Lue keskustelun säännöt.
Eroon vauvakuumeesta?
25.11.2012 |
Apua!
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kolme vuotta. Olemme molemmat vähän päälle parikymppisiä, molemmilla opiskelut kesken. Mieheni valmistuu parin vuoden sisään, itselläni menee vielä kolme neljä vuotta.
Vauvakuumeeni on hirmuinen, monet ystävät ja opiskelukaveritkin saavat vauvoja, ja haluaisin kovasti itsekin jo lapsia. Mieheni ei ole ajatuksesta yhtään innoissaan, vaan hänen mielestään pitäisi odottaa pari vuotta. Parin vuoden päästä on taas minulle aivan mahdoton ajoitus, koska valmistuttuani menee varmasti pari vuotta, ennen kuin saan pysyvän viran ja tahdon sen saatuanikin tehdä muutaman vuoden töitä. Sitten olenkin jo yli kolmenkymmenen.
Tahtoisin lapsia nyt, enkä vasta kymmenen vuoden päästä. En voi miestäni tietysti pakottaakaan, mutta hän ei ole mielestään valmis vielä isäksi. Ymmärrän tietysti, että hän haluaa vielä nauttia nuoruudestaan ja perheenperustaminen on suuri askel. Miten saisin vauvakuumeeni vaimenemaan, jotta jaksaisin odottaa?
Kommentit (4)
Et voi odottaa paria vuotta, kun haluat pysyvän viran, mutta valmistumiseen menee kolme neljä vuotta? Älä koeta keksiä tekosyitä tyyliin "jos odotan pari vuotta joudun odottamaan vielä viisi vuotta lisää". Sopikaa et se on se pari vuotta ja that's it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kelle voisin puhua. Siksi oikeastaan tulinkin hakemaan vähän vertaistukea täältä. Itse olen sitä mieltä, että kyllä minulla kypsymisen varaa vielä on, mutta eikö meissä kaikissa. Pitäisin varmaankin vähän huolestuttava sellaista minuuden tilaa, ettei kehityksentarvetta näy.
Noin yleisesti elämässä en ole sellainen ihminen, jonka pitäisi saada asioita vain, koska muutkin saa. Toki joissakin asioissa kaikki muutkin saa -ajattelu saattaa nostaa päätään ja ehkä tässäkin kohdassa minulla olisi vähän itsetutkiskelun paikkaa. En oikein tiedä, kuinka suuri osa tästä vauvansaamihalusta on tuttavapiirin raskauksien aiheuttamaa.
Katson asiaa kuitenkin, kuten jo aloituksessa mainitsin, myös käytännöllisestä näkökulmasta. Opiskelen sellaiseen ammattiin, johon viranhaku on vaikeampaa, jos lapsia ei vielä ole (sitä seikkaahan ei toki ääneen myönnetä). Samoin ensimmäiset vuodet virassa ovat yleisesti ottaen todella raskaita ja stressaavia, joten en haluaisi siihen hetkeen välttämättä ihan pientä vauvaa.
Ei ehkä kaikkien näkökulmasta, mutta oman urani kannalta on. En voi vastavalmistuneena stressaavien ensimmäisten vuosien aikana hankkia lapsia, koska se tulee olemaan vielä rankempaa aikaa kuin opiskeluni. Selitin asian tokassa viestissäni, eli siis 4 on ap, unohtui mainita.
t. ap
sukulaista tai ystävää, jonka kanssa jutella. En väitä, että olet kypsymätön vielä, mutta ainakin itsellä oli alle 30v vähän vaikea hahmottaa mikä "pakko saada"- asioista oli omia tärkeitä tavoitteita ja ja mikä oli tarvetta saada, kun muutkin saa. Asioista keskustelu jonkun objektiivisen kanssa voisi tehdä hyvää. Miehesi kanssa saattaa tulla vain kummankin kannan puolustelua.
Vuosia sitten, kun raahasin melkein 4kk 10-15h/vrkssa koliikin kourissa huutavaa vauvaani olkapäällä, haaveilin soittavani vauvakuumeesta eroon haluavien puhelinpalveluun ja tarjoaisin tehokuuriani lainaksi :). Samalla olisin päässyt itse kerrankin nukkumaan...