Millaista miestä olet pitänyt kelpaamattomana isäksi?
Sulhasellani on suvussa alkoholismia ja mietin aika usein, miten meillä toimisi perhearki pitemmän päälle. Hän ei ole alkoholisti, mutta hänelle kyllä maistuu .... ihan eri lailla kuin vaikka minulle. ENnustaa en tietty osaa, mutta huolestuttaa.
Kommentit (20)
...on 65 % äidiksi kelpaamattomia ja heidän ukoistaan 85 % isäksi kelpaamattomia.
Ja siitä huolimatta lähes 100 %:sti he lisääntyvät.:(
...käytökseestään päätellen ei kestänyt hetkeäkään sitä, että perheessä oli joku muu tärkeämpi kuin hän itse. Häntä olisi pitänyt paapoa ja huomioida ihan koko ajan.
Hänen molemmat vanhempansa olivat alkoholisteja. Hän itse ei juuri juonut, mutta oli selvästi kallellaan muihin riippuvuuksiin. Välillä hän urheili hullun lailla, lisäksi taisi olla seksiriippuvainen.
Olin varma, että hän katoaisi ovesta ulos jo raskausaikana. En ottanut riskiä vaan eron.
vaikka tiesin, ettei tuo siihen jää. Mitäs siitä, itsekkäästi minä halusin lapsen ja hoidin sen, enkä koskaan ole katunut päätöstäni. Sen tiedän, että mies katuu tekemisiään, minä jätin hänet ja tuolla hän huutelee pitkin kaupunkia, että jos olisi kohdellut minua paremmin, hänellä olisi oikeasti hyvä elämä. Voi kyynel... Eipä käy katsomassa lastaan, eikä lapsi häntä edes tunnistaisi ja pitää miestäni isänään. Tuskin itsekään tunnistaisin.
Lapsen isän perheessä on rikollista taustaa, on alkoholismia ja vaikka mitä muuta. Kaikilla luottotiedot mennyt ja vain yksi yrittää saada ne takaisin. Koko suku samanlaista ja siksi kasvatankin lapseni niin, että hänestä ei edes tietäisi, että he ovat tälle sukua!
aviomiestäni, kun emme ole vieläkään jättäneet ehkäisyä 10vuoden jälkeen pois..
Päällimmäinen syy on miehen työ: tekee 10-12h päivää. Viikonloppuisinkaan ei osallistu kodinhoitoon, kun on niin väsynyt. Joten käy kotona nukkumassa ja katsomassa telkkaria.
aviomiestäni, kun emme ole vieläkään jättäneet ehkäisyä 10vuoden jälkeen pois..
Päällimmäinen syy on miehen työ: tekee 10-12h päivää. Viikonloppuisinkaan ei osallistu kodinhoitoon, kun on niin väsynyt. Joten käy kotona nukkumassa ja katsomassa telkkaria.
On kuitenkin minulle hyvä mies ja mukava luonne muuten, mutta juuri käytännön tasolla ei olisi hyvä isä.
Siis säännöllisesti parin vuoden ajan. Ei varsinaisesti mitään diagnoosia kuitenkaan, ja ihan oli työssäkäyvä, fiksu, korkeasti koulutettu mies. En oikeastaan tiedä, mitä häikkää sillä oli, eikä ne ongelmat näkyneet sen arjessa silloin kun tunnettiin, mutta en rupea riskeeraamaan niin vakavan asian kanssa kuin mt-ongelmat.
jos hänen isänsä on alkoholisti.
ap
En ymmärrä ajatusta siitä, että on valmis isäksi ja sitoutumaan lapsiin mutta ei parisuhteeseen. En haluaisi sellaista miestä omille lapsilleni isäksi.
....loppujen lopuksihan sitoutuminen lapsiin on meillä kaikilla suurempi kuin parisuhteeseen. Lapset ovat peruuttamattomia ja vanhemmuus pysyy; parisuhteet taas purkautuvat useinkin.
Siis säännöllisesti parin vuoden ajan. Ei varsinaisesti mitään diagnoosia kuitenkaan, ja ihan oli työssäkäyvä, fiksu, korkeasti koulutettu mies. En oikeastaan tiedä, mitä häikkää sillä oli, eikä ne ongelmat näkyneet sen arjessa silloin kun tunnettiin, mutta en rupea riskeeraamaan niin vakavan asian kanssa kuin mt-ongelmat.
Noin typerää vastausta saa hakemalla hakea, mutta täältä av:lta se löytyi! Jokaisella ihmisellä tässä maailmassa on jotain ongelmia, traumoja ja selvittämättömiä tunteita. Myös sinulla itselläsi. Miehesi vain oli niin henkisesti kehittynyt, että työsti asioitaan asiantuntijan kanssa. Kukaan ei selviä tästä elämästä ilman, että joskus kävisi tunteitaan läpi ja kasvaisi siinä. Jos sen onnistuu tekemään, niin silloin on diagnoosin paikka (jos siis tunteet puuttuu, ja henkinen kasvu).
Ehkä ongelma oli siinä, että sinä et ollut tarpeeksi aikuinen ja henkisesti kehittynyt tuolle miehelle. Olet vielä lapsen kengissä. Jos et ole kohdannut itseäsi, etkä tunteitasi, se on tietenkin pelottavaa. Ymmärrän sinua ;) Jokainen pelkää sitä omaa pientä hullua, joka asuu jokaisen omassa sisimmässä... tuolla viimeisellä lauseellasi juuri todistit sen asian.
joka ei osaa tehdä vauvan kanssa mitään, eikä lapsen. Niin, että äidille jää kaikki hommat.
jonka sisko oli myös skitsofreenikko. Mies oli lääkityksellä ihan työkykyinen, mutta päätin kyllä että en hänen kanssaan voi lapsia tehdä kun on liian suuri riski noiden ongelmien periytymiseen.
jopa itseään aivan tavattoman fiksuina pitäviltä henkilöiltä. Tai no liioittelen, vain yhden näin tyhmän olen tavannut.
Siis säännöllisesti parin vuoden ajan. Ei varsinaisesti mitään diagnoosia kuitenkaan, ja ihan oli työssäkäyvä, fiksu, korkeasti koulutettu mies. En oikeastaan tiedä, mitä häikkää sillä oli, eikä ne ongelmat näkyneet sen arjessa silloin kun tunnettiin, mutta en rupea riskeeraamaan niin vakavan asian kanssa kuin mt-ongelmat.
Noin typerää vastausta saa hakemalla hakea, mutta täältä av:lta se löytyi! Jokaisella ihmisellä tässä maailmassa on jotain ongelmia, traumoja ja selvittämättömiä tunteita. Myös sinulla itselläsi. Miehesi vain oli niin henkisesti kehittynyt, että työsti asioitaan asiantuntijan kanssa. Kukaan ei selviä tästä elämästä ilman, että joskus kävisi tunteitaan läpi ja kasvaisi siinä. Jos sen onnistuu tekemään, niin silloin on diagnoosin paikka (jos siis tunteet puuttuu, ja henkinen kasvu). Ehkä ongelma oli siinä, että sinä et ollut tarpeeksi aikuinen ja henkisesti kehittynyt tuolle miehelle. Olet vielä lapsen kengissä. Jos et ole kohdannut itseäsi, etkä tunteitasi, se on tietenkin pelottavaa. Ymmärrän sinua ;) Jokainen pelkää sitä omaa pientä hullua, joka asuu jokaisen omassa sisimmässä... tuolla viimeisellä lauseellasi juuri todistit sen asian.
(Sorry, ei liittynyt vars. kysymykseen.)
Skitsofreniasta ja biposta kärsivää jonka sisko oli myös skitsofreenikko. Mies oli lääkityksellä ihan työkykyinen, mutta päätin kyllä että en hänen kanssaan voi lapsia tehdä kun on liian suuri riski noiden ongelmien periytymiseen.
Kuulin kyllä jälkikäteen, että hän on perustanut perheen, ja että menee hyvin. Hieno homma.
muutaman oluen/siiderin/viinilasillisen, tai toinen juo 1x vuodessa lasin viiniä, ja se 1xvuodessa pitää että sille toiselle "maistuu liikaa", niin pitäisin liioitteluna, mutta jos usein pitää vetää lärvit, vaikka kerran viikossa, (ja siis kukaan ei tule jurriin parista juomasta) eli kittaa pullo tolkulla viiniä, kirkkaita jne niin sitten voi huolestua.. Mutta ap:n ekaan kysymykseen: exäni oli kelvoton isäksi; perinnöllinen sairaus, ei osannut käyttää rahaa, muutenkin holtiton, ei "osannut" siivota, istui yöt koneella, jätti laskut maksamatta, sai usein kenkää työstään, jatkuvasti saikulla jnejne.. Mutta minun jälkeeni tullut nainen meni sitten tyhmyyttään tekemään lapsen ko. idiootin kanssa, sääliksi käy!!!
Ei siis pystynyt yhtään olemaan ihmisjoukossa, kulkemaan joukkoliikenteessä, asioimaan julkisissa virastoissa yms.
Kahden kesken ja muuten pienissä porukoissa hän sen sijaan tuli hyvin toimeen ja oli ihana, rakastettava ihminen luonteeltaan.
Tuohon sairauseläkkeeseen ja sairastamiseen muutenkin liittyi myös haluttomuus opiskella ja ehkä mielenkiinnottomuus työntekoa kohtaan (myös sellaista, mitä olisi voinut tehdä esim. kotoa). Rakastin häntä, mutta ei hänestä olisi isäksi ollut. Siksi lopetin suhteen.
siis jolla ei ole mitään standardeja omalle käyttäytymiselleen muita ihmisiä kohtaan. Siis yksinkertaisesti huono ja paha ihminen. Tällaista ihmistä ei tee kunnon isäksi se, että näennäisesti "viettää aikaa" lastensa kanssa, mitä nyt sivusuhteilta ja surfaamiselta ehtii, kun persoonallisuuden kehitystaso on à la Breivik. Sellainen isä tuottaa maailmaan vain lisää itsensä kaltaisia epävarmoja ja kapeakatseisia pikku kusipäitä, joille ihmissuhteet näyttäytyvät tilaisuuksina varastaa ja tuhota.
miestä joka sanoi että ei itse halua lapsia mutta haluaa minut ja "suostuu" isäksi lapsilleni jos minä niin "vaadin".
Olin häneen rakastunut, ja olimme olleet yhdessä monta vuotta, mutta tuo ei todellakaan kuulostanut yhtälöltä joka toimisi pitemmässä juoksussa.
Eli yhä mietin täällä tätä asiaa. Nytkin miehellä on lasi kädessä; ei ole missään kaatokännissä. Osansa tässä on silläkin, että itse tulen tosi raittiista perheestä ja vierastan runsasta alkon käyttöä.
Kiitos vastanneille.
En siis tarkoita sitoutumisella pelkkää avioliittoa, mutta en käsitä naisia, jotka voivat tekaista miehelle pari kolme lasta, vaikka mies ilmoittaa naisen tahdon vastaisesti, ettei ikinä aio naimisiin ja että yhdessä asuminenkin ahdistaa (tässä viittaan yhteen toiseen ketjuun).
Esim. itselleni olisi käynyt tehdä lapset avoliittoon, koska olin varma mieheni sitoutumisen asteesta. Mutta mies sitten halusi vielä avioliiton ennen lapsia, mikä oli iloinen yllätys. Itsekin olin ajatellut avioliittoa mutta en pitänyt sitä kovin välttämättömänäkään.
En ymmärrä ajatusta siitä, että on valmis isäksi ja sitoutumaan lapsiin mutta ei parisuhteeseen. En haluaisi sellaista miestä omille lapsilleni isäksi.