Pelottaa että jotakin ikävää tapahtuu :((

Tarinasi kuulostaa kuin omaltani. Olen koko ikäni huolehtinut erilaisista asioista koskien perhettäni, yms. Viime vuoden keväänä kaikki alkoi kaatua lopullisesti niskaan kun oman masennuksen tunteeni vuoksi myös parisuhde alkoi rakoilla.



Hakeuduin psykiatrian poliklinikalle sairaanhoitajan luo juttelemaan. Hän kirjoitti lähetteen psykiatrille, joka kertoi yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä ja kuvasi sitä mielestäni hyvin; kun ihminen ahdistuu, ahdistuskäyrä nousee ja sieltä sitten ajan mittaan laskee takaisin normaalille tasolle kun paha tilanne on ohi. Ihmisen huolestuessa jatkuvasti jostakin, käyrä ei enää ehdi laskea takaisin, vaan jää pysyvästi korkealle, jolloin lopulta elimistökin alkaa kärsimään ja psyykkisten oireiden lisäksi moni saa myös fyysisiä oireita.



Psykiatri määräsi minulle 20mg Citalopramia/vrk. Siitä on oikeasti ollut apua ja 90% ahdistuksesta on nyt poissa. Olin ennen lääkevastainen, mutta luulen etten olisi enää elossa ilman tuota lääkettä ja keskusteluapua, jonka polilta sain. Asiat alkaa nyt kaikin puolin olemaan kunnossa vihdoin ja viimein. Hieman edelleen koen tyhjyyttä, mutta pystyn jopa käymään normaalisti töissä tällä hetkellä, kun ennen olin vaan neljän seinän sisällä ja itkin kurjaa elämääni, peläten jatkuvasti että jotain hirveää tapahtuu seuraavaksi.



Toivottavasti sinäkin saat apua ja tilanteesi muuttuu valoisammaksi! Puhu avoimesti läheisille ihmisille ja kerro suoraan, että olet avun tarpeessa. Nämä asiat ovat nykyisin yllättävän yleisiä, eikä niitä mielestäni tarvitse hävetä ollenkaan. Jaksamista!

mulla oli aika samanlainen tilanne. KAikki hyvin, liiankin hyvin tavallaan. Mielessä oli kuitenkin jostain syystä ahdistus että voiko tämä olla näin ja jotenkin pelko että jotain tapahtuu. Tälläisten ajatusten kanssa elin varmaan vuoden verran. Nyt se sitten tapahtui. Isäni kuoli äkillisesti. Nyt harmittaa, että surin ja murehdin silloin kun kaikki oli hyvin ja olisin voinut nauttia elämästä.



Viestini pointti on, että pitäisi pysytä elämään surematta asioita etukäteen vaan elää juuri tätä hetkeä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. JA jos jotain tapahtuu riittää että asiaa käsittelee silloin. Se ei auta mitään eikä ketään että pelkää tulevaa.

Kiva jos sinulla on elämä mennyt hyvin mutta elämä on lainaa ja kaikki täältä kuolee. Joskus tulee työttömyyttä, sairauksia.



Jotenkin kamalaa että se vaikuttaa noin sinuun.



Itse olen kokenut jos jonkunlaista kamalaa muttei se estä elämästä. Voisi väittää että niiden takia juuri koitan elää tätä päivää ja nauttia mitä meillä on.



Voisi niin helposti jäädä pohtimaan asioiden negatiivisia ja kamalia puolia, menetyksiä ja pettymyksiä. Mutta taistelen vastaan.



Meillä ei ole varaa kaukomatkalle mutta meillä on toisemme. Eikä enää siltä osin mitä se aikanaan oli koska yksi perheestä kuoli.



Ahdistukseen pitää hankkia apua, jos pelko vaikuttaa elämään niin hoida itseäsi!

Vaikka ihan pikkiriikisen kerrallaan.

Minä nimittäin juurikin tässä tämän illan taas miettinyt tätä oloani, on se vaan vinoutunutta kuinka ns normaali olotila (vakityö, olemme terveitä, viihdyn uudessa työssäni aika hyvin, vapaitakin tiedossa ja "jopa" kaukomatka jne) tuntuukin nyt sitten jotenkin "epänormaalilta".

Mies onneksi hyvä puhumaan minullekin järkeä, enhän voi elää pelkäämällä jotakin huonoa tai pahaa, toiv tämä olotila asettuu pian.



ap

Mut mä panikoin sen takia, että mulla pääsääntöisesti on mennyt tosi hyvin elämässä. Ajattelen, että miksi mä olisin niin hyvätuurinen, ettei se pommi jossain nurkan takana väijyisi ja pelkään siis lähes aina, että jotain ikävää tapahtuu.

nauti elämästä. Se on just se pointti! Hetkessä eläminen...

Anna itsellesi lupa olla ilman pelkoa. Ja huomaa että maailma ei romahda.

Ja jjos oikein hurjaksi heittäydyt niin anna itsellesi lupa olla onnellinen :D

Mulla vähän sama. Olen aina valppaana koska lapsena piti olla. Etten ärsyttäisi ketään. Vaikka nyt on hyvä mies ja elämä muutenkin turvallista.