Olen rakastanut työkaveriani jo monta vuotta. Taidan jo kohta tunnustaa jotta saisin mielenrauhan.

tunteistasi toisen, täysin ulkopuolisen, ongelmaa!

Ja kaikkein vähiten jos tämä toinen on varattu.

Vaihda työpaikkaa!

Enemmän kuin tavallista. Tunnusta heti vaan.

mutta minä vaan rakastan häntä, se ei muutu mikskään. Kyllä hänkin minusta tykkää. Mutta elämä on nyt näin ja sillä selvä.



Haluaisitko itse tietää jos joku sinua oikeian kovasti rakastaisi??



AP

Varattu työkaverini laittoin minulle vietin: mun tyttö, olen ihan sekaisin sinusta. Se viiteli minun sentin siivuiksi. On ihan kamalaa roikkua löyssässä hirressä tilanteessa, joka ei johda mihinkään.

Älä tunnusta kohteelle, kerro vaikka jollekin ystävällesi mieluummin. Itse en haluaisi tietää. Tosin jos teillä on ollut jotain sutinaa ja on mahdollista että tunne on molemminpuolinen, niin silloin ehkä kannattaisi tunnustaa ja katsoa mihin se johtaa. Mutta jos olet vaan kaukaa ihastellut eikä tällä toisella ole aavistustakaan niin jättäisin sanomatta.

Siitä tulisi vastapuolelle tukala olo ja se voisi jopa imartelevuutensa johdosta johtaa syrjähyppyyn ja rikkoa yhden tai kaksi perhettä, haavoittaa puolisoita ja vahingoittaa lapsia.



Pura tunteesi jotenkin muuten, kiitos.

työkaverisi on kyllä täysin syytön sun tunteisiin, en ymmärrä, miksi haluat päästä helpolla ja systätä kaiken pskan rakastamasi ihmisen niskaan?



Minä varattuna en kyllä haluaisi tietää, jos joku työkavereistani olisi minuun rakastunut.

Riippuu vähän siitäkin, mitä tämä työkaverisi tuntee sinua kohtaan. Jos tunteet ovat molemminpuoliset, niin kertomisessa on se riski että ajaudutte syrjähyppyyn. Tai sitten käy hyvin: asia on viimeinkin puhuttu läpi ja voidaan jatkaa elämää. Jos taas toisella ei tunteita ole, niin hän todennäköisesti kiusaantuu tällaisesta avautumisesta ja työnteko vaikeutuisi.



Haluaisinko itse tietää? Ensimmäisessä tapauksessa kyllä riskeistä huolimatta, toisessa en.

Jos ei kasvokkain voi tunnustaa, niin viesti voisi olla vaikka:

" hei suunnittelen yhteistä pikkujoulun loppuillan viettoa kanssasi, eihän sinulla (tai vaimollasi) ole tauteja ja ja ota kumit mukaan, sinun oma rakkaasi xx."



Kysyit av:lla pettämislupaa ja kyllä sen saat. Av antaa luvan.

Mutta en ole ryhtynyt, koska se ei ole oikein.



Hän pitää minusta, vietämme paljon aikaa kaksin töissä ja käydään syömässä jne. Sitä en osaa sanoa onko tunteet syvemmän. On hän ehkä ihastunut, sellaisia piirteitä on kyllä.



Tiedän, että hänellä on tunteita. Mutta ehkä tmä ketju sai minut ymmärtämään, että hän voikin mennä tästä sekaisin. Itselläni olo helpottaisi, mutta pitää myös tätä miestä ajatella.



Mutta kun minulla on olo että ratkean...

että älä riko molempien perhettä.



Siis miksi ei saisi olla sen ihmisen kanssa, jota rakastaa?



Tosin, ei se työkaveri sua varmaankaan rakasta. Uskoisin, että olisi tehnyt aloitteen jos rakastaisi.



Ihastunut voi toki olla.

että älä riko molempien perhettä.

Siis miksi ei saisi olla sen ihmisen kanssa, jota rakastaa?

Tosin, ei se työkaveri sua varmaankaan rakasta. Uskoisin, että olisi tehnyt aloitteen jos rakastaisi.

Ihastunut voi toki olla.

Aikuinen ihminen ei voi tehdä valintoja yksinomaan omien tunteidensa perusteella.

Rakkaus on myös hyvin häilyvä ja epämääräinen tunne. Se syttyy, sammuu, katoaa, löytyy uudelleen.. Rakastuminen syntyy myös rakkauden kaipuusta. Mitä jos jokainen meistä yrittäisi ensin saada yhteyden palautettua omaan puolisoonsa? Se olisi kaikille helpompi ratkaisu. Ja jos kovasti haluttaa olla jonkun muun kanssa, voisi analysoida mitä niiden tunteiden takana on.

täällä pelätään että se on just mamman oma mies jonka sinä nyt tulet ja viet, siksi ollaan nutturat niin vitun tiukkana tuomioita jakelemassa.

kertoa omia oikeita tunteitaan.

Jos minä jotain ihmistä kovasti rakastaisin, ja vielä vuosikausia niin ktllä sen hänelle kertoisin. Onhan olemassa monta eri tapaa kuinka asian hänelle esittää, ei se tarvitse olla mitään vikittelyä tai syrjähyppyä. Asiat asioina.

Jos se toinen on kovasti ihastunut/rakastunut, niin kertoo sen kyllä.

että odottelee että minä tekisin aloitteen?

Että toinen sanoo, "no kiva", ja jatkaa niin kuin ennenkin. Sekö helpottaa sua?



Vai että "no mä kans rakastan sua". miten siitä ajattelit jatkaa?



Vai "miten sä kehtaat sanoa tollasta". Siinäpä vasta ilo ylimmillään jatkaa yhdessä töitä!



Kannattaa miettiä hiukan pidemmälle...

täällä pelätään että se on just mamman oma mies jonka sinä nyt tulet ja viet, siksi ollaan nutturat niin vitun tiukkana tuomioita jakelemassa.

En minä ainakaan oman mieheni menettämistä pelkää. Olen itse käynyt läpi rankaan uskottomuuteen liittyvän parisuhdekriisin ja siinä joutui katsomaan ihan silmiin kaikkien asianosaisten tilannetta. Kunpa kaikki perheelliset ajattelisivat ensin lapsiaan. Sitä tässä ajan takaa.

Jos taas ap:lla ja työkaverilla ei ole kummallakaan lapsia, siitä vaan tunnustamaan rakkautta! Parisuhteet päättyvät ja uudet alkavat. Mutta jos kuvioissa on lapsia, on asiaa harkittava vakavasti. Näen työssäni jatkuvasti miten lapset oirehtivat vanhempien erojen myötä. On niin suurta katkeruutta, että vanhemmat eivät voi edes istua saman pöydän ääressä sopimassa oirehtivan lapsensa asioista. Tämä on mielestäni vastuutonta.

Aikuisen täytyy voida käsitellä ihastumisensa ja rakastumisensa niin, että lapset eivät kärsi.

Tulee ihan vaan turhaa sählinkiä ja teidän ystävyys saattaa olla vaarassa riippumatta siitä vastataanko sinun tunteisiisi vai ei. Ja kyllähän sen tietää sanomattakin toisen eleistä. Ja eikö se juuri ole parasta että tiedät hänen ainakin viihtyvän seurassasi. Se saattaa muuttua jos teet tilanteen vaikeaksi turhilla tunnustuksilla.



Ja kysehän on kuitenkin vain ihastuksesta, oikea rakkaus syntyy (jos on syntyäkseen) vasta kun ollaan oikeasti yhdessä.