Sanoin jotain tosi pahaa miehelleni...

Niinkuin miehesi olisi sanonut sinulle, että pillusi on synnytyksen jälkeen väljentynyt niin, ettei hän pidä seksistä kanssasi ja muutenkin olet rumentunut.

Tuollaista ei saa mitenkään enää sanomattomaksi.

Oikeastaan mitäpä sitä kaunistelemaan, jos harmittaa toisen koulutusaste. Lopultahan työura on kuitenkin se mikä merkitsee ja nämä tittelit sitten on kiva esitellä cv:ssä. Ap:lla on kunnianhimoa ja tottakai sitä silloin puolisoltakin odottaa asioita. Mies voi olla loistava perheenisä, hieno työura ja silti kouluttamattomampi. Elämänkoulu opettaa eniten. Sen tietää kaikki. Ja tässä nyt ap:lle sitä koulua on kerrakseen, että toisen epäkohtiin takertuminen voi tulla kalliiksi. Ainahan ei siis tosiaankaan tarvitse hehkuttaa kumppanin kouluttamattomuutta, mutta onko sitten tahdikasta ottaa asiaa esille kesken riidan ja nimen omaan siihen sävyyn kuin ap sen teki.

Riidellessä pysytään asiassa eikä aleta loukkaamaan toista, vaikka kuinka tympäsee kun toinen väittää vastaan.

Loukkaako miehesikin sinua, jos teillä tulee riita? Kyllä on aihettakin loukkaantua, jos toinen tahallaan loukkaa.

Koeta laittaa itse itsesi samaan tilanteeseen:

Miltä tuntuisi jos rakas ihminen ihan ilmasta kertoo että pitää sinua huonompiarvoisena ja häpeää sinua?



Se on yksi kipeimmistä petoksista jonka voit toiselle tehdä, koska jo se että kyseinen ajatus on käynyt päässäsi, kertoo toiselle että se tulkinta on sinulle olemassa. Toiselle ei ole sen jälkeen väliä, minkä takia sen sanoit, koska olet kuitenkin "ajatellut sitä". Alkaa parisuhteen arjen kyseenalaistaminen: Onko se mun kanssa vain säälistä, eikö se nyt halunnut mua tänään tyttökavereidensa mukaan koska häpeää mua, näytteleekö se nyt vaan kiinnostunutta kun kerron työasioistani, häpeääköhän se myös mun vanhempien vuosituloja, ad infinity.



Olen yllättynyt että olet varma miehesi anteeksiannosta. Jos olisin itse tehnyt jotain tuollaista, en olisi lainkaan varma.



Lähtisin siitä että teet hyvin selväksi miehellesi että "atm minussa on jotain vialla". Vähän niin kuin olisit aviomies joka on lyönyt ensimmäisen kerran vaimoaan riidan aikana ja aloittaa hoidon. Ja nyt opettelet miten riidellään rakentavasti, miten pidetään ne aggressiot aisoissa stressaavassa tilanteessa ja miten luet miestäsi (keskustelu ei auta jos ei oikeasti kuuntele ja yritä ymmärtää, ja sen jälkeen pyri soveltamaan toisen toiveita arkeen - yks hyvä kirja on "The Lost Art of Listening" Michael P. Nicholsilta). Hänessä ei ole mitään vikaa, ja että ymmärrät hyvin jos hän ei anna anteeksi.



Toinen mitä tekisin: aktiivinen miehesi kehuminen muille, kysyminen hänen töidensä perään, kaiken sortin kiinnostuksen ilmaiseminen häntä ja hänen taitojaan kohtaan - kaikki nämä auttavat "todistamaan" että olet vihaisena poiminut "muiden puheista" täysin randomin asian, jolla ei ole mitään totuuspohjaa.



Eli pidemmän välin hyvitys luvassa jos unohdusta halajat.

sanottu mikä sanottu, ja sanat on hitsautuneet miehesi mieleen ikiajoiksi!

Ja tämä ei todella korjaudu sillä että pahoittelee vaan että riidan tuoksinassa tuli sanotttua mahdollisimman pahasti. Jostainhan se tulee... hieman on totuutta takana!



Nyt et voi muuta kuin näyttää ja osoittaa sitä arvostusta miehellesi, jokaisessa mahdollisessa asiassa. Sanoja et pois enää saa!

Kannattaa nyt miettiä vähän tuota riitelytapaa, onko se tärkein saada erä voitto mitättömästä riidasta ja käyttää kaikki mahdolliset aseet??

Toinen mitä tekisin: aktiivinen miehesi kehuminen muille, kysyminen hänen töidensä perään, kaiken sortin kiinnostuksen ilmaiseminen häntä ja hänen taitojaan kohtaan - kaikki nämä auttavat "todistamaan" että olet vihaisena poiminut "muiden puheista" täysin randomin asian, jolla ei ole mitään totuuspohjaa.

Eli pidemmän välin hyvitys luvassa jos unohdusta halajat.

Arvelet, että 'Vesa ei tajuu' mistä on kyse, kun alat häntä kuulustelemaan ja 'ilmaisemaan kiinnostusta' yhtäkkiä vaikka näin et ole koskaan aikaisemmin menetellytkään... no eipä se varmaan voi tajutakaan, kun koulutustaso on niin alhainen.

Toiseksi - avaus on 98 %:sesti trolli, mutta ei se mitään. Jatkakaa.

uhrille.

Itsekästä ja tekee toisen olon vielä pahemmaksi. Ensin tulee loukatuksia ja sitten pitäis vielä antaa se anteeksi. Eli tehdä työtä sen eteen että pystyy antamaan anteeksi.



Eiköhän se ole sinun tehtäväsi kantaa vastuu sanoistasi ja korjata tekosi teoilla. Jos se ylipäänsä on mahdollista.

Itse sanoin myös tosi ilkeästi miehelleni täsää pari päivää sitten. Puhuimme avioliitostamme ja puhe kääntyi miehiin, jotka vaihtavat nuorempaan.



Pamautin sanoa miehelleni suoraan, että hänen on turha kuvitellakaan, että kukaan nuori nainen ihastuisi häneen minkään muun kuin rahan, työsuhdeauton ja aseman takia. (nolottaa...).

ette tarkoittanut sitä vaan yrittit keksiä jotain mikä miestä eniten loukkaisi sillä hetkellä. Se riittää mielestäni. iTse olen joskus arvostellut ikävästi vehkeen kokoa ja koska lepotilassa pitää tavallaan paikkaansakin niin onhan se paljon loukkaavampaa, tosi toimissa on kyllä normaali tai jopa iso.

Eilen riitelimme eräästä (nyt jo turhanpäiväiseltä tuntuvasta) aiheesta ja mulla keitti totaalisesti yli. Ihan ilman suunnittelua ja tietämättä mistä tämä ajatus tuli, ilmoitin lyhyesti sanottuna häpeäväni miehen huonoa ammattia ja alhaista koulutusta. Heti sen sanottuani kaduin, mutta vahinko oli tottakai jo tapahtunut.

Tiedän että mitään tuollaista ei saisi koskaan sanoa, joten ei tarvitse lynkata. En vain sillä hetkellä osannut hillitä itseäni. Loppuilta meni hiljaisuudessa, ja tänään tunnelma on vaisu ja vaivaantunut, vaikka olen pyytänyt sata kertaa anteeksi. Aloitin jo työpäivän aikana tekstiviesteillä. Mies on silmin nähden loukkaantunut, minkä ymmärrän.

Iskin arkaan paikkaan, sillä vaikka aiheesta ei koskaan puhuta, tiedän miehen häpeävän sitä että hänellä on jäänyt jopa amis kesken kun minä taas olen valmistunut maisteriksi. Asia ei kuitenkaan näy arjessamme muuten kuin palkkaeroina, sillä mieheni on pitkän työhistorian ansiosta jo ihan hyvässä asemassa siihen nähden miten asiat voisivat olla.

Miten voi korjata noin pahan virheen? En ole koskaan sanonut mitään noin ilkeää ja vyön alle iskevää kenellekään, ja nyt tuntuu kamalalta. Mies jopa nukkui työhuoneessa. Miten voisin todistaa olevani oikeasti pahoillani? Mies kyllä antaa anteeksi, sen tiedän, mutta onko mitään keinoa saada hänet myös unohtamaan? Minä siis EN tarkoittanut sitä mitä sanoin, tiesin kai vaan alitajuisesti sen loukkaavan häntä eniten.

Muutakuin toivoa että hän antaa sulle anteeksi.

mun mies sanoi kerran mulle että muuten hyvä mekko, mutta perse näyttää leveältä. Muistan tämän joka ikinen päivä kun mietin mitä päälleni pistän. Vaikka mies on pyytänyt ja minä olen antanut anteeksi. En ole maininnut sen jälkeen sanallakaan, mutta se vaan pomppaa aina mieleeni tietyissä tilanteissa. Se tavallaan vei jonkun kunnioituksen ja luottamuksen tunteen.

Mitä jos sanoisit, ettet mitään muuta vikaa hänestä keksinyt, etkä sitäkään pidä oikeasti minään vikana, mutta olit vaan niin vihainen, että väkisin oli jotakin keksittävä. Kerro kuinka ylpeä olet miehestäsi oikeasti ja sano samalla, ettet itse ole yhtään kummoisempi tjtn?



Eli pehmitä asiaa...?

tiesin kai vaan alitajuisesti sen loukkaavan häntä eniten.

Sano hänelle tuo - että teit tyhmästi riidellessäsi, ja sanavalintasi johtui siitä, että halusit loukata häntä. Sano, että haluat oppia ratkaisemaan ristiriidat keskustelemalla, riitelemättä.

Ja jos hän päättää lähteä kouluttautumaan, sinun täytyy varmaan tukea häntä. Kas kun sanottuja sanoja ei saa millään takaisin.

Minä siis EN tarkoittanut sitä mitä sanoin, tiesin kai vaan alitajuisesti sen loukkaavan häntä eniten.

Sittenhän ei ole periaatteessa mitään mistä olla loukkaantunut, paitsi se että halusit loukata häntä, ja se varmasti selittyy tilannetekijöillä.

Aika herkkä mies sinulla.

Miehelläsi on siis aika huono itsetunto. Ei kannattaisi ei edes amiksena ryhtyä maisterin kanssa suhteeseen... Jos ei kestä tuollaista.



Ap:n lapsellisuudestahan tuo enemmän kertoo, kun kuvittelee että tuo on joku meriitti elämässä.

Voin kertoa että Afrikassa meriitti on se että olet selvinnyt parikymppiseksi ja kaikki raajasi ovat tallella. Koulutuksella ei tee mitään.

Voin kertoa että Afrikassa meriitti on se että olet selvinnyt parikymppiseksi ja kaikki raajasi ovat tallella. Koulutuksella ei tee mitään.

:) Onneksi olkoon päivän rasistisimmasta kommentista!

:) Onneksi olkoon päivän rasistisimmasta kommentista!

Kaikessa räikeässä ralliudessaan. Surullinen tosiasia.

... ilmoitin lyhyesti sanottuna häpeäväni miehen huonoa ammattia ja alhaista koulutusta.

... mieheni on pitkän työhistorian ansiosta jo ihan hyvässä asemassa siihen nähden miten asiat voisivat olla.

Mitä jos sanoisit, ettet mitään muuta vikaa hänestä keksinyt, etkä sitäkään pidä oikeasti minään vikana, mutta olit vaan niin vihainen, että väkisin oli jotakin keksittävä. Kerro kuinka ylpeä olet miehestäsi oikeasti ja sano samalla, ettet itse ole yhtään kummoisempi tjtn?

että kerrot ettet ajattele oikeasti niin, vaan sanoit niin malttisi menettäneenä. Olet huomannut että se koulun kesken jättäminen häntä itseään vaivaa jonkin verran, joten jostain syystä se sillä hetkellä tuli pahana loukkauksena mieleen ja olet erityisen pahoillasi että sillä tavalla yritit satuttaa häntä. Ja sitten kerrot sen miehen koulutus- ja työhistorian uudestaan realistisesti mutta niin että siitä tulee miehen hyvät ominaisuudet ja onnistumiset ilmi, ja lavennat kehumisen teidän muuhun elämään, miksi et häpeä miestäsi lainkaan. Varmaan ne sanat ei silti unohdu.