Miten voin olla masentumatta, kun kaikki jättää!?

Oma vika, että olen jäänyt yksin. Olen akateemisista piireistä, ympärillä paljon tohtoreita ja yliopistokoulutus on itsestäänselvyys. Ja kun se on, lapsia hankitaan todella myöhään, aivan liian myöhään.



Olen 32-vuotias, eikä kukaan, ei KUKAAN ysätävistäni ole saanut vielä lapsia. Moni on ollut jo vuosikausia saman miehen tai naisen kanssa, ehkä kihlauduttu ja menty naimisiin. Lapsia hankitaan sitten joskus, kun koko elämä on jo takana.



Omat lapseni ovat jo 13v, 11v ja 9v ja minä opiskelen nyt yliopistossa.



Viimeisen kymmenen vuoden aikana minut on pikku hiljaa jätetty isosta kaveripiiristä kokonaan pois. Ei voitu kutsua enää mihinkään, kun oli lapsia. Ei 17 neliön opiskelijaboksiin kutsuta viisihenkistä perhettä. Meille olen aina pyytänyt ihmisiä, mutta on se nyt vähän eri asia viettää aikaa muiden samanhenkisten kanssa kuin mennä kylään lapsiperheeseen, jossa vaihdellaan vaippoja ja pulautellaan ja "muuta tosi kreisiä" (kuten joku näin ilmaisi..).



Viime viikonloppuna oli entisen parhaan kaverini häät. Kaikki tästä isosta kaveripiiristä oli kutsuttu, paitsi minut. MIKSI!?!



Ei pitäisi koskaan tehdä asioita väärässä järjestyksessä. Blaah.