Työkaveri houkuttaa, vaikea tilanne.
Työkaveri ihan umpirakastunut minuun. Molemmat ollaan varattuja ja mies mua nuorempi...kemiaa on sen verran, että uskon jo muiden huomanneen asian, ainakin jotkut. Viime viikolla mies tuli luokseni ja ei tiennyt miten päin olla kun yritti kerätä rohkeutta tehdä kunnon aloite. Lopulta ei sitten uskaltanut kuitenkaan.
En tajua miten tämä päässyt tähän pisteeseen. Tekisi niin mieli antaa palaa, kun olen ollut samassa suhteessa aina uskollinen. Nyt on sellainen tunne, että kerran täällä eletään ja kadun jos en mene mukaan nyt. Mitään perheenrikkomisjuttuja en tietenkään harkitse, oma mies sen verran hyvä, mutta pieni seikkailu houkuttaa. Äh, onko ketään näin vaikeassa tilanteessa olevaa ja mikä on neuvosi minulle?
Kommentit (7)
En ole koskaan antanut periksi houkutukselle, sillä en todellakaan halua riskeerata omaa avioliittoani ja perheeni koossapysymistä. KOskaanhan ei voi tietää, millainen psykopaatti se toinen oikeasti on ja miten sitten kävisi, jos suhde päättyisi ja toinen ilmoittaisi miehelle siitä vihoissaan. Seksin takia ei kannata riskeerata perhe-elämäänsä. Olen myös ajatellut sitä, mitä lapseni ajattelisivat asiasta, jos äiti alkaisi hyppiä vieraiden miesten matkassa... En voisi katsoa heitä enää ikinä silmiin jos niin tekisin.
ihan kaikkia hölmöjä päähänpistoja ei tarvitse toteutta IRL...
että antaa tunteiden viedä mennessään ja kohta on liian vanha kokemaan mitään vastaavaa ja vanhana kaduttaa jos jätti kokematta? Onko jotenkin sairasta ajatella, että olen "ansainnut" tämän tunteen ja tämän kun olen ollut viimeisen päälle äiti ja vaimo kaikki nämä vuodet? ap
Juu, samat on fiilikset, paitsi et mä oon se todella ihastunut. Enkä usko että tunne on molemminpuolinen vaikka jotain flirttiä ilmassa onkin ollut. En ota riskiä tehdä aloitetta kun mieskin on perheellinen... ja joo on myös nuorempi.
Mulla mies josta en halua luopua, mutta kun ei seksikokemuksia kovin montaa ole, niin olisi kiva edes kokeilla kerran miltä joku muu tuntuu.
Sukat pyörii jaloissa kun tämän toisen miehen näen..
Ja muista, että valheella on lyhyet jäljet. Entä jos kuvio selviäisi miehellesi? Olisiko ero ok?
Ja muista, että valheella on lyhyet jäljet. Entä jos kuvio selviäisi miehellesi? Olisiko ero ok?
pari kertaa. Siis lähinnä salaista yhteydenpitoa joten ei sillä olisi siitä mitään sanottavaa. En missään nimessä halua menettää miestä ja myös työpaikkaromanssi on niin no-no mielestäni, teidän järjellä ajateltuna, ettei siitä koidu kuin harmia, mutta mitä sitä tunteilleen voi. ap
että antaa tunteiden viedä mennessään ja kohta on liian vanha kokemaan mitään vastaavaa ja vanhana kaduttaa jos jätti kokematta? Onko jotenkin sairasta ajatella, että olen "ansainnut" tämän tunteen ja tämän kun olen ollut viimeisen päälle äiti ja vaimo kaikki nämä vuodet? ap
Ei sitä vanhempana kadu mitä teki, vaan minkä jätti tekemättä!
Nimim. Puolitoista vuotta katunut... (vaikken vielä vanha ookkaa (:)