joskus jotain käytänteitä ja menettelytapoja saa vääntää sille rautalangasta. Se ei juuri ole tekemisissä meidän ryhmäläisten kanssa muuten kuin parin valitsemansa henkilön kanssa - mutta niiden kanssa sitten sitäkin enemmän.

...ja tosiaan persoonallisuudesta riippuu, miten AS kenelläkin ilmenee.



Yhdistävänä tekijänä ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja vastavuoroisuuden toteuttamisessa. AS-ihminen voi vaikuttaa kylmältä, empatiakyvyttömältä ja itsekkäältä juuri siksi että nuo edellä mainitut eivät suju ongelmitta. Tunteita siis on, mutta niitä ei osaa ilmaista. Toisista ihmisistä välittää kovasti ja heidän hyväkseen haluaa nähdä kovasti vaivaa, mutta tuo vaivannäkö ei välttämättä näy ulkopuolisille, koska suuri osa siitä on AS-henkilön sisäistä kamppailua ja pyrkimystä käyttäytyä "normaalisti".



Täällä oli eilen ketju, jossa vaimoa harmitti kun mies ei ymmärrä hänen tekevän kotona hyvin paljon työtä joka päivä. Hän oli päättänyt lopettaa kotitöiden tekemisen määräajaksi, jotta mies ymmärtäisi mitä kaikkea hän päivän aikana tekee. AS-ihmisen tilanne on samantapainen: hän tekee itsensä kanssa paljon töitä osatakseen käyttäytyä tavalla, joka sopii ympäristön odotuksiin. Mutta koska normaalit ihmiset käyttäytyvät tuolla tavalla automaattisesti ja vaivaa näkemättä, he eivät ymmärrä että joku joutuu todella ponnistelemaan päästäkseen samaan lopputulokseen tai edes sinne päin.



Sitten on niitäkin asseja, jotka eivät näe yhtä paljon vaivaa käytöksensä eteen (tai eivät kerta kaikkiaan osaa, vaikka haluaisivat yrittääkin), ja hintana tästä heitä pidetään outoina, epämiellyttävinä ja hankalina ihmisinä.