Ärsyttää kun kaverini on (muka) niin avuton. Esim lapsi sairastaa niin heti isovanhemmat apuun

Mua jotenkin ärsyttää kaverini..En osaa selittää miksi ärsyttää..Jotenkin kun itse olen sitä mieltä että täytyy itse aikuisena osata hoitaa ja aina ei ole ollut mietä joka kantaa painavat tavarat kotiin, on itse pitänyt opetella käyttämään vasaraa,kantaa painavat huonekalut omin voimin kotiin, on pitänyt itse pärjätä sairaan lapsen kanssa ja jotenkin selvitä jos ei ole ollut rahaa. Noh, olen ylpeä saavutuksista ja menneisyys on tehnyt minusta todella vahvan ja itsenäisenä,pärjäävän ja fiksun. Ystäväni turvautuu heti omiin vanhempiinsa esim kun lapsi sairastaa,on itse vielä kotiäitinä. Ei pysty millään kantamaan istuinta autosta kotiin koska se on liian painava hänelle ja pitää soittaa ex mies kantamaan se..naurettavaa!! (ja jaksaa sitten kuitenkin kun on ihan pakko, ei vain viitsi) vanhempansa tuovat valmiiksi tehtyä ruokaa ja esim bussilla ei voi kulkea koska on tottunut kulkemaan autolla ja siksi usein peruu tapaamisia,vaikka busseja kulkee kodin ohitse, mutta kun ei saanutkaan sitä autoa. en ole kateellinen hänelle,mutta jotenkin inhoan sellaista viitsimättömyyttä,aikuiselta ihmiseltä. Pitäisi opetella pärjäämään jo yksinkin,koska ei koskaan voi kasvaa ihmisenä jos kaikki tuodaan kultalusikalla? vai olenko itse se lapsellinen kun ajattelen näin ja tunnen jotain ärsytysta yms?