Lue keskustelun säännöt.
miten kotiäiti työllistyy?
17.01.2013 |
Onko kellään kokemusta vuosien yhtämittaisesta kotiäitiydestä ja sen jälkeen töiden etsimisestä? Itselläni olisi tarkoitus ruveta työnhakuun vuoden päästä, mutta pelottaa jo nyt aikalailla. Töitä hakiessa olen ollut kotona yli 5 vuotta!! Se ei ollut mitenkään suunniteltua, elämä vain meni näin. Tuli muuttoja uusille paikkakunnille miehen työn perässä (siis kukaan työnantaja ei tunne mua täällä), ja lapsia tuli 3 juuri siihen tahtiin kun elämä antoi, ei silloin kun olisi tilattu. Lisäksi mies matkustaa puolet työajasta, joten kotiäitiyteni on käytännössä mahdollistanut mieheni etenemisen työssään - hänen ei ole tarvinnut sovittaa työtä ja kotia yhteen.
Olen oikein urautunut kotiäiti, ehkä vähän muusta maailmasta vierautunut. Olen mieheni kanssa ollut valmis luopumaan siitä materiaalisesta hyvästä mitä palkkani tai pienempi lapsiluku olisi tuonut. En siis ole luuseri vaan koen eläväni elämäni parasta aikaa kotona!
Mutta mitä kauemmin olen ollut kotona sitä suuremmaksi on kynnys työelämään astumisesta kasvanut. Kaiken lisäksi en halua töihin sille alalle, josta valmistuin, sillä ala oli alunperinkin väärä. Kotona ollessani olen löytänyt todellisen kutsumusalani, mutta en usko pystyväni yhdistämään kotia, opiskelua ja työtä, sillä joutuisin rahoittamaan opintoni itse.
Ongelmia siis riittää: miten ihmeessä kukaan ottaa töihin ihmisen, jolla ei ole juuri ollenkaan työkokemusta, ja jolla on kolme lasta, joita joutuu vähän väliä hoitamaan kotona kuumeen tms. vuoksi? Olen korkeasti koulutettu, mutta sekin saattaa olla haitta. Kaiken lisäksi viihdyn erinomaisesti kotonani ja olen verkostoitunut aika vähän kotiäitivuosinani ainakaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla on mitään suhteita työnantajiin.
Onko täällä kukaan, joka olisi samassa tilanteessa tai tuntisi jonkun tällaisen tapauksen? Onko mulla toivoakaan saada töitä ja pitäisikö tyytyä ihan mihin työhön tahansa?
Kommentit (5)
Olin aika samassa tilanteessa ku sinä. Meillä 4 omaa lasta ja tällä hetkellä 2 sijoitettua. En ole katunut päiväkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja päivääkään en ollut palkkatyötä tehnyt ennen kotiäiteilyäni koska olin niin nuori kun ensimmäinen lapsi tuli. Kotiäitiaikana hankin akateemisen tutkinnon tekniseltä alalta.
Minun ei jotenkin tullut mieleenkään murehtia tuommoisia asioita vaan laitoin vaan hakemuksia sitten kun kuopus meni kouluun ja totesin että pitäisi töihin lähteä kun ei täällä kotonakaan enää äitiä päivät pitkät tarvita. Toinen lähettämäni työhakemus johti vakipaikan saamiseen. Minäkään en ollut "verkostoitunut" kehenkään alalla ja lisäksi olen ulkomaalaistaustainen ja ulkomaalainen nimi, minkä voisi ajatella olevan lisähaitta. Alallani myös harvinaisuus siksi että olen nainen.
Tältä pohjalta sanoisin että turha pelätä, tai ainakaan etukäteen työnsaantia murehtia. Sitten kun on aika sun hakea töitä, niin haet, rohkeasti ja reippaalla asenteella eikä tyyliin "no mä nyt vaaan oon tämmönen kotimamma, eikä mulla oikein kokemustakaan ole"... Minä ainakin menin asenteella että vaikka ei vielä ole alan työkokemusta, niin motivaatio on kova kehittyä huippuosaajaksi, ja päästä näyttämään niin itselleni kuin muille että pärjään! Toki sitten riippuu alan ja senhetkisestä työllisyystilanteesta kuinka helppoa tai vaikeaa töihin pääsy juuri sinulle on. Minun etuni oli, että kun hain, oli pula alan tekijöistä. Aina ei näin onnellisesti valitettavasti ole kun kotiäiti päättää lähteä työnhakuun, ja nyt monella alalla on kaikilla haastavaa päästä töihin. Etukäteen murehtimalla asia ei kuitenkaan parane, ja tarvetta tyytyä mihin tahansa työhön kannattaa miettiä vasta sitten jos et millään sitten löydä sellaista työtä kun haluat, kun oikeasti olet hakenut jonkin aikaa.
eihän se haittaa jos sinulla on korkeakoulututkinto! :)
Jos olet 5 vuotta maannut jo kotona niin
Niinpä...
Ainakin sinun kannattaa hoitaa itsellesi selkeä tukiverkko niin että voit osoittaa, ettet ole jatkuvasti sairaan lapsen kanssa kotona.
Ja tämä ihan mitä työtä hakiessasi vaan.