Pelkäättekö lenkkipolulla?

En käy juoksemassa metsäpoluilla yksin iltaisin myöhään/pimeällä/kun ei muita liikkeellä. Aamulla tämä ei haittaa.

ja ainoa aika juosta on illalla. Pururadallakin valot pimeänä.

hanki karate.

Joo pelkään pimeällä missä tahansa yksin. Siksi juoksen iltalenkit paikoissa missä on taatusti koirankusettajia ja juoksen sillon niin kovaa vauhtia ku jaksan ylläpitää, koska se jotenkin rauhoittaa. Eikä tarvii olla niin kauaa.



Aamulla jostain syystä ei pelota vaikka ois yhtä pimeää kuin illalla. Ilmeisesti oletan että hiipparit on yön vaanimisesta niin kangistuneet ettei ne pääse enää liikkeelle :D Tai sitten väsyneenä aivot ei oo ihan yhtä rationaaliset ku virkeänä.

joka on ihan nallekarhu, mutta pelottavan näköinen vähintäänkin :) Eli mua ei pelota. en jaksa muutenkaan enää stressata "turhista".



Teinimpänä oli ihan tarpeeks pelkotiloja kaikesta mahdollisesta, koulumatkatkin meni taakse vilkuillessa ja ahdistus oli suunnaton, jos joku tuli sun takana.

asuinalueella ja lähipururata on valaistu, niin varsinkin syksyn pimeinä iltoina minua vähän pelottaa lenkkeillä. Niin vähän niitä juoksijoita on, että usein nään vain yhden ihmisen koko lenkin aikana. Siksi minulla on sellainen todella kovaa ujeltava hälytin takin taskussa. Sokka vain pitää vetää nopeasti pois ja ujellus on kamala. En usko, että kukaan pystyy siinä metelissä raiskaamaan.

Oon myös miettinyt jotain pippurisumutetta ym. Ikävää kun tulee syksy ja entistä aikaisemmin pimeä. Mut otenkin lohdullista kuulla etten ole ainut joka pelkää



Ap

Mä olen sen verran pelottavan näköinen vissiin että raiskaajatkin pysyy kaukana.

Sininn vyö judossa, vihreä vyö karatessa, sininen vyö taidossa, ja loistokunto ja isot lihakset. Pöllytän raiskarin helposti. Jos raiskarion mustan vyön judoka niin tulee verinen yhteenotto mutta eipä silloinkaan raiskattua saa.



Ilman pelkoa on aivan mahtava elää. Ainoa aika illoin jkv pelkäsin oli raskauden loppuaika, silloin tiesin että taistelukuntoni on heikohko, ei silti olematon kuitenkaan.



Ja omat lapset lähtee kans kamppailulajitreeneihin, ehdottomasti, paras "satsaus" elämässä koulutuksen lisäksi on loistava itsepuolustustaito



T. Ninjamamma

pelkään pimeää aina ja kaikkialla...

siksi hankin ison koiran, se helpottaa huomattavasti pimenä pelkoa, saa aika seinähullu olla, jos minun päälleni käyn kun sen koiran kanssa juoksen

En tiedä, miksi. Olen pienikokoinenkin vielä. Enemmän pelkään päivisin auton alle jäämistä ja sellaista.

Juoksen vain suht ihmisten ilmoilla ja aamulla tai päivällä.

joo. pyöräilen usein kaupungin laitamilla ja yks reitti on sellainen missä on pitkä pätkä tietä metsän keskellä. päässä häämöttää asutusta mut sekin on talo siellä talo täällä".. no tulee poljettuu aika lujaa ainakin. aina päätän etten tänne toiste tuu mut kuitenkin aattelen ettei tää ny niin syrjässä oo.. ja aina vähän pelottaa kun siellä pyöräilen. kuitenkaan matka ei oo kun kilometri?. ainakin näen sen metsätien päästyä sen asutuksn alun.

Tyhjä lenkkipolku on riski. Ikävä kyllä.



Olen tyytyväinen, jos olen ulkoilemassa ja vastaan tulee epäilyttävän näköinen ihminen, jolla on koira. Koiranomistajat ovat yleensä kivoja. :)

Mitä ihmeen pelättävää siellä lenkkipolulla voi muka olla?



Vai pelkäättekö kyykäärmeitä hysteerisesti, sellainen voi toki metsässä tulla vastaan.



Niitä puskasta hyppääviä raiskaajia ei ole kuin elokuvissa ja villissä Afrikassa. Suomessa on paljon todennäköisempää joutua auton töytäisemäksi tai vaikka hirvikolariin.

siksi en menekään yksin lenkkipolulle vaan jos lenkkeilen yksin, teen sen ihmisten ilmoilla. Sen kerran kun erehdyin metsään juoksupolulle, tuli vastaan mies joka ensin blokkasi pääsyni eteenpäin pysähtyen kohdallani ja jäi sitten tuijottamaan suoraan silmiin. Juoksin koko matkan kotiin sydän kurkussa.

näkeehän sitä kaikenlaisia hulluja noissa metsissä. muakin joskus mietityttää, että entä jos tulee päälle joku. lisäksi sitten luonnoneläimet ja irtokoirat vielä.

mutta sanon aina, että sitä, kuka uskaltais hyökätä, niin alkais pelottamaan. Itselläni on muutama erilainen kokemus, ja ihan on lenkkipolulla hullu nainen hyökännyt kimppuuni ja lopolta minä juoksin sen kiinni ja annoin palaa :)