Teineinä seurustelun aloittavien suhteet jämähtävät teinitasolle

Tuntemani teineinä seurustelun alkaneet parit työskentelevät kumpikin urillaan (useimmiten kansainvälisillä moisilla) eikä kummallakaan ole tarvetta vinkua siitä että toinen "juo kaljaa" sen kummemmin äidilleen kuin muillekaan.



Pari esimerkkiä:

- Alkoivat seurustelun kun toinen olin 17 ja toinen 18. Vaimo nykyään kansainvälisen yrityksen markkinointipäällikkönä, mies tutkijatohtori, yksi lapsi.

- Alkoivat seurustelun kun toinen oli 16 ja toinen 19. Vaimo nykyään uraa luova muotoilija, mies insinöörinä Wärtsilällä, lapsia 2.

- Alkoivat seurustelun kun olivat molemmat 18. Mies nykyään emeritusprofessori, vaimo ylilääkäri. Lapsia 5.

- Jne.



Liikumme vähän eri piireissä ja yleistyksesi ontuu?

kyllä sitä ihminen voi kasvaa parisuhteessa siinä kuin itsekkin ;)



yhdessä oltu 25v, paljon Yhdessä koettu ja läpikäyty.

Väännetään ongelmia mitä ihmeellisimmistä asioista ja riidellään tyhjästä. Eräs tuttavanainen hääti miehensä kodistansa pihalle, koska tämä oli polttanut yhden tupakan ja sitten jatkui siitä armoton monen tunnin kestävä tekstiviestiriita ja mielenosoituspuheluita kavereille ja äidille. Viikon mykkäkoulu.

kahdesta teiniparista, ja niillä ei kyllä noin mene, ikää vähän yli 40v.

aina ulkona ollessa sellaisista maailmaa kaatavista asioista kuin "SÄ KATOIT TUOTA LEHMÄÄ LIIAN PITKÄÄN MIKS SÄ PETÄT MUA PAKKAAN SUN KAMAT EI OO ENÄÄ ASIAA KOTIIN!"

ja ovat vielä nykyäänkin yhdessä. Näin uutenavuotena tätä miestä baarissa ensimmäistä kertaa vuosikausiin ja aloin jutella niitänäitä ("moi, mitä kuuluu? Missä sä nykyään asut?" jne) kun tämä eukko hyökkäsi siihen paikalle ja iski tuopilla päähän ja kiljui ettei kukaan puhu hänen miehelleen.

Ihan samalla lailla ovat aikuistuneet kuin muutkin ihmiset. Itse asiassa mun tutuista lapsellisimpia on pari ikisinkkua, jotka vielä lähes nelikymppisinä harrastaa teinityyppistä biletystä ja suhdesekoilua. Tosin ei pidä yleistää, tunnen myös monia fiksuja ikisinkkuja.

ihmissuhdetaidot kehittyvät vain sen suhteen sisällä (tai eivät kehity) ja ihminen kasvaa vasta erossa ja sen jälkeen. Teininä aloitetussa suhteessa riidellään ja rakastetaan teininä opituilla tavoilla.

Tuntemani teineinä seurustelun alkaneet parit työskentelevät kumpikin urillaan (useimmiten kansainvälisillä moisilla) eikä kummallakaan ole tarvetta vinkua siitä että toinen "juo kaljaa" sen kummemmin äidilleen kuin muillekaan.

Pari esimerkkiä:

- Alkoivat seurustelun kun toinen olin 17 ja toinen 18. Vaimo nykyään kansainvälisen yrityksen markkinointipäällikkönä, mies tutkijatohtori, yksi lapsi.

- Alkoivat seurustelun kun toinen oli 16 ja toinen 19. Vaimo nykyään uraa luova muotoilija, mies insinöörinä Wärtsilällä, lapsia 2.

- Alkoivat seurustelun kun olivat molemmat 18. Mies nykyään emeritusprofessori, vaimo ylilääkäri. Lapsia 5.

- Jne.

Liikumme vähän eri piireissä ja yleistyksesi ontuu?

Vanhempani aloittivat seurustelemaan, kun äitini oli 15v ja isäni 23v. Ei kumpikaan juokse itkemään vanhemmilleen, tosin isän vanhemmista kumpikaan ei ole enää elossa. He ovat opettaneet meille lapsille, että parisuhteessa voi ja pitää keskustella asioista, eikä heti alkaa riitelemään. Olen vain kerran nähnyt, kun äiti ja isä ovat riidelleet ja sekin loppui lyhyeen. Aina ovat keskustelleet asiat halki, poikki ja pinoon. Minä ja mieheni teemme näin myös :) Emme riitele, vaan keskustellemme asiat läpi :)

mieheni kanssa 16 ja ihan normaalissa ja onnellisessa parisuhteessa vieläkin vajaa kolmekymppisinä. Paranee vaan vuosi vuodelta :)

Appivanhempani alkoivat seurustella kun anopillani oli ikää 14 ja apella 18. Nyt molemmat yli 50-vuotiaita ja minun silmääni ovat kuin ketkä tahansa aikuiset.



Oma parisuhteeni alkoi kun minulla ja miehellä oli ikää 18 ja kyllä väitän käsitteleväni asioita nyt aivan eri tavalla kuin teininä, kiitos vain :)

Miten niin?

Näinhän ei aina ole. Tuo kuulostaa nuorten vähän aikaa seurustelleiden suhteelta? Ja ihan pienen ryhmän sellaiselta.

Ei normaalilta.

Ikävää jos sinulla sellainen suhde tai kokemus ;) :) :P



Ei kannata siis yleistää. Pitkään kestäneissä suhteissa tunnetaan toinen paljon paremmin ja turha itku toisen menoista jää usein pois. Osataan sovitella.

Kumpainenkin on kasvanut aikuiseksi yhdessä ja osaa käsitellä parisuhteen mahdollisia ongelmia paremmin kun tuntee toisen oikein hyvin.

Jos toinen vain imisi kaljaa, tuskin olisi parisuhde kestänyt niin kauaa :)