Lue keskustelun säännöt.
Tylsää hoitovapaalla
21.08.2012 |
Miten tästä totaalisesta tylsistymisestä pääsisi eroon? Olen ollut vuoden kotona lapsen kanssa. Alkuun oli pikkuvauvan kanssa niin raskasta, ettei tällaista tylsistymistä päässyt edes ajattelemaan. Keväällä sitten arki helpottui ja kotona oleminen muuttui ihan kivaksi. Pitkän aikaa nautin vain ihan tavallisesta arjesta: lapsen hoitamisesta, kotiaskareista, kaupungilla kiertelystä vauvan kanssa. Kesällä arkea hieman katkaisivat reissut koti- ja ulkomailla sekä miehen loma.
Nyt on palattu arkeen, ja voi että kun on tylsää. Oikeasti elämä toistaa nyt pahasti itseään. Lapsi on siinä iässä, ettei hän enää suostu juurikaan matkustamaan rattaissa tai olemaan aloillaan. Joka paikka pitää kotona kääntää ympäri ja raivota kun kismittää. Puistossa käydään toki, mutta perhekerhot eivät vain ole minua varten. Vauvajumppailut eivät tämän kanssa enää onnistu. Muutenkaan en kärsi äitikavereiden puutteesta, kyse on jostain muusta.
Palaan parin kk päästä töihin, sillä jotenkin tuntuu, että tarvitsen työarkea ja aikatauluja. Periaatteessa olen sitä mieltä, että lapsen kanssa oleminen on sitä oikeaa, hyvää elämää. Tämän paremmaksi ei voi laittaa. Siksi palaankin osa-aikaisesti töihin, että osaisin kotoilua arvostaa ja näistä kotipäivistä nauttia. Haluan odottaa sitä, että pääsen töistä kotiin ja arjesta viikonloppuun. Vaikka itse asiassa kotona ja viikonloppuna elämä on sitä, mitä se nyt tavallisena arkena on.
Voisi kuvitella, että koska "lomaa" on enää pari kuukautta, nauttisin siitä ihan järjettömästi. No, minä nautin tästä vielä kesällä kovasti ja toivoin, ettei työhönmeno koskaan koittaisi. Mitä ihmettä nyt on tapahtunut? Onko psykologiassa tunnettu ilmiö nimeltä paratiisisyndrooma? Siinähän ihminen, jolla on kaikki hyvin kehittää aina itsellensä ongelman. Minun elämäni ei ole täydellistä, mutta periaatteessa olen siihen ihan tyytyväinen. On vaan ihan järjettömän tylsää.
Onko tämä mielestänne ihan epälooginen ajattelutapa vai onko muita samoin tuntevia?
Kommentit (9)
Arki tämän taaperon kanssa on rytmistä,eli elellään aikalailla hoitopaikkojen rytmissä,johtuu varmaan siitä,että olen ollut päiväkodissa töissä.Töihin en kaipaa vielä ollenkaan ja olenkin kotona kunnes poika 3-vuotias.Liikaa tylsyyttä poistin sillä,että viikonloput liikutaan niinkuin työelämäni aikoihin ja arkisin on tiukka rytmi,sopii meille.[/i
Juuri noin haluaisin itsekin toimia, eli arkena tarkka rytmi, jolloin viikonloppu on jotain vaihtelua. Mutta jotenkin itsekuri on löystynyt, ja otan viikollakin löysästi. Töissä oli juurikin hyvä se ulkoapäin tuleva pakko rutiiniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri noin haluaisin itsekin toimia, eli arkena tarkka rytmi, jolloin viikonloppu on jotain vaihtelua. Mutta jotenkin itsekuri on löystynyt, ja otan viikollakin löysästi. Töissä oli juurikin hyvä se ulkoapäin tuleva pakko rutiiniin.
Meillä on arkikin löysää, ei tarkkoja aikatauluja, tehdään mitä halutaan ja milloin halutaan. Minulle se sopii ja rakastan tätä kotona oloa, lapsikin täytti vuoden jokunen kuukausi sitten ja on nyt niin "helppo", vaikka onkin oppinut kiukuttelemaan.
myös aluksi rytmitön elämä,mutta päätin vaan yksi aamu,että nyt riitti.Pari viikkoa meni,että päästiin rytmiin kiinni.Eli viikolla en löysäile tai muuten mun elämä(myös lapsen) elämä menee sekaisin.Viikonloput löysäilen sitten oikeen urakalla:)Maanantai aamut on ihania,kun mieskin toteaa,että ihanaa,kun alkaa arki ja rytmi.Arkena tosiaan toimin aika tiukasti kellokaulassa ja sillä olen saanut pidettyä pään kasassa.
täällähän sitä ei tietenkään saa sanoa, mutta hoitovapaalla oleminen yhden helpon lapsen kanssa on kyllä aika löysää olemista. Jos sattuu asumaan vielä helposti huollettavassa kodissa, niin ei niitä kotitöitäkään ole määräänsä enempää ellei ala pesemään ikkunoita viikoittain.
Yleensähän ratkaisuja tuohon tylsyyteen on
1) lapsien hankkiminen
2) kodin maaninen siivoaminen ja/tai sisustaminen
3) lastenvaatteisiin hurahtaminen
4) toisten äitien mollaaminen
5) avioero
6) töihin meno
7) opiskelu
8) liikunta
9) dokaaminen
10) ylensyöminen
ei missään erityisessä järjestyksessä.
täällähän sitä ei tietenkään saa sanoa, mutta hoitovapaalla oleminen yhden helpon lapsen kanssa on kyllä aika löysää olemista. Jos sattuu asumaan vielä helposti huollettavassa kodissa, niin ei niitä kotitöitäkään ole määräänsä enempää ellei ala pesemään ikkunoita viikoittain.
Yleensähän ratkaisuja tuohon tylsyyteen on
1) lapsien hankkiminen
2) kodin maaninen siivoaminen ja/tai sisustaminen
3) lastenvaatteisiin hurahtaminen
4) toisten äitien mollaaminen
5) avioero
6) töihin meno
7) opiskelu
8) liikunta
9) dokaaminen
10) ylensyöminenei missään erityisessä järjestyksessä.
Ei hirveästi vaikuttanut meidän rytmittömään elämään. T. nro 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hirveästi vaikuttanut meidän rytmittömään elämään. T. nro 4
Siitä vähän jännitystä kun hoitaa niitä eron käytännön asioita.
Joo, kyllä tän vuoden ikäisen kanssa periaatteessa aika löysää laiskottelua onkin. Maaninen siivoaja en ole, mutta siivoan kuitenkin. Sisustamista ja lastenvaatteitakin harrastan, samoin kaupungilla kahvittelua mutta kalliiksihan tämä harrastus pidemmän päälle tulee. Toisten äitien mollaamisesta en saa kicksejä, koska olen itsekin epätäydellinen äiti. Parisuhde on väljähtänyt vauvan myötä, mutta eroaminen, mahdollisesti yh:ksi ryhtyminen ja kakkoskierrokselle lähteminen ei tähän tylsyyteen auta. Opiskella en aio, sillä minulla on kaksi akateemista tutkintoa jo valmiiksi. Liikuntaa tykkään harrastaa vaunu- ja kävelylenkkien muodossa. Vauvan ollessa pieni kävelin päivittäin 14 kilsan lenkin. Nyt viime aikoina vaunulenkkimahikset ovat vähentyneet, kun lapsi ei vaunuissa viihdy. Iltaisin toki voisi lähteä kävelylle, mutta lähimpään kuntosaliin on yli puolen tunnin matka. Tällä hetkellä yritän purkaa tylsistymistä lähinnä seuraavin keinoin:
- töihin meno
- ylensyöminen (pitäähän ne pudotetut raskauskilot hankkia takaisin kun kerrankin sai kroppansa hyvään kuntoon)
- tissuttelu (ongelmana vain toleranssin kasvaminen ja "harrastuksen" painottuminen lapsenhoidollisista syistä yöhön)
Veikkaan, että mulle paras piristyskeino on töihin meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mäkin menin töihin ja hankin sitten lisää lapsia.
6
nautin tästä ajoittaisesta tylsyydestä.Vauva aika oli meilläkin raskasta ja ei lepoja tai tietoakaan,että olisi ollut tylsää.Arki tämän taaperon kanssa on rytmistä,eli elellään aikalailla hoitopaikkojen rytmissä,johtuu varmaan siitä,että olen ollut päiväkodissa töissä.Töihin en kaipaa vielä ollenkaan ja olenkin kotona kunnes poika 3-vuotias.Liikaa tylsyyttä poistin sillä,että viikonloput liikutaan niinkuin työelämäni aikoihin ja arkisin on tiukka rytmi,sopii meille.