Lue keskustelun säännöt.
Tämä ei ole provo tms
10.01.2013 |
vaan tarkkaan harkittu asia.
Olen ajanut elämäni sellaiseen umposolmuun, etten selviä tästä kuin kuolemalla.
Mulla on taustalla psykoottinen masennus.. no eniten surettaa työkyvyn menetys. En halua olla loinen.
Mitään junan alle hyppäämistä en pysty tekemään tai mitään sellaista joissa jonkun omaisuus kärsii. Mutta miten kannattaa hoitaa homma siistillä tavalla?
Minulla on lapsia, jotka varmasti kärsivät siitä, ettei äiti käy töissä vaan päivät notkuu himassa tekemättä mitään. Olen itse niin väsynyt tähän, niin väsynyt etten tunne enää mitään.
Minua hävettää olla pienllä kelanrahalla tässä ja mieheni joutuu elättämään minut ja lapseni.
Mitään kuntoutusta en saanut, kelan 3oo sairaspäivärahaa meni jo.
Nyt olen aivan rauhallinen ja tyyni, kuoleminen ei minua pelota eikä itketä.
osastohoidot takana ja ne siellä luulivat, että olen parantunut. halusin vaan pois sieltä, koska mitään apua en olooni saanut.
Olen väsynyt elämään psykoosissa ja esittämään reipasta.
Säälitää toisaalta lapset jotka jää ilman äitiä, mutta en ole yli kahteen vuoteen ollut äiti.. kierrän ajatusteni kanssa ulkoavaruutta.
Kuolemani jälkeen lapset saisivat puoliorvon eläkkeen 200euroa/lapsi ja miehen rahat säästyisivät.
Kommentit (17)
Tiedän sen omasta kokemuksestani, sillä isäni on tehnyt itsemurhan, tosin onneksi vasta sitten, kun olin jo aikuinen. Jos olisin ollut lapsi, niin se olisi ollut vielä 10 kertaa kauheampaa.
Jos et muuten jaksa, niin koeta kestää lastesi takia.
ostin jo rotanmyrkkyä (joo kuulostaa kamalalle) mutta jotain on pakko tehdä. en jaksa notkua enää päivääkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jo suunnitellut kaiken loppuun, tekotavan yms. Mutta lapsi estää sen. Mulla ei ole ketään auttamassa ja lapsi joutuisi ties mihin hoivaan. En siedä sitä ajatusta joten kärvistelen.
En yllytä ap:ta toteuttamaan ajatuksia, sanon vaan että ymmärrän tunteesi enkä tuomitse.
Mulla on pari orvoksi jäänyttä kaveria, ja ne ihmiset ovat puolikkaita aikuisinakin. Jätä perheesi ja vaikka laitostu, mutta älä helvetissä ole niin itsekäs, että hukuttaudut omaan itsesääliisi.
Masennus on itseensä sairastumista. Olet tällä hetkellä niin itsekeskeinen, että jos luet ton jutun esim. 10 vuoden päästä ja olet henngissä, tuskin pystyt käsittämään nykyisiä kelojasi.
Psyykelääkkeet ovat kehittyneet viime vuosina paljon, luultavasti kehitys jatkuu. Jos haluat tehdä elämässäsi jotain plus-merkkistä, hanki oikeat ja kunnolliset lääkkeet ja ole olemassa lapsiesi takia.
Saat vaan sisäelimet paskaksi ja heräät teholla
Tutkimuksissa on useasti todettu, kuinka itsemurhan riski kasvaa itsemurhan tehneen lähipiirissä. Lapsillesi on huomattavasti parempi, että äiti on elossa ja psykoottinenkin kuin että äiti on tehnyt itsarin.
Sinun velvollisuuteesi on hakea apua niin kauan, että saat oikeanlaisen lääke & terapian yhdistelmän, joka toimii. Vaikka Olisi miten karmeaa, sinun on vaan sinniteltävä sinne asti. Olen itse sairastanut masennusta, joten tiedän, mistä puhut. Silti: lastesi ja myös itsesi takia sinun on hankittava apua, kunnes sellaista löytyy. Voit myös ilman muuta kertoa itsemurha-ajatuksistasi terapeutille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaat vaan auton missä ei oo katalysaattoria. Let's fucking die :)
Tutkimuksissa on useasti todettu, kuinka itsemurhan riski kasvaa itsemurhan tehneen lähipiirissä. Lapsillesi on huomattavasti parempi, että äiti on elossa ja psykoottinenkin kuin että äiti on tehnyt itsarin.
Sinun velvollisuuteesi on hakea apua niin kauan, että saat oikeanlaisen lääke & terapian yhdistelmän, joka toimii. Vaikka Olisi miten karmeaa, sinun on vaan sinniteltävä sinne asti. Olen itse sairastanut masennusta, joten tiedän, mistä puhut. Silti: lastesi ja myös itsesi takia sinun on hankittava apua, kunnes sellaista löytyy. Voit myös ilman muuta kertoa itsemurha-ajatuksistasi terapeutille!
ei saikkua, vain järjetön määrä lääkkeitä ssri, lyricat jne
Tuosta vuosi eteenpäin olin jo vaipunut psykoosiin ja sanoin itseni irti töistä.
Muutaman viikon yritin räpytellä, mutta osastolle päädyin. Nyt lääkityksenä neuroleptit jotka veti niin hitalle, etten jaksanut muuta kuin nukkua.
Nyt alan olla jo niin väsynyt ja kyllästynyt. Avun hakeminen on vitsi ja psykiatrinen hoito on aivan pseudotieteilyä.. meni usko ja toivo tohon hommaan.
Ei ole vaihtoehtoja, ei todellakaan. mielestäni itsemurha hyvin perusteltuna on ratkaisu. uskon vakaasti, että alkuun voi lapsista tuntua oudolle, kun äiti ei ole kotona, mutta kesään mennessä ovat jo unohtaneet. Isänsä kanssa voivat sitten vaikka matkustella ja käydä vaikka kylpylöissä.
Olen sitä mieltä, että turvattu toimeentulo kunnollisen isän kanssa on paljon mielekkäämpää kuin katsoa päivittäin mielenterveyspotilasta joka ei kuntoudu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku suttunen satanen kuussa ei ikinämaailmassa ole tärkeämpi kuin mun äiti. Ota ny saatana järki käteen ja lopeta toi itsesi kusettaminen.
Sun lapset ei elämänsä aikana ikinä tule sinua unohtamaan. Jos kuolet heidän ollessa vauvaikäisiä, jätät heille pelkän trauman itsestäsi.
Toi sun mies+lapset kylpyläajatus on niin lapsellinen, että en edes kommentoi.
Ei sun tarvikaan mitään jaksaa. Keskityt siihen että olet olemassa. Sun ajatukset on niin sairaita, että sinuna en luottaisi niihin yhtään. Varmaan ihan totta, että sulla on kurjaa sanan absoluuttisessa mielessä. Se on totta. Johtopäätöksesi sen sijaan ovat aivan hanurista.
loppuelämänsä siitä, jos sä teet itsarin! Aivan turha selitellä mitään paskaa, etteivät lapset välittäisi ja kärsisi siitä, kun äiti tappaa itsensä. Vaikka sä väität ettet ole ollut äiti vuoteen, niin sä olet silti satamiljoonakertaa parempi silloin kuin kuolleena. SÄ ET TEE SITÄ LAPSILLES! Sä hemmetti vieköön yrität elää elämääs, vaikka kuinka kärsisit. Sä olet äiti ja sun vastuulla on sun lapset, etkä sä saa altistaa heitä noin kamalalle asialle. Puhumattakaan siitä, että itsareiden tekijöiden lapsetkin tekevät yleensä itsarin. Haluatko sä, että sun lapsesi tappaa itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet valinnut tietoisesti lasten saannin. Sinä olet vastuussa lastesi hyvinvoinnista halusit tai et. Sen päätöksen tehtyäsi (halusit lapsia ja sait heidät) menetit oikeutesi tehdä itsemurhan. Valitan.
En tunne sinua kohtaan sääliä. Olen itse käynyt läpi yli 10 vuoden masennuksen ja selvinnyt siitä. Oli mustia synkkiä vuosia ja haaleita vuosia, jolloin olin valmis luovuttamaan. Nyt voin sanoa entiselle itselleni ja samalla sinulle: luovuttaa ei saa. Luovuttamisen aika on myöhemmin ja se aika tulee vääjäämättä meille kaikille, usko pois. Elämällä on sinulle vielä jonakin päivä annettavaa.
Nyt sinnittelet, vaikka kuinka pahalta tuntuisi, lastesi takia. Jonakin päivänä elät vielä itsellesi ja nautit elämästäsi kuten minä nyt sekä harmittelet niitä vuosia mitkä menivät hukkaan masennuksen syövereissä. Sinä pystyt ja pärjäät, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.
Mistä kohtaa sinua pitäisi paijata?
Joka oikeasti miettii itsemurhaa harvemmin ruinaa sääliä etukäteen. Noi sun ajatukset on yhtä järkeviä kun mun känniääliö jutut vanhoina sinkkupäivinä. Kukaan ei tykkä minusta, olen vaan rasite.. luojan kiitos mä sentään älysin pitää pääni kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et ole loinen, sä olet sairas ja yhteiskunnan tehtävä on huolehtia sinusta silloin kun et pysty olemaan töissä.
Mun lähipiirissä on paljon traumatisoituneita lapsia, yksikään heistä ei oirehdi siksi, että äiti notkui päivät himassa. Mikään raha eikä puoliorvon eläke ei korvaa äitiä. Jos te joten kuten rahallisesti kuitenkin selviätte niin ÄLÄ hyvä jumala ajattele rahaa. Sun ainut tehtäväsi on sallia sairautesi hoitaminen ja hengittäminen.
Ymmärrän itsetuhoiset ajatuksesi, enkä syytä sinua niistä kun tiedän minkälaista se on. Mutta älä lastesi takia tee sitä. Sun ajatusmaailmasi on vääristynyt ja olet vakuuttanut itsesi siitä, että itsemurha olisi kaikille parasta. Se on valhe.
Halaus
miehen ja lasten luota kunnes tilanne ratkeaa jotenkin muutoin. Älä tee itsemurhaa, sillä sillä aiheutat lapsillesi ja miehelles ivain enemmän ongelmia. Raha ei auta lainkaan siinä tilanteessa.
Mene osastolla uudestaan ja vaadi kokonaan uusi lääkitys ihan alusta asti. Jos olosi on tuo on lääkity sja hoito väärää!
Mene turvakotiin, psykiatriselle, ihan mihin vain, mutta älä kuolemaan. Rukoile apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään tapauksessa lopeta elämääsi
lapsesi ja miehesi tulevat loppuelämänsä tuntemaan murskaavaa syyllisyyttä ja häpeää siitä.
terv. se lapsi
Minulle päätöksentekoa helpottava asia oli, kun luin itsemurhan tehneiden läheisten mielipiteitä.
Läheiset syyllistyvät itsarista todella pahasti, ja varsinkin lapset voivat olla koko loppuelämänsä traumatisoituneita suhteissaan. Jos miettii hylkäämiskokemusta, joka sekin arpeuttaa eliniäksi, niin äidin itsarissa on vielä lisänä paljon pahempia tunteita.
Lopulta tulin siihen tulokseen, että itsari on MINULLE se helppo tie, mutta sysään sillä kaikki ongelmat ja tuskan lapsilleni, enkä halunnut sitä tehdä.
Ylämäkeä ja alamäkeä on ollut, enkä varmasti ole maailman hyödyllisin. Mutta ainakaan lapsillani ei ole syyllisyyttä siitä, että heidän äitinsä ei kestänyt elää.
Lue esim. tämä:
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/vanhemman-itsemurhayritys-li…
Tiedän sen omasta kokemuksestani, sillä isäni on tehnyt itsemurhan, tosin onneksi vasta sitten, kun olin jo aikuinen. Jos olisin ollut lapsi, niin se olisi ollut vielä 10 kertaa kauheampaa.
Jos et muuten jaksa, niin koeta kestää lastesi takia.