Äitini mielestä ei ole normaalia että tyttäreni vierastaa häntä, omaa mummiaan!

Munkin lapsi vierasti kaikkein eniten anoppia. Kauheimmat kauhuitkut veti kun näki hänet, vaikka näkivät vielä useammin. Tosin pahin vierastusvaihe taisi olla jo 6kk iässä, en muista milloin loppui. Nyt on ihan mummin tyttö 3-vuotiaaana.

tarkoitan siis, että varmasti vierastaa muitakin:)

10 kk ei tiedä mitään sukulaisuussuhteista. Se ei tajua että _eihän mummia tarvi vierastaa_!

Kyllä on taas aikuiselta ihmiseltä typerästi sanottu. Vierastaminen on normaalia. Mä tiedän yhden 1-vuotiaan joka ei koskaan vierasta. Se on jätetty vastasyntyneestä asti päiviksi hoitoon ihan kenelle tahansa kuka vaan sen huolii.



Ymmärrän että mummille voi olla kurjaa jos oma lapsenlapsi vierastaa, kun mummi ehkä tuntee syvää yhteyttä vauvaan oman apsensa kautta, mutta kun vauva ei tunne sitä. Vielä. Vauvalle se on yhtä tuttu kun joku neuvolan terkka tai lähikaupan kassa. 1-2 kertaa kuukaudessa on tosi vähän. Isompana sitä yhteyttä voi pitää sit yllä juttelemalla lapsen kanssa mummista tai katselemalla yhdessä kuvaa tai jotain, mut noin pienestä ei tosiaan voi vaatia että muistais mummia millään lailla.



Mulla 3-vuotias ja 10 kk ikäinen, aina nähneet mummia kerran kuukaudessa. Kolmevee muistaa mummin ja ikävöi tätä, 10 kk ei todellakaan muista ja vaikka muistais niin se ei siltikään ole niin läheinen että sitä ei vierastettais.

Huusi aina hänet nähdessään puolisen tuntia, ja me nähtiin sentään ko. lasta viikottain. No sitten ajan kanssa miehestäni tuli suurin idoli hänelleen, kun tajusi, että tuo on se tyyppi joka jaksaa hypyttää ja leikkiä hänen kanssaan:) Samoin ovat kyseisen perheen muutkin lapset vierastaneet pieninä juuri miestäni...

Itki aivan paniikissa ja pitkän aikaa.. Vierasti muitakin, joilla vahva ja kova ääni. Itsellä on hiljainen ja pehmeä ääni :) nyt on ihan mummin tyttö ja eilen juuri ilmoitti muuttavansa sinne.. Kun äiti on ihan tyhmä!

Opastapa mummi vaikka lukemaan kehitysvaiheista yms., jos ei sinua usko. Tai anna olla vain.

Minkä ikäisiä nämä teidän äitinne, mummonne ja anoppinne oikein ovat? ymmärrän, että tuommoinen ajattelu on jollain 75-89 vuotiaalla, mutta ilmeisesti teidän vanhemapanne ja anoppinne ovat noin 50 vuotiaita?



Lähentelen itse 50 ikävuotta. Lapsenlapsia ei vielä ole, nuorimmat on vielä pieniä ja kotona ja toivon todellakin että sitten, kun minusta tulee mummo, en ole tuollainen teidän kuvaamanne kaakattaja, joka tunkee päänsä vauvan pinnasängyn tai kopan sisään ja alkaa huutamaan: kukas mummon pieni se siellä oikein on tule tänne mummin syliin -- voivoi miten sinä olet vauvasi kasvattanut kun se ei minusta tykkää, kyllä se naapurin rekku-koira minun kohdalle aina pysähtyy ja saan rapsutella mikä se on tällä vauvalla kun noin huutaa, kyllä sen pitäisi jo mummosta tykätä ja syliin tulla, tuituitui tule tänne mummin syliin..."

Vähän minäkin vierastan ihmistä, jolla on noin alkeellinen aivosolukko.

Se riippuu niin lapsesta. Yksi omistani oli asunut koko siihenastisen pienen ikänsä samassa talossa mumminsa kanssa. Kerran lapsi mummin sylissä. Aivan yllättäen lapsi oli katsonut mummia pitkään, sitten oli alkanut hirmuinen huuto. Jostakin syystä lapsi keksi juuri sillä hetkellä, että ei tämä ihminen olekaan "tuttu".

on sitä mieltä että hänen lapsensa (eli minä ja 2 siskoani) olemme ainoat oikealla tavalla käyttäytyvät lapset. Miehen 2 hyvin vilkasta lasta eivät mene jakeluun, koska "ette te koskaan noin käyttäytyneet". Samoin nyt kun meillä on vauva, niin se pitäisi jättää vain yksin nukahtamaan, koska "niin tekin nukahditte, kun vain pisti sänkyyn". No, tämä ei.



Äitini on kultainen ihminen, mutta välillä rasittaa nämä neuvot. Se, ettemme minä ja siskoni syöneet pesuaineita tai tunkeneet sormia pistorasiaan ei tarkoita, etteikö joku (aika moni) muu tekisi niin...