Onko tosiaan nykyään ihmeperhe sellainen jossa ei käytetä tippaakaan alkoholia?
Kaikki alkoi raskaudestani kun jätin tupakan ja alkon pois (alkoa käytin muutenkin aika harvoin vuotta ennen raskautumistani), synnytyksen ja imetyksen jälkeen en käyttänyt alkoa etten repsahtaisi tupakkaan (tupakkaa teki toisinaan mieli todella todella paljon ja tiesin että alko madaltaisi kynnyksen aloittaa).
Meni vuosia ja vuosia ja en ole edelleenkään käyttänyt alkoholia. En tarvitse sitä. Myöskään mieheni ei ole juonut tippaakaan sitten raskauteni. Meitä kummastellaan (lähinnä perheeni kummastelee) että no eikö nyt jo tee mieli juoda ja kun olen kertonut että meille tullessa on nollatoleranssi, ihan jo lastenkin takia, he eivät voi uskoa sitä todeksi miks olemme niin tiukkoja.
Osittain tämä johtuu siitä että lapsuudessani vanhemmat eivät lasiin ikinä sylkeneet, enkä ikinä halua lasteni kokea sitä samaa mitä minä, mutta ottaa todella pahasti päähän kun tuntuu että esim. äidilleni se "ryyppääminen" (käyttää itse tuota sanaa jota vihaan yli kaiken!) on ok lasten seurassa ja oikein tyrkyttämällä tyrkyttää lastenhoitoapua... ei kiitos niin kauan ku mussa henki pihisee!
Kommentit (6)
Itse olen yh (jotenkin on oletuksena, että no yh nyt ainakin haluaa nollata päänsä välillä), ja nollatoleranssilla mennään meilläkin. En tarvitse alkoholia yhtään mihinkään. En toki aina ole ollut absolutisti, mutta lasten jälkeen ajatus juomisesta on jäänyt. En myöskään halua/jaksa itsekään kuunnella humalaisia ihmisiä :/. En tuomitse alkoa käyttäviä, mutta tuntuu, että minut tuomitaan hyvin herkästi :(. On vain jotenkin omituista että alkoholin, myrkyn, käyttöä pidetään normaalimpana kuin sen käyttämättä jättämistä :D. Kertoo jotain tästä maasta..
en tiedä muista. Alkoholi ei vaan kuulu meidän perheeseen muuta kuin joskus kalaan laitetaan konjakkia :) Alkoholihan aiheuttaa perheissä useimmiten vain kärsimystä ja lisäksi aina ihmettelen miten ihmisillä on varaa siihen.
Mutta varsinkin baarissa ystävätkään eivät ymmärrä valintaa. Jopa tyrkyttävät ja pakottavat juomaan. Ahdistavaa! Täällä ainakin kaipaillaan ystäviä jotka ovat iloisia ja tuomitsemattomia ihmisiä ihan selvin päin.
On se kumma että juominen on niin iso asia ihmisten välillä. Ei tota kännäämistä jaksa kattoo. Tänäänkään ei ole krapulaa ja lapset saavat läsnäolevat vanhemmat.
ollenkaan ja kaikki tutut tietävät sen. Mutta sitten tulee näitä sukulaisia ja tuttuja yökylään useinkin, kun asun kaukana ex-kotoa. Ja yksi perhe on sellainen, et eivät muuten onnistu käymään, jos eivät juo meillä(kin).
Juovat saunareissullaan salaa ja piilottavat pullonsa meidän kaappeihin! Ja ihan oiekasti ne eivät ole mun mieheni pulloja! (joku luulee heti sitä)
Ei ihan absolutisteja olla, kun esim häissä tervetuliaismaljat juodaa ym. Miehen puolen lähisuku ei juo, joten he eivät koskaan juomisesta kysele. Mutta minun lapsuudenperheeni ja lähisuku ovat aina asiaa ihmettelemässä, ja juomiaan tyrkyttämässä. Äitini varsinkin asiasta huomauttelee joka välissä, ja suureen ääneen ihmettelee. Suvussani on tapana hyväksyä alkoholistit muitta mutkitta, mutta absolutisteihin suhtaudutaan kuin olisivat b-luokan kansalaisia.
Hienosti olette toimineet :) Minä ja mieheni pidämme viineistä (ei muusta alkoholista) ja juomme yleensä useampana päivänä viikossa, mutta vain vähän. Inhoan sitä tunnetta, että alkoholi nousee liikaa päähän, viinien makua rakastan. Vanhemmillasi on varmaan alkoholiongelma, eikä sellaiseen kannata pyrkiä :) Noin muuten olen väsynyt av:n vääntöön, voiko juoda lasillisen sitä tai tätä, kun on perheitä, joissa juodaan koko pullo eikä murehdita yhtään lasten edun perään :( En näe mitään pahaa absolutisteissa, mutta en myöskään kohtuukäyttäjissä.