Onko täällä edelleen naisia, joille naimisiinmeno on jotenkin kunnianasia?

Millä tavalla tarkoitat kunninanasia?



Mä olisin ollut tosi pahasti pettynyt jos mies ei olisi halunnut naimisiin (vaikka silti olisi halunnut sitoutua yhteiseen perheeseen). Mulle naimisiinmenolla oli iso merkitys, vaikkei se meidän arkea kovinkaan paljon muuttanut. Se, meneekö muut naimisiin vai ei, on mulle ihan se ja sama. Omalla kohdalla kuitenkin tärkeä juttu.. ja sanottakoon nyt vielä, että ennen tätä parisuhdetta en ajatellut naimisiinmenon olevan niin merkityksellistä mulle.

Kannatan perinteisiä arvoja. Jos ei ole naimisissa ja saa lapsia, ne ovat äpäriä.



Naimisiinmeno on siirtymäriitti. Selkeä osoitus siitä, että tämän henkilön kanssa tahdon viettää loppuelämäni. Siis tahto on siinä se oleellinen. Niinhän ne vihkivät papit aina sanovat.



En pidä nykyajasta, jolloin eletään hetki kerrallaan sellaista elämää, että itsellä on mahdollisimman hyvä olo, muista viis veisataan. (Eli vaihdetaan ukkoa, kun entisen naama alkaa kyllästyttää jne. Saadaan uusi ukko ja sen kanssa lapsia ja edellisen liiton lapset alkaa harmittaa. Ovat tiellä mokomat teinit, kun on uuden ukon kanssa somat taaperot jo tehty.)

Mutta omassa suvussa on useampia ns. susipareja, eli on yhteiset asunnot, lapset ja muu elämä (eivät siis todellakaan ole mitään "minun sinun lapset" perheitä tm. "villejä sinkkuja") joten naimisiin menolla ei siksi ehkä ole ollut merkitystä. Vert. suvut joissa aina kaikki menneet naimisiin, sitten vasta lapsia jne.



Minusta moni muu asia sitoo enemmän kun tahdon papin edessä, ymmärrän toki että joillekin naimisiin meneminen on luonteva askel. Mutta naimisiin menemisessäkään en ymmärrä sitä, että pidetään isot juhlat. Minusta se vala vannotaan kahden kesken, ja toki voi läheisiä olla paikalla, mutta edelleen pidän isoja juhlia lähinnä teatterina/näyttämisen haluna.



Mutta TIEDOSTAN sen, että oma suku vaikuttaa, joillakin on eri tavalla ja heihin vaikuttaa se. Samaan tapaan kun suvussani "kaikki" menevät lukioon (eivät nyt sentään ihan kaikki) eli tavallaan se "elämisen malli" muotoutuu joka suvussa tietyn mallin mukaan, ja sen mukaan suurin osa elää. Kyse voi olla opinnoista, naimisiin menosta tmv. MISTÄ tahansa, vaikka siitä että me ajetaan vaan "Mersuilla" tmv. mikä nyt kenellekin on tärkeää.

ja liberaali ajatusmaailmaltani, mutta silti minulle oli tärkeää mennä mieheni kanssa naimisiin. Minulle papin aamen tarkoitti myös parisuhteen siunausta ja syvempää sitoutumista suhteeseen. Tässä suhteessa olen ihan eri pohjalta kuin aikaisemmissani, haluan tehdä kaikkeni että liitto pysyy kasassa.



Olen itse uusperheen lapsi, ja vanhempani ovat sittemmin eronneet. Samaten mieheni vanhemmat ovat eronneet. Haluan oman perheeni pysyvän kasassa ja olen valmis näkemään paljon vaivaa sen eteen.



Ilman lapsia oltaisiin voitu olla ihan hyvin avoliitossakin, mutta esikoisen synnyttyä tahdoin naimisiin.

vakavaa sitoutumista ja sen julkista osoittamista. Samalla se oli siunauksen pyytämistä parisuhteelle.

näille:)



Suomessa suurin osa avioliitoista päätyy eroon...



Ja en repeile kateuttani, olen itsekin naimisissa. En kylläkään naivi reppana kuten av:n porukka.



Onnellisia olemme ja avioliitto oli miehelle tärkeä. Minulle oli se ja sama. Rakkaus on se pointti.



Mutta en voi sille mitään että nämä nykyajan ihkut morsiamet naurattavat minua ja lähipiiriäni.



Ja muuten ikäni on 32v. Meillä on 1 lapsi joka syntyi AVOliitossa.

Logiiggaa EN YMMÄRRÄ. Ollaan valmiita tekemään lapsi, ilman että ollaan SITOUDUTTU. Naimisiin meno on ihan yhtä tyhjän kanssa, JOS SITÄ EI TARKOITA. Ihan samaan tapaan, jos tekee lapsen, niin voi tehdä sen RAKKAUDESTA ja halusta olla yhdessä, tai sitten muista syistä --> ero myöhemmin. Suomessa on PALJON eronneita jotka pettyneet parisuhteeseensa. Luuleeko nro. 5 tai muut, että he sen enempää (tai sen vähempää jos puhutaan niistä jotka edelleen onnellisesti yhdessä) olisivat yhdessä ilman papin aamenta?



Se mennään naimisiin oon sun mies/vaimo ei minusta muuta yhtään asetelmaan paremmaksi/huonommaksi, vaan se on se mikä on SIVIILISÄÄDYSTÄ RIIPPUMATTA.

En halunnut tehdä useampaa lasta ilman avioliittoa.

Logiikkaa

ja liberaali ajatusmaailmaltani, mutta silti minulle oli tärkeää mennä mieheni kanssa naimisiin. Minulle papin aamen tarkoitti myös parisuhteen siunausta ja syvempää sitoutumista suhteeseen. Tässä suhteessa olen ihan eri pohjalta kuin aikaisemmissani, haluan tehdä kaikkeni että liitto pysyy kasassa. Olen itse uusperheen lapsi, ja vanhempani ovat sittemmin eronneet. Samaten mieheni vanhemmat ovat eronneet. Haluan oman perheeni pysyvän kasassa ja olen valmis näkemään paljon vaivaa sen eteen. Ilman lapsia oltaisiin voitu olla ihan hyvin avoliitossakin, mutta esikoisen synnyttyä tahdoin naimisiin.

Perusteluna se, että jos joku sanoo rakastan sua tehdään lapsi, hän tarkoittaa sitä yhtä paljon tai vähän olleessaan naimisissa tai naimaton. Vihkivala ei muuta huonoa parisuhdetta hyväksi, ihminen joko on tai ei ole. Jos hän ei ole, niin siinä sa papin aamen lentää roskakoriin ihan samanlailla mitä kahden tehty lupaus.

suoritettu siirtymäriitti. Siinä suuren joukon keskellä sitoudutaan toisillensa. Naimisiin meno vaikuttaa psykologisesti molempiin. (Jos ollaan siis tosissaan.)



Joka ei ole käynyt lukiota, ei näistä riiteistä ja niiden merkityksistä ymmärrä... Ovat olleet ihmiskunnalle aina tärkeitä. Ne oli lukion kursseissa siis.

Onko se niinkään kunnia-asia, vaan se liittyy kohdallani enemmänkin turvallisuushakuisuuteen. Edellinen avomieheni oli minulle monessakin suhteessa väärä, eikä hän halunnut naimisiin kanssani...

aviomiehelläni taas ei ollut mitään sitoutumiskammoa, päinvastoin, hän kosi minua nopeammin kuin olisin arvannut..!

Avioliitto on minusta jotenkin suorempi ja rehdimpi vaihtoehto kuin avoliitto. Avioliitto kertoo toisillemme ja yhteiskunnalle, että olemmee päättäneet olla yhdessä, emmekä vaan kokeilla josko tämä vaikka toimisi. Päivä kerrallaan ei ole mun juttu.

Logiiggaa EN YMMÄRRÄ. Ollaan valmiita tekemään lapsi, ilman että ollaan SITOUDUTTU. Naimisiin meno on ihan yhtä tyhjän kanssa, JOS SITÄ EI TARKOITA. Ihan samaan tapaan, jos tekee lapsen, niin voi tehdä sen RAKKAUDESTA ja halusta olla yhdessä, tai sitten muista syistä --> ero myöhemmin. Suomessa on PALJON eronneita jotka pettyneet parisuhteeseensa. Luuleeko nro. 5 tai muut, että he sen enempää (tai sen vähempää jos puhutaan niistä jotka edelleen onnellisesti yhdessä) olisivat yhdessä ilman papin aamenta?

Se mennään naimisiin oon sun mies/vaimo ei minusta muuta yhtään asetelmaan paremmaksi/huonommaksi, vaan se on se mikä on SIVIILISÄÄDYSTÄ RIIPPUMATTA.

Joskus lapsikin voi saada alkunsa ilman varsinaista suhdetta, mutta ei mikään estä rakentamasta suhdetta tämän jälkeen. Mieheni ja minä olimme tunteneet toisemme erittäin lyhyen aikaa ennen kuin tulin raskaaksi. Olen kai onnekas siinä mielessä, että satuin löytämään miehen, joka jakaa kanssani samanlaisen elämänasenteen ja maailmankatsomuksen. Olihan meillä se alkuihastus, mutta pohjimmiltaan suhteemme on aina ollut käytännönläheinen, järkiliittomainen - toisen kunnioitus ja syvempi välittäminen/rakkaus on kasvanut arjen keskeltä. En siis ole mikään romantikkohuithapeli mutta silti avioliitto merkitsee meille paljon.

En siis lähtisi yleistämään, että jos lapsi ei synny kahden aikuisen keskinäisestä rakkaudesta (huom. ihastus ja rakkaus ovat ihan eri asioita!) niin suhde päättyy automaattisesti eroon. Onhan se nähty, ettei ns. perinteiset rakkausavioliitot tunnu kestävän yhtään sen paremmin kuin järkiliitotkaan.

En lainkaan väheksy avopareja mutta omalla kohdallani avioliitto oli oikea ratkaisu. Olen kuitenkin pohjimmiltani uskovainen kristitty ja minulle sillä papin aamenella oli merkitystä. Mutta ei sillä, tapahtuuko se avioituminen kiireessä ennen lapsen syntymää vai sen jälkeen.

tunne että avoliitossa olevan mies ei ole sitoutunut kokonaan naiseensa. Että pitää takaovea auki varalta jos löytäis paremman. Arvostan enemmän naimisissa olevaa koska he on jollekin miehelle niin tärkeitä että on naimisiin asti menty.

suoritettu siirtymäriitti. Siinä suuren joukon keskellä sitoudutaan toisillensa. Naimisiin meno vaikuttaa psykologisesti molempiin. (Jos ollaan siis tosissaan.)

Joka ei ole käynyt lukiota, ei näistä riiteistä ja niiden merkityksistä ymmärrä... Ovat olleet ihmiskunnalle aina tärkeitä. Ne oli lukion kursseissa siis.

Melko lyhytnäköistä. Siinä sotkussa ei rakkaus paljon auta.

Melko lyhytnäköistä. Siinä sotkussa ei rakkaus paljon auta.