Nauttiiko joku rouva-ajasta ihan oikeasti?

niin kieltämättä tämä on ihan yhtä mutkikas mysteeri kuin tuo toinenkin. Hyvissä olosuhteissa varmaan mahdollista, mutta...

Tarkoitatko avioliittoa.

Tarkoitatko avioliittoa.

Ihan perseestä on.

Rouvana ja äitinä on kiva olla. On paikkaa ja mieltä.

Mutta joo, suuri huoli on miehen pärjäämisestä. Sattuuko hänelle jotain? Sattuuko mminulle jotain, ja mieheni jää ihan yksin. Saako hän kavereita, kiusataanko häntä töissä? Miten tulemme taloudellisesti toimeen, kun ei yhteiskunta tue rouvia mitenkään. Jne.

Oletan esimerkiksi että minua puhutellaan Rouva X:ksi tuolla noin ja muutenkin hyvin helposti, mikäli asiat eivät mene minun mieleni mukaisesti, tuon esille että minä nyt tässä kuitenkin olen ihan jopa rouva, olen naitu nainen, että sen mukaan voisi olla hieman arvokkaampaa se kohtelu. Esim. pankissa.



;)

Moni juuri rouvaksi tullut ystäväni kärsii masennuksesta ja alakulosta. Yritän heitä aina tsempata, että nauti nyt, rouva-aika kestää niin lyhyen aikaa (yllättävän monen kohdalla sen onkin totta). Joskus tokaisen, että miksi se mies sitten piti ottaa, jos ei sitä jaksa. Osan kohdalla joutuu taivastelemaan, että miksi eräät pääsevät niin helposti rouviksi, vaikka on monia todella miellyttäviä sinkkunaisia, jotka eivät vaan miestä löydä. Ja se vasta ärsyttää, että monet menevät töihin melko pian rouvaksi tulemisensa jälkeen (esim. maanantaina, jos on tullut rouvaksi lauantaina). Kaiken kaikkiaan monet ovat mielestäni väärällä tavalla rouvia, koska vain minun tapani on oikea.

Mistä se tiesi että olen rouva. Näytänkö rouvalta?Miltä rouvat näyttävät?

Muistan vilä ajan jolloin kysyttiin mitä neidille saisi olla.

Ja samanlaiselta tuntuu kun avoliitossakin, paitsi on mulla hienompi sormus tuon kihlan lisänä.



Terveisin nuori rouva. :-)

on niin erilaista kaikilla että vaikea tähän on vastata. Jokainen kokee asiat eri tavalla ja aikaisemmat kokemukset vaikuttaa jne... Toisilla on hyvinkin vaikeat ajat ja toiset pääsee hirveän helpolla. PItää vaan tsempata esim kaveria jolla on tosi vaikeata että ei se rouva-aika kauan kestä ja että omalla asennoitumisella pärjää aika pitkälle. Onko teilläpäin mitään kerhoja tms josta löytäisi samanhenkistä seuraa?

Moni juuri rouvaksi tullut ystäväni kärsii masennuksesta ja alakulosta. Yritän heitä aina tsempata, että nauti nyt, rouva-aika kestää niin lyhyen aikaa (yllättävän monen kohdalla sen onkin totta). Joskus tokaisen, että miksi se mies sitten piti ottaa, jos ei sitä jaksa. Osan kohdalla joutuu taivastelemaan, että miksi eräät pääsevät niin helposti rouviksi, vaikka on monia todella miellyttäviä sinkkunaisia, jotka eivät vaan miestä löydä. Ja se vasta ärsyttää, että monet menevät töihin melko pian rouvaksi tulemisensa jälkeen (esim. maanantaina, jos on tullut rouvaksi lauantaina). Kaiken kaikkiaan monet ovat mielestäni väärällä tavalla rouvia, koska vain minun tapani on oikea.

Kun se rouvuus sitten saattaa valvottaa öisin ja väsymys tekee vähän möksön olon seuraavaksi päiväksi, niin ihan on turha tuittuilla siitä muille ihmisille, kun valintojahan nämä ovat. Se on kyllä totta ettei rouva-aika ikuista ole, että usein se kyllä jossakin vaiheessa loppuu. Minusta nainen joka ei ole kertaakaan rouva ollut, on jotenkin vähemmän nainen. Kyllä se niin on että kaikkien täytyy haluta rouvaksi!

9

No mitä muuta se voisi tarkoittaa?

Tarkoitatko avioliittoa.

esim. kotirouvana oloa (siis hoitovapaan jälkeen jatkuvaa kotonaoloa) tai ihan vaan kotona lasten kanssa oloa (hoitovapaalla tai muuten).

Jos ap tarkoittaa naimisissa oloa, miksei kysy niin?