Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi yläasteella?
22.08.2012 |
Nyt poika on pärjännyt ala-asteen normiluokassa ilman omaa avustajaa, tosin häntä on moneen otteeseen haluttu siirtää pienluokalle vilkkauden ja tarkkaavaisuushäiriöiden vuoksi.
En kuitenkaan ole siihen suostunut, ja käytös on parantunut, ongelmat lieventyneet ja poika rauhoittunut. Erityisen tuen piirissä on, mutta se ei juurikaan näy arjessa, tukitoimiin kun ei ole resursseja.
Miten yläasteelle siirtyminen? Pärjääkö tavallisella yläasteella, missä ei ole resursseja tukitoimiin? Vai onko ainoa vaihtoehto siirtyä naapurikunnan erityiskoulun yläasteelle, sellaistakin vaihtoehtoa opet väläyttelevät.
Kommentit (8)
sillä yläasteella oppilailla on huomattavasti suurempi vastuu omasta oppimisestaan. Omaa luokanopettajaa ei ole, on vain luokanvalvoja. Kukaan ei ole sitoutunut luokkaan, tuntiopet hoitavat oman hommansa ja se siitä.
Mikäli siirtymätilanteet, itseohjautuvuus ja pitkien ohjeiden sisäistäminen, nopeatempoinen opiskelu jne ovat olleet niitä syitä joihin lapsesi in tarvinnut muita enemmän open resursseja, tulee yläaste olemaan hyvin haastava ilman erityistä tukea. Esim. avustajaa.
Erityisluokka ei muuten ole = käytöshäiriöisten luokka vaan yleensä siellä on nimenomaan oppilaita jotka tarvitsevat erityistä tukea oppimiseen. Niihin on jo valmiiksi resurssoitu enemmän kuin normiluokalle esim. useammalla luokka-avustajalla, joustavalla ja oppilaskohtaisella opetussuunnitelmalla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei se ole mitenkään sanottua, että a) poikasi silti putoaisi siellä kärryiltä (tuolla keskiarvolla en pidä todennäköisenä) tai eds että b) siellä olisi jotenkin ratkaisevasti vähemmän resursseja tukeen. Ainakin meidän kohdalla kävi aivan päinvastoin. Meilläkin alakoulussa lähinnä kieltäydyttiin tukemasta ja haluttiin vain siirtää jonkun muun ongelmaksi, mutta yläkoulussa onkin sitten ollut ihan eri lailla tilaisuutta käydä osa-aikaisesti erityisopen pienryhmässä ja saada resurssiopettajan palveluita, ja niitä "lisätietokursseja", mille alakoulussa jouduin väkisin pakottamaan opettajan, pyysi yläkoulun rehtori tulemaan suoraan koululle kaikkien iloksi.
Tosin se on sitten selvä, että siellä on muitakin erityistarpeisia. Oman lapseni koulu on "kaupungin parhaita" ja myös painotetun opetuksen koulu ja luokka. Tästä huolimatta satun tietämään, että lapseni luokalla on hänen lisäksii ainakin kaksi oppilasta, joilla on sama diagnoosi kuin hänellä, sekä yksi jolla varmaan pitäisi olla JOKU diagnoosi vaikkei olekaan ja vaikka häntä pidetään vain asennevammaisena (muttei kukaan voi olla pelkän asenteen takia niin pihalla kuin hän, ei vaan voi!) ja pari diplomaatinkakaraa, joiden vanhemmat eivät puhu Suomea äidinkielenään. TÄmä tarkoittaa sitä, että voi olla äärimmäisen merkityksellistä, millaiseen ryhmään poikasi joutuu ja miten hän sinne solahtaa ja kenen kanssa alkaa kaveerata. Ja sinä et voi vaikuttaa siihen paljonkaan. Toisaalta tsaanssit ovat ehkä kuitenkin paremmat normaalilla luokalla kuin esim sen sortin erityisluokalla, kuin siinä taannoisessa tv-dokkarissa.
Ongelmia tulee olemaan, mutta voi olla, että normaalilla luokalla ne ovat pienempiä kuin erityisluokalla. Ja ota huomioon turhautuminen. Jos ja kun oppi ei erityisluokilla varsinkaan yläkoulussa yleensä etene siihen tahtiin kuin tavallisilla, poikasi voi turhautua pahasti. Sen myötä menee sitten koko motivaatio ylipäänsä.
sanomaan pärjääkö hän tavallisella ylä-asteella! Mutta ei teidään vanhempina tarvitse yksin päätöstä miettiä. Onko lapsellanne tehty hojks? Siihen määritellään oppilaan tarvitsema tuki ja on sitova, virallinen asiakirja.
Pääsääntöisesti pyritään, että oppilaalle tarjotaan tarvitsemansa tuki omaan ns. lähikouluun ja nimenomaan avustaja on mielekös sijoitus, jos se turvaa oppimisen ja koulunkäynnin. Kannattaa jutella eritysopen kanssa.Entä onko lapsi käyn yt esim. neurologilla tms...Jos hänellä on jotain diagnosoitu niin on helpompi jatkaa avustaja-asiassa.
Mutta avustajaa ei tosiaan ole ollut koko alakoulun aikana, ja hyvin on pärjännyt. Keskiarvo kasin, käytös tosin seiska, kavereita riittää ja koulussa on oikeasti kivaa :) opettajalta vaatii kuitenkin enemmän työtä kuin normaalioppilas.
Tällä ajatuksella haen apuja siihen pohdintaan, onko yläkoulu oikeasti niin paljon pahempi paikka, ettei voi pärjätä normaalissa yläkoulussa, jonne koko muu luokka menee?
En haluaisi lasta erityisluokalla, etenkin kun kaikki on nytkin mennyt niin paljon parempaan suuntaan ilman kummempia tukiresursseja, ja poika tykkää koulunkäynnistä. Joku käytöshäiriöisten erityiskoulu ei tosiaan olisi ihannepaikka tälle lapselle..
Mutta onko minulla varaa valita?
ap
jos pärjää noin hyvin alakoulussa ilman tukitoimia... Eli reippaasti vaan normaaliin yläkouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se on lainvoimainen asiakirja-> tukitoimiin on löydyttävä resurssi!
ja pintapuolinen arvio minulta on,että jos lapsi pärjää ns. normiluokassa ja pystyy keskittymään niin käytöshäiriöisten luokka ei ole häntä varten vaan ehkä pikemminkin provosoi tähän käyttäytymiseen.Vinkkaisin teitä yrittämään avustajaa yläasteelle ainakin alkuu, sillä muutos on aika iso; jo pelkkä perussysteemi voi aiheuttaa "häslinkiä" siirtymisineen jne. Siinä voisi olla paikallaan avustaja selkeyttämään ja rauhoittamaan asioita. Ja kaikki tämä lainkaan tuntematta lastasi! :D
Ongelma on siinä, että asiantuntijat koulun puolelta ovat kokoajan olleet siirtämässä poikaa erityisluokalle. Minä olen ollut vastarannankiiskinä kokoajan, ja olen mielestäni toiminut oikein, sillä poika on tsempannut kokoajan, ongelmat vähentyneet. Avustajaresurssia en edes kaipaa lisää, sillä pojallani ei ole ongelmia, ongelma on opettajan jolta poikani vaatii erityistä huomiota. Poikani koulu tosiaan sujuu hyvin, ja lähtee joka aamu tyytyväisenä kouluun, ja missään oppiaineessa ei ole ongelmia.
Mutta onko yläaste oleellisesti pahempi paikka kuin ala-aste? Eli vaikka ala-aste sujuu, onko minulla sananvaltaa enää yläkoulun valinnan suhteen? Tippuuko poikani kärryilta tavallisessa yläkoulussa, niin kuin opet pelottelevat?
ap