Erilaiset frendit, mä en voi katsoa sitä ohjelmaa!

syntynyt terveeksi ja täydelliseksi. Ei tuollaisten idioottien olekkaan tarkoitus katsella sitä ohjelmaa. Elä vaaleanpunaiset rillit nenällä omassa pikku saippuakuplassasi niinkuin tähänkin asti.

onnea vain teille.. :D

Musta se on ihan mahtava ohjelma ja huipputyyppejä!



Uskomatonta että vielä nykyään löytyy tuommoisia ihmisiä kuin te suvaitsemattomat tunneVAMMAISET idiootit.

Olen erityislapsen äiti ja täysin korviani myöten täynnä tätä ihannoimisen kulttuuria. Kaikki tavallisesta poikkeava on jotenkin tosi hienoa, vaikka kyse olisi ihmisestä jonka terveys ei mahdollistaisi hänen näkevän koskaan eläkepäiviään saati saavan lapsia. Olin autismiin liittyvässä tapahtumassa ja siellä oli eräs nainen, joka ylisti puhumatonta, omissa oloissaan itseään keinuttelevaa tytärtään haukkumalla tavislapset lyttyyn. Kai se oli jonkinlainen defenssi- minä en ole tippaakaan kiitollinen tai onnellinen siitä, että oma lapseni tulee olemaan aina ns. poikkeava, erilainen ja kiusattu.

olla Parempia Ihmisiä.

Saa tuntea olevansa toisten yläpuolella ja syyllistää.



He tarvitsisivat ihan oman tositv-ohjelman.

samasta syystä kuin 7. Minulla on laitoksessa asuva down-sisar ja krooninen huono omatunto siitä, etten käy häntä riittävän usein katsomassa. Hänet nostettiin lapsuudessa jalustalle ja minä sitten kasvoin siinä sivussa. Eihän minulla voinut koskaan olla mitään ongelmia, en koskaan voinut kilpailla huomiosta. tuntuu, että ihmiset, jotka eivät ole kasvaneet vammaisuuden ympärillä pitävät heitä joinakin hauskoina maskotteina tai lemmikkeinä.

samasta syystä kuin 7. Minulla on laitoksessa asuva down-sisar ja krooninen huono omatunto siitä, etten käy häntä riittävän usein katsomassa. Hänet nostettiin lapsuudessa jalustalle ja minä sitten kasvoin siinä sivussa. Eihän minulla voinut koskaan olla mitään ongelmia, en koskaan voinut kilpailla huomiosta. tuntuu, että ihmiset, jotka eivät ole kasvaneet vammaisuuden ympärillä pitävät heitä joinakin hauskoina maskotteina tai lemmikkeinä.

Tulipa ihan mieleen hyväosaiset ihmiset jotka kertovat monikulttuurin ihanuudesta vitivalkeista norsunluutorneistaan. Varsinkin tuo viimeinen lause oli niin asiaa.

samantyylisiin kommentteihin juuri mitään, kun eivät oikein kongretisoidu.



Jos vammaisia pidetään jalustalla tai maskotteina, on se tietenkin näin toimivien ihmisten taholta virhe. Ongelmia vammaisilla varmasti on, niin kuin meillä kaikilla. Minusta esim. Sikahyväjuttu oli erittäin onnistunut, koska se näytti päähenkilöistään sekä hyviä että huonoja puolia.

Huh mikä yhtäläisyys

Tulipa ihan mieleen hyväosaiset ihmiset jotka kertovat monikulttuurin ihanuudesta vitivalkeista norsunluutorneistaan. Varsinkin tuo viimeinen lause oli niin asiaa.

Oletko sinä niitä palstapersuja, joista av:lla kuulee puhuttavan? Opi pysyttelemään asiassa.

Eikä häntä ole nostettu jalustalle ikinä, olemme kasvaneet samassa tasossa kaikki. Arvostan vanhempiamme, jotka eivät päivitelleet, kuinka vaikeaa heillä on kehitysvammaisen vanhempina, he nauttivat jokaisesta hetkestä meidän kaikkien kanssa. Siskolleni ennustettiin, että hän ei kauaa elä, mutta vieläkin porskuttaa, melkein 30v lasissa.

Arvostan suuresti kehitysvammaisia, jotka eivät välitä vammastaan, vaan elävät omaa elämäänsä. Innoissaan, että heillä kuitenkin on elämä. Eivät päivittele, kuinka heillä on vaikeaa, vaan sinnittelevät ja pinnistelevät. Arvostan. He, jos ketkä, ovat arkipäivän sankareita.

He elävät aivan tavallista omaa arkeaan ja sitä on mukava seurata. Yksinkertaisista kivoista asioista muidenkin ihmisten hyvä arki muodostuu.

normaaleja ihmisiä, jotka selviävät vaikeuksista elämässään? Miksi pitää korostaa jotakin ihmisryhmää ja kehua alleviivaten heidän upeuttaan?

Kun mietin omia lapsiani, jotka ovat toki syntyneet ja kasvaneet ns. terveinä ja normaaleina. Jos joku heistä olisi ollut vammainen tai vammautuisi esimerkiksi onnettomuudessa, rakastaisin ja arvostaisin lasta varmasti silti. Toisen lapsen vanhemmat saa olla ylpeitä aikuisen lapsensa tohtorintutkinnosta, toiset siitä että lapsi osaa vaikka katsoa hetken silmiin. Luulen ymmärtäväni sen, että esimerkiksi autistinen ainoa lapsi on vanhemmilleen aivan yhtä tärkeä ja yhtä suuren ylpeyden aihe omilla saavutuksillaan kun lapsi nyt yleensäkin on..

tarkoitus ole nostaa ketään jalustalle. En käsitä kenelle sitä katsovalle tulee sellainen olo, ellei ole joku katkeruus oman tunnustuksen puutteesta.

normaaleja ihmisiä, jotka selviävät vaikeuksista elämässään? Miksi pitää korostaa jotakin ihmisryhmää ja kehua alleviivaten heidän upeuttaan?

niin on helpompi vastata.Vai tarkoitatko, että ko. ohjelma on tehty kehumismielessä?