Oma ujous ärsyttää...

Jos suoraan kysyt kahville tai jotain, niin minä ainakin pelästyisin/ahdistuisin, enkä enään koskaan uskaltaisi käydä siinä kaupassa.



Koita lähestyä häntä jotenkin huomaamattomasti, luonnollisesti ja rupea heittämään jotain viatonta small talkia, joka voisi johtaa sitten tutustumiseen ja sitä kautta ehkäpä muuhunkin.

Minusta Suomessa on ahdistavaa kun ei ole mitään kunnon flirttikulttuuria arjessa, eikä kiinnostuneet kohtaa toisiaan kuin kännissä ravintoloissa tai sitten nettideiteissä. Mun kaikki parisuhteet on alkaneet sellaisista että on tultu bussipysäkillä, kaupassa tms juttelemaan - itse kun en käy baareissa enkä nettideittaile niin eipä paljon muita mahdollisuuksia olisikaan.

Sepä se, kun juteltukin on sellaista pientä small talkia. Juuri siksi nainen vaikuttaakin mielenkiintoiselta, ettei ole perinteinen tuppisuu, vaan on kuitenkin vastannut aloittamaani pikkujutusteluun. Nyt kun tämän asian otin esille, niin en varmaan enää törmää koko naiseen, että tulisi tilaisuus kysyä, sillä tuo kauppa ei ole varsinaisesti oma lähin kauppani ja nuo muutamat kerrat olen käynyt ohi ajaessani ja sehän tässä laittaa mietityttämään, kun 2/3 kerrasta tuohon ihmiseen olen törmännyt. Osa minusta haluaa uskoa jopa kohtaloon ja tuo jos mikä on sitä kohtalon johdatusta, jos satunnaisilla kauppakäynneillä melkein joka kerta törmää samaan ihmiseen, jonka kanssa tuntuisi olevan jokin yhteys heti olemassa.



Pitää vaan kerätä rohkeutta ja ensi kerralla jutella enemmän, jos satun törmäämään.



Ap

mutta sitten tietysti pitää varautua siihen, että pakit tulee.



Mulle aina silloin tällöin tuntemattomat miehet ehdottelee erilaista kahville lähtöä ja puhelinnumeroiden vaihtelua paremmin tutustumiseksi - ja tyylistä näkee, että eivät hae tilapäistä seksiseuraa, vaan haluaisivat oikeasti tutustua. Näitä tulee vastaan esim työpaikkalounasravintoloissa, kirjastoissa, ja sen sellaisissa. RUokakaupassa ei kyllä ole sattunut. Minä suhtaudun heihin niin, että pidän heitä ihan potentiaalisesti mukavina tyyppeinä, en pelästy enkä naura heille, kunnnioitan ihmisinä, ja voisin ehkä muuten sopia tapaamisenkin, paitsi että kun niistä näkee, että hakevat oikeasti kumppania ja mä oon jo naimisissa, niin eihän se kannata. Mä sit aina sanon jotain kilttiä joka tämän asiaintilan kertoo.

Kyllä iso mies pakit kestää, eikä pakkien pelko ole kysymisen esteenä.



Melkein 10 vuoden parisuhde päättynyt kaksi vuotta sitten ja satunnaisia lyhyitä tapailuita lukuun ottamatta olen tämän ajan yksin ollut, eikä enää osaa ja uskalla samaan tapaan kuin parikymppisenä, jolloin ei ollut mitään menetettävää. Nyt siitä olen ehkä itsekin tehnyt liian ison asian päähäni ja luon itselleni isommat odotukset itseni suhteen, kuin mitä normaali maalaisjärjellä varustettu nainen asettaisi. Ei ole en iso ongelma, tiedän missä vika on, mutta uskallus puuttuu.