Voinko kieltää lapselta kaverin?
Ni-in, ihmettelen tässä mitä voisi tehdä. Mun tytöllä 8-vee on kaveri joka ajaa tämän minun työtn kaikkeen tyhmään mitä ei ole koskaan tehnyt. Voisihan ajatella niin, että minun tyttö nämä keksii ym. mutta kun minä en ole ainut joka ihmettelee tytön käytöstä ko. kaverin kanssa.
Tämän kaverin äidin kanssa olen yrittänyt jutella mutta ei näe mitään ongelmaa missään, pikemminkin syyttää minua ylireagoinnista ja tyttärensä mustamaalaamisesta.
Nyt kun tässä on kaikenlaista (myymälävarkaudesta lähtien) tapahtunut mietin voinko oikeasti kieltää lastani olemasta missään tekemisissä tämän "kaverin" kanssa? Eri asia on tietty se, kuinka tämä käytännössä toteutuisi. Olen kyllä miettinyt ihan jo pois muuttamistakin, mutta se tuntuisi aika äärimmäiseltä ratkaisulta. Sitä paitsi on aika kohtuutonta minusta joutua muuttamaan jos yksi äiti ei saa lastansa kuriin :/
Mutta siis, olisikohan kellään kokenusta tästä? Etenkin ratkaisut olisi ihan kullanarvoisia!
Kommentit (7)
siis missä tilanteissa 8-vuotias pääsee kulkemaan toistuvaasti myymälävarkauksia.
Pystyykö järjestämään lapsen ajankäyttöä niin, että hänellä ei olisi tuollaisia mahdollisuuksia?
Minusta vika ei ole pelkästään kaverissa, vaan kyllä se oma lapsikin on varmaan sanonut kyllä kauppaan menoon. Onhan siinä aina vaihtoehto lähteä pois.
Voitte myös miettiä ihan konkreettisia keinoja mitä lapsi voi tehdä tuhmuuden suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi poistuminen, äidille soitto tms.
Niin eikö ajankäyttöä voi ohjailla niin ettei ole tilaisuutta tyhmyyksiin? Iltapäiväkerho? Voihan menemisiä rajoittaa jo silläkin perusteella että "nyt pysyt kotona/pihalla koska et selvästi vielä itse tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei". Kaverithan voi pyytää kotiin leikkimään tai vaikka ulkoilla lasten kanssa jos tuntuu ettei muuten pysy homma hanskassa.
Myymälävarkauksissa aina ehdottomasti mentävä lapsen kanssa kauppaan, korvattava tuote (lapsen rahoilla!) ja lapsen esitettävä anteeksipyyntö ihan itse. Vanhempien on osoitettava että tässä ollaan mukana kaikki ja teoistaan joutuu vastuuseen. Olettehan tehneet näin?
missä vaiheessa kerroin, että myymälävarkaudet on toistuneet? Se yksi ainut kerta on selvitetty perin pohjin ja uskon (/toivon) että jäi ainoaksi, sen verran kova kokemus se oli lapselle.
Ja lapsi ei liiku enää kotipihasta minnekään tämän kaverin kanssa, muiden kavereiden kanssa ei minkäänlaisia ongelmia ole ollut.
Kerroin, että lapsi on aivan vietävissä, tietää kyllä mitä saa tehdä ja mitä ei mutta ei juuri tälle "kaverille" uskalla sanoa "ei". Perustelu minkä sain kun kysyin miksi tekee niin kuin toinen käskee vaikka tietää sen olevan väärin oli "mut sitten se ei oo enää mun kaveri". Eli tämä lapsi myös uhkailee.
Te, jotka sanotte että voihan siitä aina lähteä pois, onko teillä ylipäätään lapsia saati tämän ikäisiä? Sitähän minäkin aina lapselleni tolkutan mutta sitten kun hän on kaksin kaverin kanssa, luuletteko että se on 8-vuotiaalle kovin helppoa?
T:ap
jos rikolliselle tielle vie tai kiusaa.
Muista että seura tekee kaltaisekseen.
siis oikeastihan tässä ei ole yksi äiti - sen kaverin äiti - joka ei saa omaa lastaan kuriin, vaan te kaikki. Sinäkään et näytä savan omaasi kuriin, mutta syytät siitä sitten muita.
opeta sille lapsellesi, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka eri syistä yrittävät saada häntä toimimaan omalta kannaltaan hölmösti, mutta että hänen on aina itse mietittävä, onko asia oikein vai väärin, viisasta vai tyhmää ja hyväksi vai pahaksi.
Ei pienellä lapsella ole valmiuksia vielä kaikkeen järkevään ajatteluun ei edes teineillä ole aivot vielä niin kehittyneet että ymmärtäisivät kokonaisuuksia. Toisekseen olisi pienelle liian iso vastuu jo päättää elämästään eli rikosrekisterin saamisesta myymälävarkaudesta.
Heti vaan kaveri vaihtoon!
meillä käydään päivittäin keskustelua siitä, pitääkö tehdä tyhmyyksiä jos kaveri käskee. Tyttö kyllä tietää mikä on oikein ja mikä väärin mutta on jostain syystä niiiin vietävissä :(