Miksi niin monet naiset kuvittelevat muuttavansa miehen?

Tosin muutos tapahtui heti seurustelun alkumetreillä, ja siksi, että mies itse halusi muuttua ja vakiintua, ei siksi että minä halusin. Mies voi siis muuttua, mutta vain omasta aloitteestaan. Exiä olen yrittänyt muuttaa, siinä onnistumatta.

Noin päin onnistuu useinkin. Maailmahan on esimerkiksi täynnä raittiita alkoholisteja. Kyse ei ole siitä, että ihmiset eivät muuttuisi vaan siitä, että he eivät muutu, jos eivät itse halua.

Vierailija:

Tosin muutos tapahtui heti seurustelun alkumetreillä, ja siksi, että mies itse halusi muuttua ja vakiintua, ei siksi että minä halusin. Mies voi siis muuttua, mutta vain omasta aloitteestaan. Exiä olen yrittänyt muuttaa, siinä onnistumatta.

Minäkin " muutin" miehen, mutta muutos ei ollut mikään pakotettu minusta lähtenyt juttu, vaan enemmänkin niin, että mies sai minusta ehkä vaikutteita ja muuttui oma-aloitteisesti. Myös minä olen salakavalasti muuttunut hänen vaikutuksestaan.



Nykyään mies katselee taaksepäin ja miettii millainen oli silloin vuosia sitten, ja sanoo, että onneksi sinä ilmestyit, että muutuin jne. Mutta vaikka saatoin olla syy siihen, että mies halusi muuttua, oli hän itse se, joka itsensä muutti.

Kuvitellaan, alitajuisesti ettei ansaita hyvää, tasapainoista ja rakastavaa suhdetta. Ajaudutaan sellaisen miehen kanssa yhteen joka kohtelee meitä siten kuten kuvittelemme ansaitsevamme.



Yksi ongelma on sekin että käsityksemme rakkaudesta ja parisuhteesta on vääristynyt jossakin vaiheessa elämäämme. Uskomme että kaikki miehet on " poikia" jotka ei puhu eikä pussaa eivätkä oikein osaa kohdella naisia kuten nainen toivoisi vaan että heitä pitää " kouluttaa" .



Tunne-elämämme sairastumisen vuoksi taas emme puolestamme osaa ottaa vastaan ehdotonta rakkautta. Kuinka usein naisen suusta kuulekaan " se on mulle ihan liian kiltti" . Tietenkin. Sen miehen rakkaus vain muistuttaa siitä miten ehdollista ja sairaalloista oma rakkautemme on. Ja jälleen on tutun turvallista palata renttuijen pariin. He eivät ainakaan tukehduta meitä rakkaudellaan, hyväksynnällään ja tarpeellaan kohdata meidät sellaisena kuin olemme. Emmehän itsekään halua kohdata itseämme. Kamala ajatuskin.



Ja mikä olisikaan paras tapa paeta itseään kuin antautua parannusleikkeihin ja hankkia elämään uusi renttu jota kouluttaa ja paapoa. Ainakin sitä tuntee itsensä taas terveeksi siinä sen näennäisesti sairaammaan yksilön rinnalla.



Kyse ei ole mielestäni sisäänrakennetusta tarpeesta. Se on sairaus jota kutsutaan myös läheisriippuvuudeksi.

kaikki ongelmathan voi aina siirtää tavallaan miehen niskoille. Itsekin, vaikka tosiaan kuvittelin pystyväni muuttamaan toisen, jos vain itse olen täydellinen, aloin oikeasti tarttua omiin ongelmiini parisuhteen osapuolena vasta sitten, kun ajauduin parisuhteisiin suhteellisen tasapainoisten ihmisten kanssa. Enkä nyt tarkoita, että muutos toisessa ei olisi mahdollinen, mutta kyllä se pitää lähteä omasta halusta. Sitten kyllä voidaan yhdessä tehdä paljonkin parisuhteen parantamiseksi. Minä ja miehenikin opimme irti aika ikävistä riitelytavoista yhdessä. Se ei ollut edes mahdottoman vaikeata, mutta lähtökohtana oli, että me molemmat haluamme suhteen toimivan ja ymmärsimme, että mahdollisuuksia ei hirveästi ole, jos jatkamme epäreiluja ja jopa julmia riitelytapojamme.

Ja tullut siihen tulokseen etten halua muuttaa miestä mutta en kestä sitä että hän ei olekaan se " kuva" johon rakastuin. Eli kun ollaan oltu yhdessä kauan niin eteen tulee asioita ja piirteitä joita en rakastuessani tiennyt ja minun on vaikea sulattaa niitä. Eli en osaa sanoa millaiseen kuvaan ap:n tyttö on rakastunut, mutta monesti käy niin että rakastut kuvaan jonka mies itsestään ensin antaa ja sitten on vaikea uskoa mitään muuta todeksi. Eli jos mies on antanut alussa kovin romanttisen ja uskollisen kuvan, niin nainen haluaa uskoa siihen vaikka todellisuudessa tietää ettei niin käy.

Itselläni ei tosin ole mitään noin vakavaa ja isoa asiaa, mutta kun mietin että miksi minun on vaikea rakastaa miestäni sellaisena kuin on nykyään ja lopettaa muisteleminen että silloin alussa oli niin erilainen. Tulin siihen tulokseen että mun on vaikea hyväksyä tiettyjä piirteitä miehessäni ja että jos olisin tiennyt ne alussa niin en ola varma olisinko rakastunut ko mieheen. Mutta toisaalta olen luultavasti minäkin muuttunut ja minusta löytyy niitä varjopuolia, eli tiedän että mun on opittava hyväksymään mieheni varjopuolet jos haluan suhteesta toimivan.

Mutta kun osalla se kuva on niin mahdottoman kaukana. Eikä se aina johdu siitä, että toinen huijaisi. En esimerkiksi usko, että tuo mainitsemani Pikkupossu on pyrkinyt tai olisi edes pystynyt antamaan uskollista ja siinä mielessä romanttista kuvaa itsestään. Muulla, jännittävällä seikkailija tyyppisellä tavalla romanttinen sitten ehkä, mutta sanotaanko näin, että saa olla melkoisen vahvasti roosat lasit silmillä, että mitään hyvän ja uskollisen poikaystävän tai aviomiehen merkkejä kyseisessä miehessä näkee. Ja kun vielä puhutaan suhteellisen pienestä kaupungista niin huhujakin kulkee. Hyvin mahdollista, että tyttö kuitenkin on luonut hyvinkin todellisuuden vastaisen mielikuvan, johon on sitten rakastunut, mutta siitähän juuri on kyse, että miksi jotkut luovat niin kaukana todellisuudesta olevan kuvan itselleen, jos kaikki päinvastaiset merkit kuitenkin ovat näkyvissä? Se on sitten tietysti eri asia, jos toinen vain on niin hirveän taitava ja suunnitelmallinen huijari, mutta siitä esimerkiksi minun esimerkissäni ei ole kyse. Onpahan vain erityisesti parisuhde-, mutta osittain myös muiden ihmissuhdetaitojen kohdalla hieman keskenkasvuiseksi jäänyt mies, joka niitä hiljalleen oppii, mutta lopputulos ei ehkä koskaan yllä kovin korkealle.

Vierailija:

Kuvitellaan, alitajuisesti ettei ansaita hyvää, tasapainoista ja rakastavaa suhdetta. Ajaudutaan sellaisen miehen kanssa yhteen joka kohtelee meitä siten kuten kuvittelemme ansaitsevamme.

Yksi ongelma on sekin että käsityksemme rakkaudesta ja parisuhteesta on vääristynyt jossakin vaiheessa elämäämme. Uskomme että kaikki miehet on " poikia" jotka ei puhu eikä pussaa eivätkä oikein osaa kohdella naisia kuten nainen toivoisi vaan että heitä pitää " kouluttaa" .

Tunne-elämämme sairastumisen vuoksi taas emme puolestamme osaa ottaa vastaan ehdotonta rakkautta. Kuinka usein naisen suusta kuulekaan " se on mulle ihan liian kiltti" . Tietenkin. Sen miehen rakkaus vain muistuttaa siitä miten ehdollista ja sairaalloista oma rakkautemme on. Ja jälleen on tutun turvallista palata renttuijen pariin. He eivät ainakaan tukehduta meitä rakkaudellaan, hyväksynnällään ja tarpeellaan kohdata meidät sellaisena kuin olemme. Emmehän itsekään halua kohdata itseämme. Kamala ajatuskin.

Ja mikä olisikaan paras tapa paeta itseään kuin antautua parannusleikkeihin ja hankkia elämään uusi renttu jota kouluttaa ja paapoa. Ainakin sitä tuntee itsensä taas terveeksi siinä sen näennäisesti sairaammaan yksilön rinnalla.

Kyse ei ole mielestäni sisäänrakennetusta tarpeesta. Se on sairaus jota kutsutaan myös läheisriippuvuudeksi.

Monet naiset alkavat mm. ostamaan miestensä vaatteet ts. pukevat miehensä oman halunsa mukaan ja opettavat oman tapansa tehdä kotitöitä sekä hyvin usein ovat kodin työnjohtajia. Naiset manipuloivat miestä sievästi käyttäytymään tietyllä tavalla suhteessa naiseen, välttämään asioita, jotka suututtavat naisen, ja tekemään asioita, jotka pitävät naisen tyytyväisenä.



Jos ajattelen itseäni, niin olen vaikuttanut selvästi miehen tapaan pukeutua, pitää kotia ja käyttäytyä (olen kädestä pitäen opettanut hänelle etikettiä, oven avaamista jne.). Eli olen todellakin muuttanut miestä, ja ihan tarkoituksella. On muuten ihan älyttömän hyvä mies tätä nykyä. ;) Osa muutoksesta on tottakai ollut ihan puhtaasti kasvamista nuoresta jannusta aikuiseksi mieheksi, mutta uskon, että olen vaikuttanut muutoksen suuntaan aika paljon.



Eli taipumus muuttaa miestä on tosiaan meille naisille hyvin yleinen, mutta jekku siinä on se, että osa naisista ei ymmärrä, mitä asioita miehessä on mahdollista muuttaa ja mitä ei. On myös miehiä, joita on täysin mahdoton muuttaa, jotka pitävät mieluummin päänsä kuin elävät naisen kanssa harmoniassa.

Joskus taitaa kyse olla ihan puhtaasti martyyrikruunun tavoittelusta tai siitä, että sen ressukan alkoholistin ja mustasukkaisen hakkaajan yli naisella on omasta mielestään valta ja he nauttivat tästä vallasta. Kunnon miehen kanssa joutuisi ottamaan vastuuta omastakin käytöksestä, kaikkea ei voisi sysätä miehen niskoille.

eivät suostu avaaamaan silmiään todellisuudelle, ja ennenkaikkea uskovat jonkun äijäntursakkeen PUHEITA, kun teot ne kuitenkin on , jotka kertoo totuuden.



Meillä on miehen kanssa todella erikoislaatuinen historia yhdessä, itse olin miehen tavatessani henkisesti ihan mutkalla, enkä pystynyt kohtaamaan normaaleja miehiä, mieheni taas oli nisti...häneen oli tietysti helppo ihastua, mutta tiesin toki, etten minkään narkkarin kanssa elämääni jakaisi, ja niinpä laitoin mieelle ukaaseja, että kaikkinaisen puljaamisen täytyy loppua, että voi kanssani olla. Taivalhan oli pitkä ja kivikkoinen, ja lopputulos varsin onnellinen, mutta yksi asia ainakin on, missä olen toiminut täysin eri tavalla kuin naiset yleensä.



Yleensähän naiset kuvittelee voivansa rakastaa miehen terveeksi. Että mitä huonommin se äijä käyttäytyy, niin kunhan itse vaan on hyvä ja rakastava, niin kyllä se siitä...NO EI TODELLAKAAN!!! Miksi mies muuttuisi, jos nainen antaa vaan paapoo ja hellii, vaikka äijä teksii mitä? Meillä oli kyllä välillä aikamoinen sotatantere käynnissä, ja karkasinpa välillä miehen kimppuunkin (mitä olen toki anteeksi pyytänyt, mutta pätkääkään en kadu), ja nyt on mies ollut jo vuosikaudet selvillä vesillä, meillä on kaksi lasta, miehellä hyvä duuni ja korkeakouluopinnot ohessa käynnissä.



Ollaan miehen kanssa paljon tosta sen muutoksesta puhuttu, ja kyllä se siitä tosi isot kreditit mulle antaa. Sanoo, ettei olisi siihen yksin pystynyt. Mutta siis tietysti tässä olennaisena on myös se, että kyllähän mies tahtoikin muuttua. Ei ehkä alkujaan olisi ihan niin paljon, kuin mitä lopulta muuttui...

Mutta pelimiehetkin voi toki muuttua, sitä mieltä olen. Vaan eivät muutu millään " sinnikkäällä työllä" tai naisen kovalla yrityksellä, vaan yksinkertaisesti siinä tilanteessa, kun ensimmäisen kerran tosissaan rakastuvat.

Syitä tällaiseen käyttäytymiseen on varmasti monia, mutta minusta tuntuu että yksi tärkeä syy naisilla on se toive ja palamaton halu olla jollekin se maailman tärkein asia. Ajatellaan, että sitä on kaikista eniten silloin kun on muuttanut toisen elämän täysin (voiko sitä suurempaa tekoa toiselle tehdä), tokihan sitä jokainen (?) on ikuisesti kiitollinen sille ihmiselle joka hänet pelastaa ja muuttaa paremmaksi.



Olen ollut päihdeperheiden lapsia käsittelevällä luennolla ja siellä asiantuntija kertoi päihdeperheissä (ja/tai mielenterveys-) kasvaneiden tyttöjen olevan usein aikuisina juuri sellaisia jotka hakevat kumppanikseen sen omaa isää muistuttavan miehen (alitajuisesti), jonka he sitten haluavat pelastaa. Heiltä he haluavat sen rakkauden ja tärkeänä kokemisen tunteen jota eivät omilta vanhemmiltaan saaneet. Ja ei siihen vanhempien päihde tai mt-ongelmia tarvita, riittää vain että ei ole saanut lapsena aikaa ja huolenpitoa. Sitten aikuisena kokee sen vastavuoroisena kauppana; " kun minä huolehdin ja välitän oikein paljon, niin minua kohdellaan samoin"



Mutta kuten ap. sanoi, vaikeaa on ellei muutoshalu lähde toisesta itsestään. Minäkin olin ystävälleni " se Pelastus" , onnistuinkin vaikka se paljon vaati. Hän muuttui ja entinen elämä oli suurilta osin entistä. Hän halusi muuttua ja löysin oman itsensä. Mutta kaikkea Rakkauttani (ja elämääni) en minäkään halunnut antaa, lopulta en halunnut enkä jaksanut olla tukenakaan. Ei moni muukaan nainen senkään vertaa. Ystävänikään ei jaksanut yksin (terkkuja taivaaseen).

mutta ehkä joiltain osin, koska naiset ovat siihen selvästi taipuvaisempia ja alttiimpia kuin miehet. Ja jos ajatellaan noita päihdeperheiden lasten rooleja, niin nekinhän selvästi jakautuvat tyttöjen ja poikein rooleihin. Eli siis mahdollista on, että roolien jakautumisessa myös sukupuoli on vaikuttava tekijä.



Että ehkä osittain sisäänrakennettu, mutta kyllä siihen vaikuttaa mun mielestä myös ympäristö (ja kaikki ne tekijät jotka ihmistä kasvattaa).