Lue keskustelun säännöt.
Muita kellä huonot välit omaan äitiin?
09.01.2013 |
mikä on syynä ja kauanko tämä on kestänyt?
Me ei tulla toimeen ollenkaan. Pienenä tein mitä hän halusi, silti tuli aina selkään. Isompana kun "sain omat aivot", kapinoin häntä vastaan ja aina oli jostain riita. Nyt aikuisena, en tee mitään hyvin, kasvatan lapseni huonosti enkä ymmärrä mistään mitään :(
Huh.
Kommentit (9)
Näin on ollut aina. Lapsuus oli yhtä painajaista ja nuoruus yhtä helvettiä.
Eikä tietenkään nyt ymmärrä eikä hyväksy, että en enää aikuisena tahtoisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
soitellaan ja tavataan välillä, ja silloin on yleensä hauska jutella.
Mutta kun sitten muualta kuulee, mitä paskaa se musta ja perheestäni on taas päästänyt, niin tekee mieli ottaa etäisyyttä ja runsaasti.
Mä en olisi äitini kanssa missään tekemisissä, ellei se olisi jonkin sortin isoäiti. Lapsiltakin toki utelee paljon ja sitten kertoo niitä totuuksina eteenpäin.
Minulla on erinomaiset välit nykyisin. Välit alkoivat olemaan erinomaiset kun älysin pistää ne välit poikki. Ensin olivat vaan jäähyllä, mutta jäähyn aikana äiti tempaisi niin överijuttuja, että jäädytin ne kokonaan. Äiti ei vaan ymmärrä, että asia johtuu aivan hänestä itsestään ja hänen käytöksestään.
että en voi pitää häntä äitinäni. Äitini haluaa minulle vain pahaa ja epäonnea elämääni. Äiti varmasti luulee olevansa maailman kiltein ja paras, mutta todellisuudessa on narsistinen marttyyri.
että en voi pitää häntä äitinäni. Äitini haluaa minulle vain pahaa ja epäonnea elämääni. Äiti varmasti luulee olevansa maailman kiltein ja paras, mutta todellisuudessa on narsistinen marttyyri.
Ihan samat sanat. Paitsi että äiti ei ole narsisti, siihen se on ihan liian tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on täysin sairas ihminen.
Aiheutti kasvatumetodeillaan mulle sellaiset itsetunto-ongelmat ja masennuksen ettei mitään jakoa.
Äitini sanoi mm. kun olin alle kouluikäinen että hänellä on niin ehdoton valta minuun, että voi halutessaan jopa päättää saanko elää vai en.
Äitini mielestä hienoja kasvatusmetodeita oli mm. ystävieni karkoittaminen (eli kieltämällä minulta yhteydenpidon ja tapaamiset ystävieni kanssa) ja sitten sen surkuttelu että "eihän sinua kukaan kestä kun olet ihmishirviö". Äiti kiusasi kavereitani mm. lukemalla ääneen heidän minulle lähettämiä kirjeitä ja pilkaten ystäviäni näin.. Arvatkaa kuinka moni halusi viettää aikaa kanssani? Olin täysin yksin teininä. Ainiin, salli äiti mulle yhden ystävän: Oman parhaan kaverinsa jonka piti vakoilla tekemisiäni.
Äiti oli saatanallisen epäluuloinen, varma että teen kokoajan pahaa. Luki kaikki kirjeeni, päiväkirjani, kaikki. Mulla ei saanut olla mitään omaa. Päiväkirjaan jouduin tekemään korjauksia, kun joku asia jonka olin kirjoittanut sinne, meni eri tavalla äidin mielestä. Joitain sivuja revittiin irti koska ne olivat täyttä valetta äidin mielestä. Kyseessä siis MINUN päiväkirjani.
Äiti lopetti vaan eräänä päivänä vastaamasta puhelimeen. Ei tervehdi, ei soita/vastaa puhelimeen ei mitään enää. Kysyin isältä miksi näin, kun äiti ei suostu syytä kertomaan, isä sanoi ettei halua puuttua.. Näillä mennään, vähän kurjaa mutta enpä mä sitä ihmishirviötä elämääni kaipaakaan. Sairas eukko.
Käyttäytyminen narsistista, lisäksi vielä vetänyt viinalla vinttinsä täysin pimeäksi. Helvetin pahansuopa ihminen. Mulla tai kellään muullakaan ei saisi mennä hyvin. Pikkuserkkuni pääsi lääkikseen muutama vuosi sitten ja heti oli äiti kommentoimassa kaikille et mäihällä se on sinne " herrojen kouluun" päässyt..kesken se sen joutuu jättämään kun ei siellä tule pärjäämään.
Todella negatiivinen energiasyöppö. Se kun ei ymmärrä sitä, että sen oma surkeus johtuu ihan siitä alkoholismista. No mulle ihan sama...väleissä emme nykyisin enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en voi pitää häntä äitinäni. Äitini haluaa minulle vain pahaa ja epäonnea elämääni. Äiti varmasti luulee olevansa maailman kiltein ja paras, mutta todellisuudessa on narsistinen marttyyri.
Muille äiti näytellyt aina mukavaa ihmistä, mutta auta armias, kun ulkopuolisia ei ole paikalla. Alkaa se valitus ja kuinka hän on aina joutunut uhrautumaan.
Asuttiin syrjäseudulla ja äiti ei koskaan halunnut viedä minua kavereille parinkymmenen kilometrin päähän tai muihin menoihin ja mitään muuta kulkutapaa ei ollut. Yhtenä syksynä vei parin kuukauden ajan kerran viikossa harrastukseen, mutta sekin loppui lyhyeen, kun äiti halusi olla kotona. Vieläkin ottaa esille, kuinka raskasta ja epämiellyttävää tuo pari kuukautta hänelle oli ja kuinka super-ihminen hän oli. Minä en äidin mielestä koskaan tehnyt mitään oikein.
Vapaa-ajat ja lomat istuttiin kotona, mutta ei oltu tai tehty mitään yhdessä.
En vieläkään ymmärrä, mitä tämä uhrautuminen on.
Veljestäni kasvatti mammanpojan, joka äidin mielestä on niin ihana ja täydellinen ihminen, vaikka todellisuudessa nyt varhais-keski-ikäisenä täysin syrjäytynyt, sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti ulkopuolinen toimintakyvytön luuseri, jota äiti elättää. Nyt asustelee siellä kaksin äidin kanssa ja äiti ihmettelee, miksi tuttavat kummastelevat veljeä.
En ole hänen kanssaan enää vapaaehtoisesti tekemisisssä. Lasten kanssa käydään kerran kuukaudessa, kun on lapsille valitettavasti ainoa isoäiti.
Minulla on erinomaiset välit nykyisin. Välit alkoivat olemaan erinomaiset kun älysin pistää ne välit poikki. Ensin olivat vaan jäähyllä, mutta jäähyn aikana äiti tempaisi niin överijuttuja, että jäädytin ne kokonaan. Äiti ei vaan ymmärrä, että asia johtuu aivan hänestä itsestään ja hänen käytöksestään.