Voisitko seurustella syöpää sairastavan kanssa?
Toivun operaatioista. Päälaella kaunis kalju, mutta peruukia on kehuttu. :)
Heterona liikkellä, joten kysyn mielipiteitänne tilanteesta. Olisiko vaikeasti sairas ihminen liian hankala seurustelukumppani?
Sairauteni on Suomen kymmenen tappavimman syövän joukossa, ennusteeni on erittäin huono ja saatavan kuolla muutamassa vuodessa. Toivon kantasolusiirtoni auttaneen, joten elättelen toiveita parantumisesta.
Kommentit (13)
En voisi aloittaa seurustelua ihmisen kanssa, jonka voisin menettää niin pian, en voisi ottaa sellaista riskiä. Elämä on toki aina riskipeliä ja puolison voi menettää ilman syöpää jossain onnettomuudessa vaikka samana päivänä kun menee naimisiin mutta silti. Miksi tieten tahtoen ottaisin riskin, että kumppani kuolee?
terv toinen syöpäpotilas, ei enää ennustetta, käy sääliksi oma puolisoni joka tätä joutuu vierestä seuraamaan.
,ja kyllä minä voisin seurustella. Olen niin tehnytkin, miesystäväni sairastui syöpään ja pysyin hänen rinnallaan. Ei se syöpä muuttanut häntä muuta kuin fyysisesti, hän oli kuitenkin aina se sama ihminen johon rakastuin.
on "se oikea". Siis asiat vaan natsaa.
Niin miksei.
Tapaat ihana ihmisen. Seurustelette. Kaikki on ihanan hyvin. Sinä paranet. Unelmoi. Toiveesi toteutuu.
Minulle sanottiin 10 vuotta sitten syöpädiagnosin jälkeen; Tilanteesi on vakava. Monta vuotta meni rämpiessä, mutta...
tässä sitä tallataan edelleen pallon pintaa. Lapseni oli alle 10 vuotias, kun sairastuin. Nyt hän on 20-vuotias opiskelija. Eikä mieskään mihinkään karannut.
Riippuu tosiaan siitä kuinka kietoutunut ihminen on itsensä surkutteluun vai onko kenties nostanut itsensä kärsimyksen jalustalle. Mutta jos sairaus tai muu vakava tilanne on yksi taistelu kokonaisen elämän varrella ja elämänasenne iloinen, ihminen on ihana.
Aloittaminen riippuisi tilanteesta, ihmisestä jne. Voisi olla, että jos menossa olisi rankka vaihe, seurustelu ei pääsisi alkamaan, koska seksuaalinen vetovoima ei ehkä toimisi. Ystävyys varmasti onnistuisi, ja helposti etenisi siitä hyvin intiimiksikin.
Kiitos ystävällisistä vastauksistanne.
Ymmärrän hyvin, että puoliso jää rinnalle, kun joku sairastuu. Niin mielestäni tuleekin tehdä rakkaan ihmisen rinnalla.
Mietin lähinnä sitä, kuka haluaisi alkaa tapailla vaikeasti sairasta ihmistä.
En tosin näytä sairaalta, koska masentuminen on turhaa ja liikun paljon. Kuukauden sairaalajakson jälkeen kuljen aiempaa hitaammin, mutta voin päivä päivältä paremmin.
Selvisin jo alkuvuodesta aivoaneurysmasta, jossa kasvain painoi vasenta silmääni. Hyvin menneestä leikkauksesta jäi heikentynyt näkö. Toivon, että näköni korjaantuu, kun syöpään saamani hurjat kortisoniannokseni pienenevät.
Olen aika raato, vaikka ikäni alkaa edelleen nelosella. :) Sairauslomalla menee koko vuosi.
Olen monesti miettinyt, miten olisin kestänyt kaiken tämän nuorempana ja huomattavasti herkemmin masentuvana. Onneksi ne ajat ovat jo ohitse. Nyt tämä kaikki menee omalla painollaan. Kotona on mukavaa olla ja pystyn käymään lääkärissä, kaupassa, kavereita tapaamassa jne.
Pyysin lääkäriltä, että pääsen juttelemaan terapeutin kanssa. Haluaisin keskustella menneistä vuosista ja siitä, mitä tekisin tulevaisuudessa. Nykyinen työni on ihan ok, mutta toivoisin muutosta.
Kirjoittaisin mielelläni työkseni, mutta opinnot eivät nyt suju, koska joudun infektioriskien takia välttämään ihmisjoukkoja. Nettiopiskelu olisi ratkaisu, mutta olisi mukavampaa olla osa säännöllisesti tapaavaa ryhmää.
Pidättehän peukkuja, että pääsen pian tapaamaan sairaalan terapeuttia. Olisi mukavaa saada kannustusta valinnoissani. :)
Ap
voisin seurustella kanssasi.
Toivon oikasti sulle parantumista. Lähetän täältä sulla hyvää energiaa parantua ja pärjätä.
tsemiä. Ole rohkea.
mutta ainakin sinulla on asenne kohdallaan! Toivut varmasti, jos siihen mitenkään on mahdollisuus!
Tavallaan uskon, että rakastua voi myös vakavasti sairaaseen, mutten tiedä miten se käytönnössä toimii.
Onko sinulla henk.koht. ennustetta? Onko vielä tietoa hoitojen tehosta? Halauksia lähetän paljon! Jaksamista myös!
Työterveysasemalla ei ymmärretty sairauttani. Lääkäri arveli pitkään kohonneen senkkani syyksi nivelrikkoa. Hän ei ehtinyt puhua tilanteesta muiden lääkärien kanssa. Mukava, osaava ja miellyttävä lääkäri sinänsä. Sairauteni on vakava, mutta aika harvinainen. Siihen sairastuu 300 potilasta vuodessa.
Kuulun siihen 10 prosenttiin, joka sairastui alle 50-vuotiaana. Sairastujat ovat yleensä 68-70 -vuotiaita.
Kivuliaan selkäni - magneettikuvassa näkyi ristiselässä paha välilevytyrä - takia pääsin lopulta kuntoutukseen. Kyseisen paikan fysiatri ymmärsi tilanteeni ja minut ohjattiin lisätutkimuksiin. Olen myöhemmin kiittänyt kyseistä henkilöä hänen löydöstään. Hänen takiaan olen edelleen hengissä.
Syöpäni vuoksi kehossani on tuhoutuneita kromosomeja ja alkutilanteeni oli erittäin hälyttävä.
Aneurysmaleikkaus viivästytti syöpähoitojen alkua, mutta onneksi reagoin lääkehoitoihin poikkeuksellisen hyvin.
Olisin kuollut vuodessa virustulehdukseen, jos en olisi saanut kyseisen fysiatrin arviota.
Masentuminen olisi täysin turhaa, joten tässä sitä edelleen porskutetaan. :)
Taakkanani töissä oli erittäin vaikea ja aggressiivinen, eläkeikää lähestyvä esimies. Hän piti minua lintsarina, kun jouduin olemaan pois töistä kivuliaiden ja pitkään jatkuneiden oireitteni takia. Onneksi esimies vaihtui noin vuosi sitten. Muutos helpotti elämääni suuresti.
Olen koko elämäni ollut pitkiä työpäiviä tekevä ihminen, mutta vakavat sairaudet heikensivät minut surkeaan kuntoon. Kunnes syy surkeaan vointiini viimein selvisi. Olin erittäin iloinen, kun sain lopultakin tietää, miksi olin ollut niin kipeä vuosikausia.
Tämänkin jälkeen entinen esimies näki asiakseen ilmoittaa, että olen varmaan tyytyväinen, kun pääsen pitkälle sairauslomalle. Minua kun ei hänen mukaansa ole työnteko koskaan kiinnostanut. Julma kommentti, mutta mahtuuhan maailmaan monenlaisia ihmisiä.
Sairauteni vaurioitti selkääni juuri ennen kantasolusiirtoa. Neljässä nikamassa vikoja ja mustelma selässä. Lisäksi murtunut kymppinikama lapaluiden välissä, joka oli todella kivulias. Sain yläselkääni lamauttavia, sähköiskun kaltaisia kipuja, jotka salpasivat hengitykseni. Tuskallinen ja pelottava kokemus esim. viiden kerran sarjoissa. Sain sairaalassa kunnon kipulaastarit, joten sain nukuttua useamman viikon jatkuneiden ongelmien jälkeen.
Hoitohenkilökunta oli todella osaavaa ja miellyttävää, joten sairaalassa oli yllättävän mukavaa olla eristyksestä huolimatta.
Kiitos teille kaikille kilteistä sanoistanne. :)
on saanut vain lisää vauhtia vakavan ennusteensa myötä. Hän tapaa paljon ihmisiä, käy taidenäyttelyissä ja konserteissa, nauttii hyviä aterioita ravintoloissa, joissa ei ole koskaan raaskinut käydä. Aloitti kolme uutta harrastusta. Liittyi syöpää sairastavien vertaisryhmään, jossa nauru kuulemma raikaa. Nauttii, nauttii kaikesta aina kun voi. Liikkuu luonnossa. Pahoina päivinä antaa armoa keholle ja lepää, nukkuu, ottaa riittävästi kipulääkkeitä.
Jos jossakin tapaa uusia ihmisiä tai mahdollisia seurustelukumppaneita, niin taatusti tällä tavalla eläen.
Ehkä minäkin pääsen vielä tuohon. Olen sairaalajakson jälkeen vielä aika heikossa kunnossa, mutta tilanne paranee päivä päivältä.
En pääse vuoteen ulkomaille, mutta aiemmin tänään kaipasin Royal Albert Hallin konsertteja Lontoossa ja vierailuja monissa museoissa. Matka on jo suunitteilla. :)
Onneksi kipulääkkeet auttavat silloin, kun ei jaksa ilman niitä.
mutta riippuu tosi paljon sairastuneen perusluonteesta. Vaikea selittää, mutta jos sairaus on ainoa määrittävä tekijä elämässään, niin en lähtisi mukaan. Enkä tarkoita, etten pystyisi tukemaan negatiivisten tunteiden, pelkojen ja muun keskellä. Tsemppiä!
P.S. Kirjoituksesi perusteella olet sellainen, jonka kanssa ei olisi ongelma olla =)