Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en jaksa mun liian äitimäistä miestä enää!
18.01.2013 |
Oikeesti! Musta tuntuu, että meillä on mennyt roolit aivan päinvastoin kuin yleensä lapsen synnyttyä. Meillä mies on se, joka
- on ylivarovainen
- kääntyy lapsen takia tuhannelle mutkalle, kunhan vaan ei tule paha mieli
- hyyssää ja huolehtii
- tarkastaa mun "työnjäljen" eli olen pukenut tarpeeksi lämpimästi ja 100 kerrosta vaatteita
- antaa lapselle AINA periksi
- stressaa siitä, että sattuu vahinko, että lapsi kaatuu tai se kidnapataan tai mitä nyt vaan.
- itkee kun lapsi jätetään pariksi tunniksi hoitoon ja miettii koko ajan miten siellä pärjätään
- ei halua olla YHTÄÄN yötä, KOSKAAN erossa lapsestaan.
Musta tuntuu, että se rajoittaa omaansa, mun ja lapsen elämää!
Samalla hänen suurin pelkonsa on se, että lapsesta ei tule sosiaalinen, vaan sellainen hiljainen ja arka kuin mitä hän on ollut lapsena. Nooooh, jos hän yksin saisi huolehtia kasvatuksesta niin lapsestamme varmasti tulisi sellainen!
Kommentit (7)
Tekstisi sai minut nauramaan ääneen. Kiitos! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehesi testostonitaso on laskenut raskausajan stressin takia?
Kliinisiä merkkejä mm.
- levottomuus (esim. ei jaksa enää maata sohvalla telkkaria katsoen)
- ruokahaluttomuus (HK:n sininen ei maistu)
- unettomuus (herää aina öisin vauvan itkuun ennen sinua)
- häiriöt kognitioissa (ei muista käyttää kalsareita molemmin puolin, eksyy matkalla töistä kotiin ruokaostoksille)
- häiriöt emootioissa (puhuu ja pussaa vuolaasti)
- näköhäiriöt (kehuu jatkuvasti ulkonäköäsi)
- pakkotoiminnot (tekee kotitöitä sinunkin puolesta, kantaa likaisia vaatteita pyykkikoriin - vrt. koirien valeraskaus)
pisti silmään tuo antaa lapselle periksi. siis minkä ikäisestä lapsesta nyt onkaan kyse?
Lapsi on reilu 2v. Periksi antamisella tarkoitan sitä, että jos ei ruoka maistu niin tarjotaan vaikka sitten suklaamuroja (joita minä en edes syö, vaan mieheni ja hänen mielestään se on ihan ok vaihtoehto lapselle) yms. Tai että jos lapsi haluaa tehdä jotain, joka on kiellettyä niin miehen mielestä voi nyt kerran antaa tehdä. Tai toisen. Tai kolmannen.
Ekaa kirjoittajaa varmaan pännii, mutta sulla sattuu oleen se toinen ääripää-mies ja ääripäät on aina huonoja juttuja, oli aihe mikä tahansa.
Ehkä miehesi testostonitaso on laskenut raskausajan stressin takia?
Kliinisiä merkkejä mm.
- levottomuus (esim. ei jaksa enää maata sohvalla telkkaria katsoen)
- ruokahaluttomuus (HK:n sininen ei maistu)
- unettomuus (herää aina öisin vauvan itkuun ennen sinua)
- häiriöt kognitioissa (ei muista käyttää kalsareita molemmin puolin, eksyy matkalla töistä kotiin ruokaostoksille)
- häiriöt emootioissa (puhuu ja pussaa vuolaasti)
- näköhäiriöt (kehuu jatkuvasti ulkonäköäsi)
- pakkotoiminnot (tekee kotitöitä sinunkin puolesta, kantaa likaisia vaatteita pyykkikoriin - vrt. koirien valeraskaus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärärn ap sua täysin! Meillä on vähän samanlainen tilanne ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että mieheni kyseinalaistaa KOKO AJAN minun hoitotaitoni.
Meillä on myös se tilanne, että aina kun lapsemme itkee, on syy minun. Esim. jos lapsi juoksee ja kompastuu on syy minun. Olisi pitänyt olla tarkempi. Miehelle itselleen ei koskaan tietenkään satu vastaavia tilanteita.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi omani on kunnon äijä
-lyö minua ja lastani
-haukkuu ja uhkailee
-häipyy aina tämän tästä
-juo kunnolla viinaa
harmittaa kyllä puolestasi tosi paljon!