Mitä tehdä lapsen isän kanssa, en tiedä tietääkö?
Seurustelin vuosia sitten Suomessa asuvan ulkomaalaisen miehen kanssa muutaman kuukauden ajan. Tulin raskaaksi, mutta sain keskenmenon (tai niin luulin alkaneen vuodon perusteella) aivan raskauden alkumetreillä. Muutama ulkopuolinen ihminen sotki välejämme ja erosimme todella riitaisina, eikä mies ei halunnut olla enää missään tekemisissä. :-(
Olin kuitenkin edelleen raskaana ja synnytin maailman ihanimman pienen pojan muutamaa kuukautta myöhemmin. Mies ehti tällä aikaa löytää uuden naisen elämäänsä ja mennä naimisiin. Nopeaa toimintaa! :-) En halunnut aiheuttaa hankaluuksia, joten en kertonut lapsesta tämän isälle ollenkaan.
Muutin pojan kanssa vuodeksi ulkomaille ja yksi ystävistäni katsoi sillä aikaa velvollisuudekseen tiedottaa lapsen isälle tämän olemassaolosta. Mies ei edelleenkään halunnut olla missään tekemisissä, mutta tämän vaimo kirjoitti minulle kipakan viestin, jossa uhkaili poliisilla ja sosiaaliviranomaisilla mikäli olisin missään yhteydessä tämän naisen perheeseen. Siis käytännössä siihen mieheen. Naisella oli edellisestä suhteestaan pieni lapsi, jonka turvallisuuden puolesta pelkäsi, sillä mies oli kertonut hänelle minun olevan täysi sekopää. Hän kertoi myös, että lapsi saisi kyllä tavata isäänsä niin halutessaan. Mitenkähän tuo olisi sitten käytännössä edes onnistunut? Vuoden ikäinen lapsiko kertoisi että haluaa tavata isänsä, jota ei ole koskaan nähnyt?
Pyysin naista jättämään minut ja perheeni rauhaan, ja niin hän tekikin. Vuosia myöhemminkään en ole kuullut tästä miehestä enkä hänen vaimostaan yhtään mitään.
Menin itsekin naimisiin ja mieheni rakastaa poikaa kuin omaansa. Hän haluaisi adoptoida pojan, jotta tämä olisi tasaveroinen pikkusiskonsa kanssa sitten joskus perintöä jaettaessa. Pojan isää ei ole merkitty mihinkään rekistereihin, joten adoptio olisi varmaan kohtalaisen helppo sen puolesta?
Teenkö ihan väärin, jos salaan pojaltani tämän biologisen isänsä kokonaan? Lapsen isä asuu samassa kaupungissa meidän kanssamme ilmeisesti edelleen, mutta ei ole koskaan ottanut yhteyttä. Oletan siis, että hän tietää pojasta tuon vaimon yhteydenoton perusteella. Voinko olettaa ettei isää tule koskaan kiinnostamaan lapsensa millään tavalla?
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette tämän hoitaneet?
Kommentit (24)
En tarkoita, että lapsen pitäisi häntä tavata, mutta et voi valehdella, että tämä uusi miehesi on lapsen isä. Se on väärin sekä moraalisesti, eettisesti että lakiakin ajatellen.
Jos et itse osaa kertoa asiasta pojallesi, hae apua esim. perheneuvolasta.
Meillä sellainen tilanne, että tytön isä teki itsemurhan tytön ollessa 4kk ikäinen. Tapasin nykyisen mieheni tytön ollessa 11kk ja tyttö pitää häntä isänään. Ja nykyisin onkin, koska adoptoi tytön. Mutta silti kerroimme tytölle hänen oikeasta isästään tytön ollessa vajaa 6v. Kävin juttelemassa perheneuvolan lastenpsykologin kanssa, että miten asiaa kertoa ja kaikki meni oikein hyvin.
Kuin sattumalta biologisen isän äiti otti samoihin aikoihin yhteyttä. Hän traumatisoitu poikansa teosta niin pahasti, että katkaisi minuunkin välinsä. Selvitimme asiat ja nykyisin (tästä on aikaa 3v) tyttö tapaa isoäitiään säännöllisesti joka kolmas viikonloppu, ja viihtyy siellä mainiosti.
Siis pojan bioöogisen isän suvun puolelta. Oletkos miettinyt asian tätäpuolta ollenkaan?
Adoptio on tuossa kohtaa ihan hyvä ratkaisu, mutta en tiedä vaatiiko se biologisen isän suostumuksen.
Juttuhan on niin, että jos sinulle tapahtuu jotain, ei nykyinen mies ole pojan huoltaja.
Jos taas poikasi menehtyy, niin lapsen biologinen isä voi vaatia lapsen perintöä.
Voihan lapselle kertoa myöhemmin kuka hänen isänsä on ja nyt tehdä adoption.
että et voi salata sitä lapselta. Se on lapsen oikeus ja lapsi tulee olemaan aikuisena tosi katkera, koska valheella on lyhyet jäljet. Jossain välissähän se kuitenkin selviää.
olisi vaikutusta sairastumiseen, pitää aina olla jokin ulkoinen ympäristötekijä joka aktvivoi kyseisen geenin toiminnan, pelkästää se että on jokin geeni ei aiheuta mitään ja siten geneettinen perimä ei suoraan määrää tiettyjä asioita tapahtuvaksi.
Mutta lapsen isää ei ole merkitty mihinkään rekisteriin eikä papereihin. Eli biologista isää ei minun lisäkseni tiedä kukaan muu. No tuo vaimo tietysti ja mieheni, mutta viranomaiset eivät.
Mutta lapsen isää ei ole merkitty mihinkään rekisteriin eikä papereihin. Eli biologista isää ei minun lisäkseni tiedä kukaan muu. No tuo vaimo tietysti ja mieheni, mutta viranomaiset eivät.
ap
hänen taustansa ikätason mukaisesti luonnollisena asiana. Tuollainen asia tulee aivan tasavarmasti esiin myöhemmin jossain elämän vaiheessa, ja jos olet pimittänyt asian niin tämä asia tulee vaikuttamaan ratkaisevalla tavalla teidän väliseen luottamukseen ja suhteeseen. Olen nähnyt vastaavankaltaisia tapauksia ja niissä on kyllä se ihmissuhde kärsinyt kovia vaurioita. Samoin kuin asianosaisen lapsen (tai nuoren aikuisen) minäkuva, identiteetti ja psyykkinen hyvinvointi.
että et voi salata sitä lapselta. Se on lapsen oikeus ja lapsi tulee olemaan aikuisena tosi katkera, koska valheella on lyhyet jäljet. Jossain välissähän se kuitenkin selviää.
Lapsi tietää että mieheni ei ole hänen "oikea" isänsä. Alle kouluikäisen ei tarvitse tietää enempää.
ap
eikä edes voi vaatia isyyttä.
Jos taas poikasi menehtyy, niin lapsen biologinen isä voi vaatia lapsen perintöä.
Ensinnäkin, jos isyyttä ei ole tunnustettu, kuten ap:n tapauksessa, ei lapsella ole oikeutta periä biologista isäänsä eikä myöskään toisin päin.
Toiseksi, KYLLÄ pelkkä geeni voi sairastuttaa. Helpoin esimerkki koirilta, joilla on periytyvä silmäsairaus PRA. Jos sekä narttu että uros kantavat tätä PRA-geeniä ja saavat pentuja, osa pentueen koirista sairastuu PRA:n. Riippumatta ulkoisista tekijöistä. Sairastuvat koirat voidaan nimittäin selvittää jo heti syntymän jälkeen verikokeesta tehtävällä testillä.
Voihan lapselle kertoa myöhemmin kuka hänen isänsä on ja nyt tehdä adoption.
Sulla on aika huterat tiedot geneetikasta. Moni sairausgeeni on viallinen geeni joka ei tuota oikeaa proteiinia.
Geenit eivät itse aiheuta mitään itsessään, jotta jollain geenillläolisi vaikutusta sairastumiseen, pitää aina olla jokin ulkoinen ympäristötekijä joka aktvivoi kyseisen geenin toiminnan, pelkästää se että on jokin geeni ei aiheuta mitään ja siten geneettinen perimä ei suoraan määrää tiettyjä asioita tapahtuvaksi.
Mutta lapsen isää ei ole merkitty mihinkään rekisteriin eikä papereihin. Eli biologista isää ei minun lisäkseni tiedä kukaan muu. No tuo vaimo tietysti ja mieheni, mutta viranomaiset eivät.
lapsen isä voi olla vaikka ja kenellä tiedossa, mistä sinä tiedät, kenelle kaikille tuttavasi on asiasta kertonut???
vuodesta, että asia alkaa kiinnostamaan. Petaa valmiiksi, että ei tule shokkina.
Lapsen ikä tällä hetkellä?
Voihan lapselle kertoa myöhemmin kuka hänen isänsä on ja nyt tehdä adoption.
Mutta lapsen isää ei ole merkitty mihinkään rekisteriin eikä papereihin. Eli biologista isää ei minun lisäkseni tiedä kukaan muu. No tuo vaimo tietysti ja mieheni, mutta viranomaiset eivät.
lapsen isä voi olla vaikka ja kenellä tiedossa, mistä sinä tiedät, kenelle kaikille tuttavasi on asiasta kertonut???
että viranomaistahot alkavat jahdata äidin ystäviä saadakseen lapsen isän nimen tietoonsa? :-D
Isättömän lapsen äitinä, veikkaan, että kysymys on parista vuodesta, että asia alkaa kiinnostamaan. Petaa valmiiksi, että ei tule shokkina.
Kuinka tarkkaan lapsesi halusi tietää isästään? Millaisen selityksen annoit isän poissaololle?
ap
Mutta lapsen isää ei ole merkitty mihinkään rekisteriin eikä papereihin. Eli biologista isää ei minun lisäkseni tiedä kukaan muu. No tuo vaimo tietysti ja mieheni, mutta viranomaiset eivät.
lapsen isä voi olla vaikka ja kenellä tiedossa, mistä sinä tiedät, kenelle kaikille tuttavasi on asiasta kertonut???
että viranomaistahot alkavat jahdata äidin ystäviä saadakseen lapsen isän nimen tietoonsa? :-D
vain kerroin, että joku muukin tietää, mistään viranomaisista en sanonut sanaakaan, jos vaikka luet uudelleen, niin huomaat, jookos?
Kertoisin asiasta sitten kun lapsi olisi vanhempi. Ihan vaikka siitä syystä, että kun asutte samassa kaupungissa, olisi vaarana että lapsesi alkaisi joskus seurustelemaan puolisisaruksensa kanssa!
Miehesihän voi silti adoptoida lapsen ja kasvattaa ja rakastaa omanaan. Lapsikin pitäisi miestäsi isänään, vaikka tietäisikin asian oikean laidan.