Miksi kukaan haluaa asua miehen kanssa??

Mun mies on ihana ja sen kanssa on ihanaa asua.

Mulla on kyllä ihan ihana mies, mutta silti haaveilen välillä yksin asumisesta. Jos eroaisin, en taatusti muuttaisi kimppaan enää kenenkään kanssa. Mieluummin joku viikonloppuheila vaan.

Ap:n mies on pöljä.

En passaa ja minä siinä soffalla enemmän makaan ja yhdessä siivotaan ja molemmat valittaa.

Yksin tulisin kyllä hulluksi 2 teinin kanssa.

Mies on myös varakkaampi kuin minä, hoitaa auton ja tekee remontit.

Seksiäkin saan aina kun haluan :)

Minä lojun meillä enemmän sohvalla ja narisen kuin mies, enkä kyllä passaakaan sitä.

Sehän on oma vika jos passaa, jos ei kerta tykkää passata.

Elämä on niin paljon rennompaa ilman miestä! Ei tartte siivota isoa asuntoa, ei raahata kaupasta valtavia ruokamääriä ja kokata niitä, ei tartte nalkuttaa ja passata eikä päästää anoppia kotiin! Ihanaa! Lapsesta on paljon vähemmän vaivaa. Mutta tämä tosiasia on tabu, josta vaietaan, jotta naiset pysyisivät naimisissa ja passaisivat niitä ukkojaan. ;)

Seurustellessa tulee tehtyä yhdessä kaikenlaista ihanaa, matkustellaan ja autellaan toinen toista.. Mutta auta armias, kun otat miehen samoihin nurkkiin niin loppuu mielenkiinto kaikkeen yhteiseen. Minkäänlaista keskustelua ei saa aikaan kun toinen on niin kiinni tietokoneessa/TV:ssä. Kotitöissäkään se ei voi auttaa, ei ainakaan tänään tai tällä viikolla.



Sellaisia ne on. Loppuu panostus kun on saatu "saalis" jallitettua; kotipiika ja lastenhoitaja.