sain lapsena ja teininä hoitaa vauvojakin, mutta aikuisena vain yli vuoden vanhoja. missä vika?

asperger-kirjoittaja ja samat aiheet.

Siksi et saa. En antaisi vauvaani noin kummalliselle.

epäselvää marinaa. Ehkä ne ei luota sinuun? JOs minulla on tunne jostain aikuisesta ettei osaa hoitaa lastani, en silloin anna vauvaani hänelle.

mutta kun en ymmärrä miten asia voi olla noin epälooginen: sain 8-vuotiaana hoitaa 3kk ikäistä vauvaa mutta nyt aikuisena vain yli vuoden vanhojen hoidossa olla apuna ohjatusti mutta en yhtään siitä nuorempien.



KYLLÄ TÄMÄ NYT HYVÄNEN AIKA ON KUMMALLISTA!





Loogisinta olisi ollut että olisin sillon 8v iässä saanu olla jonkun kanssa yhessä jotakin yli 1v ikäistä hoivaamassa mut nyt kun ikää lähes 30, niin myös vauvaakin.





mutta taitaa olla ihan toisin päin kuin miten on järkevää.





miksi lapsi on luotettavampi kuin aikuinen ja miten minä olen voinut pienenä olla luotettavampi kuin nyt? en osannut pienenä edes itsestäni huolehtia. ja annettiin hoitaa vauvaa. nykyään ei enää annettas.

ei enää uskalla antaa vauvaa hoitoon

on se että olen kasvanut aikuiseksi. ja matkan varrella ollut joskus mielisairaalassa, saanut asperger-diagnoosin, käynyt erityiskoulua, uhannut 9-vuotiaana tappaa opettajan lapset, kiusannut toisia lapsia koulussa alle 13v iässä, saanu pakkomielteitä opettajiin ja julkisuuden henkilöihin ym liittyen. ja murrosiässä minusta tuli jotenkin etäinen enkä kyenny näyttämään enää tunteitani ulos päin. tulin epävarmaksi, sosiaalinen taitamattomuus tuli ilmi yhä enemmän. jäin eläkkeelle nuorena jne. kaikki ei näitä asioita tiedä mut minusta näkee etten saa helposti läheistä kontaktia toiseen ihmiseen ja olen yksinäinen ja erikoinen eikä mulla oo läheisiä ihmissuhteita kovinkaan paljon. en pärjää tuntemattomien kanssa enkä työpaikkaa kyennyt itselleni hankkimaan ja ollu masennusjaksoja ym. ja joskus lähestymiskieltokin erääseen henkilöön ja hänen perheeseensä. kaikkia näitä kaikki ei edes tiedä.





mutta kaipa niillekin mitkä ei kaikkee tiedä jotakin minusta näkyy päällepäin. mietin et jos saan oman muksun joskus niin annettaskohan sitä ees synnäriltä kotiin. mitä luulisitte?

että miksi kuitenkin vuoden vanhojen ja siitä vanhempien lasten seurassa saan edelleen olla ja sitä katsotaan jopa ihan hyvällä ja tykätään jos hoivaan 1-vuotiasta kävelevää taaperoa eikä niitä haluta minusta eristää vaan sanotaan että hyvä kun oon vuoden vanhan hoidossa apuna. vaikka on 1-vuotiaskin vielä melko avuton.





mutta 1-vuotias kuitenkin kävelee ja sanoo joitakin sanoja ja vaikuttaako sekin siihen että jo minäkin saan hoitaa jonkun kanssa yhdessä ainakin tai auttaa hoitamisessa kun on kävelevä muksu joka osaa itse kävellä minne haluaa?

Sinulla on nyt pakkomielle tähän vauva asiaan. Voisitko puhua asiasta terapeuttisi kanssa.

olen puhunut asiasta terapeutin kanssa mutta ihmettelen kun terapeuttikin sanoo että hän ainakin antas minun hoitaa vauvaa ja että osaisin hoitaa pientäkin vauvaa ym. mutta hän sanoi myös että vauvat on varsinkin naisille niin tunnepohjainen asia että siksi en ole saanut hoitaa niitä enää teini-iän jälkeen koska olen voinut tehdä tai sanoa jotakin joka on pahasti loukannut toisten ihmisten tunteita ja siksi minuun ei luoteta enää. jos en olisi loukannut niin kyllä minun annettas vauvojakin hoitaa kun muuta estettä terapeuttikaan siihen ei näe.

kun terapeuttikin sanoo koko ajan että minä olisin hyvä hoitamaan vauvaa ja tottakai minuun voi luottaa. mutta sanoo että olen varmaan loukannut muita ihmisiä ja siksi ei ole enää sen jälkeen annettu. mitään pahaa en ole itse vauvoille tehnyt mutta aikuisille ihmisille ja teineille oon ollu epäkorrekti, epätahdikas ja tyly ja ilkeä ja tehnyt kiusaa heille ym. tai sitten vaan yksinkertasesti vihannut heitä ja kieltäytynyt ottamasta neuvoja vastaan yhtään missään. vauvan seurassa tosin ne ihmiset joiden kanssa on ollut vaikeaa, eivät ole nähneet minua.

Vai mikä diagnoosi?



AS-henkilö ei ole aivan paras hoitamaan vauvaa, koska pienen vauvan kanssa kaikki perustuu vuorovaikutukseen, ilmeiden lukemiseen ja vauvan tarpeiden tulkitsemiseen. Näissähän as-henkilöt eivät ole parhaimmillaan.



Isomman lapsen kanssa pärjää sitten jo paremmin, kun lapsi osaa sanallisesti ilmaista itseään.

kun jos terapeuttikaan ei oo tilanteen tasalla tässä asiassa niin pitäneekö sitten ehkä vaihtaa terapeuttia? sanoo vaan että minä olisin hyvä hoitamaan vauvaa eikä tunnu hänkään ymmärtävän että miksi ei annettas.





sitäkään en ymmärrä miksi just vauvoja en saisi hoitaa kun minulla ei oo ongelmakäytös eikä ilkeys edes kohdistunut vauvoihin enkä oo tehny enkä ees uhannu tehdä pahaa vauvalle. ainoastaan jotkut aikuiset ihmiset jotka ei ymmärrä sairauttani on onnistuneet riitaantumaan kanssani. mutta paljon on niitäkin joitten kanssa menee hyvin noin muuten ja kaikessa muussa minuun luotetaan, mukaan luettuna myös eläinten ja yli 1v lasten hoito, mutta vauvat on koetettu kieltää minulta ja sulkea pois. jotkut sanoo, että en osaa tunnistaa toisen ihmisen tunteita enkä mukauttaa käytöstäni niiden mukaan ja liittyykö tämä ehkä siihen että jos en osaa aikuisenkaan kanssa sitä tehdä niin en kykene vauvankaan kanssa?

lisäksi myös aspergeriin erikoistunut. ja ymmärrän et vauvan kanssa perustuu vuorovaikutukseen paljon mutta miksi lapsena sitten sain hoitaa? vai olikohan se sitä, että as-lapsi kun on niin lapselta ei odoteta niin paljon kuin aikuiselta ja lapsi hoitamassa vauvaa on vähän kuin isompi lapsi auttamassa pienempää lasta ja se on vauvallekin eri asia kuin aikuisen antama hoito? näin oletan.

no hoitasin ensinnäkin omaa vauvaani jos sen saisin. ja toiseksi jos lähisukulainen saa niin sitä yhdessä äitini kanssa. ihan kiva olis myös hoitaa, esim syöttää kaverinikin lasta esim tuttipullosta kaverin ollessa läsnä. mutta en hoitas vastasyntynyttä enkä hoitas myöskään yksin vaan esim just sellaista puolivuotiasta ja siitä ylöspäin enkä sitäkään yksin.

ja minulla on kotieläimiä joita hoidan, ne saa riittää. on minulla ollut vauvakuumetta ja yleensä jos haluan hoitaa vauvaa niin hoitasin mielelläni jonkun sellaisen henkilön, vauvaa, jonka katson olevan itselleni tärkeä henkilö, esim jonkun ystävän vauvaa. tai jos oman vauvan saan niin omaani toki myös. mutta ammatikseni en tekis lastenhoitotyötä ainakaan mitenkään ensisijaisesti.







mutta voiko asperger-estää esim oman vauvan hoidon tai sukulaisen tai kaverin vauvan hoidon? käsittääkseni ainakin lastenhoitoalan ammattilaisuus on poissuljettu aspergerilta jos ei muutenkaan annettas hoitaa vauvaa.





mutta kuka ja missä voi muka estää omaa vauvaa hankkimasta tai hoitamasta tai oman sukulaisen tai ystävän vauvaa? sukulaisten vauvoja saisin kuulemma ainakin mikäli minun äitini saisi päättää, hoitaa ainakin yhdessä jonkun kanssa.





mutta tuolla että en sais hoitaa ja ei ole annettu, tarkoitin lähinnä kaverien ja naapurien ym vauvoja ja heillä on vauvoja tällä hetkellä. kun suvussa oli vauvoja niin niitä sain hoitaa minäkin ainakin jossain määrin ja yhdessä jonkun kanssa jos en yksin.







mutta kaverit on kai asia erikseen?

Sen kun hoidat. Mitä se kellekään muulle kuuluu jos ystäväsi tai sukulaisesi antaa sun hoitaa.

niin mitäs sitten jos mulla onkin vauvakuume ja niin kivalta tuntus sylissä pitää ja hoivata vauvaa että masennus iskee jos ei niin saa tehdä?





ja jos minulla on puoliso jonka kanssa teen lapsen, niin pitäskö tehdä niin että annan lapsen huostaan siksi aikaa kun on vauva ja otan lapsen takas itselleni sitten kun sillä on ikää 2 - 3v jolloin ymmärtää puhettakin jo? vai olisko parasta et isä hoitaa vauvan ekan vuoden ajan ja minä teen omia juttujani?





annetaanko synnäriltä edes kotiin vauvaa tämmöselle henkilölle?

ei kukaan vahi minua. just laitoin viestiä yhelle tutulle et tekis viel yhen muksun ja antas minun sitä salaa hoitaa piilossa kaikilta terveysintoilijoilta ja siinä olis apua minun vauvakuumeeseeni. aika sen näyttää, tuleeko sitä muksua vai eikö. mutta jos tulee niin se vauva on minun unelmieni täyttymys

kukaan ei oo sanonu mulle etten saisi hoitaa ja oon saanu sylissäkin pidellä, mutta avuksi hoitamiseen ei ole pyydetty. muihin hommiin on kyllä avuksi joskus pyydetty, mutta ei hoitamaan eikä hoivaamaan vauvaa edes vauvan äidin kanssa yhdessä. minua itkettää tämä asia. suren tätä asiaa ja olen joka ilta itkenyt tämän takia. Rakastan vauvoja ja minulla on niin kova vauvakuume. tuntuu että on yhtä helvettiä tämä elämä. masentaa. itkettää jne. en menis ventovieraan lasta hoitamaan esim kadulla. mut miksi en saa kaverin enä naapurin vauvaa hoivata? minua ei kukaan pyydä avuksi hoitamaan vauvaa. muita kavereita kyllä pyydetään mutta minua ei. mutta se on ok jos leikin leikki-ikäisten tai koululaisten kanssa. se minun annetaan tehdä. mutta kyllä vauvakin olisi ihana. jotenkin vaistoan ilman että asiaa erikseen kysynkään, että ei annettas hoitaa juuri sitä vauvaa. mutta sitä vastaan ei olla jos kerron joskus hoitaneeni jonkun vauvaa. ei sitä asiaa huonona pidetä vaan hyväksytään. onko minussa sitten joku vika, esim vaikeus saada läheinen kontakti tai kyvyttömyyttä reagoida empaattisesti toisen tunteisiin, kypsymättömyyttä jne että kaverit ei anna hoitaa? kun suvussa oli pieniä lapsia silloin kun olin lapsi tai teini niin jotkut sukulaiset jopa antoivat hoitamisessa olla mukana. mie oon ollu tuossa vauva-asiassa aina suvun varassa.

Vaikea tietysti sinua tuntematta tietää miten toimisit luonnossa, mutta en ole kuullut kenenkään koskaan "himoitsevan" samalla lailla vauvanhoitoa. Tuon vauvakuumeen takia en uskaltaisi omaa vauvaani antaa sinulle hoivattavaksi, olen pahoillani, mutta vauvani ei ole vain joku "kohde" jolla tyydytetään tuollaista hoivatarvetta.