Ihan uuvuksissa

joo turhaa märinäähän tämä on, ja yleensä pidän ajatukset ominani...mutta joskus pitää vähän purkaa.



On vaan niin väsynyt olo, ja välillä ehkä masentunutkin. Teen töitä, opinnot yritän samalla suorittaa loppuun ja olen kolmen lapsen kanssa täysin yksin.



Ja tottakai rakastan lapsia ja yritän parhaani, mutta aina joinain päivinä haaveilen kauheasti omasta ajasta. Olisi niin ihanaa käydä uimassa, lenkillä tai rauhassa kahvilla yksin. Edes joskus.

Ja nyt taas on sellainen päivä, kun oikeasti tahtoisin siivota yksin ja sen jälkeen istua sohvalle ihailemaan siistiä kotia.



Ihan tyhmäähän tämä on, tiedän. On ihmisillä paljon isompiakin murheita. Ja kyllä tämä taas tästä, kai. Vaan nytkin (viikon ainoa vapaa) pitäisi lähteä kauppaan ja siivota ja hoitaa sitä sun tätä, en jaksaisi yhtään.