Pikku materialistit.

Eli ei mikään nykyajan ilmiö. Oli ainakin 1980-luvulla kun itse kouluni kävin. Oli ihan nolo ja oli vaarassa joutua ulos porukoista jos oli erilaiset vaatteet tai ei omistanut jotain juttua mitä juuri silloin "piti olla" että oli cool.



Ja 1950-luvulla koulunsa käynyt äitini on kertonut että silloin meno oli vielä julmempaa. "Köyhän mukula" oli ihan hylkiö ja sellaisen erotti kyllä heti pukeutumisesta jo kaukaa, luokkaerot todella olivat olemassa. Köyhät seurustelkoot keskenään ja "paremmat ihmiset" eli varakkaat keskenään.

Eli ei mikään nykyajan ilmiö. Oli ainakin 1980-luvulla kun itse kouluni kävin. Oli ihan nolo ja oli vaarassa joutua ulos porukoista jos oli erilaiset vaatteet tai ei omistanut jotain juttua mitä juuri silloin "piti olla" että oli cool.

Ja 1950-luvulla koulunsa käynyt äitini on kertonut että silloin meno oli vielä julmempaa. "Köyhän mukula" oli ihan hylkiö ja sellaisen erotti kyllä heti pukeutumisesta jo kaukaa, luokkaerot todella olivat olemassa. Köyhät seurustelkoot keskenään ja "paremmat ihmiset" eli varakkaat keskenään.

Ja aina tulee olemaan. Ja kyllä meillä köyhien kesken ollaan rikkaita syrjitty. Vieläkin karsastetaan. :)

moni asia lähde liikkeelle jo siitä, kun mammat kilpailee puistoissa kenen ipanalla on hienoimmat sade- ja välikausiasut. ;)

niiden kimppuun, joilla on sitä tavaraa ja merkkivaatteita. Tuntuu, että monet vanhemmat hyväksyvät ns. hyväosaisten kiusaamisen. Toisen vaatteita saa haukkua, kun sillä on varaa ostaa merkkituotteita. Mutta auta armias, jos menet mainitsemaan jonkun rikkinäisistä kengistä, niin johan tulee puhuttelu rehtorille. Köyhä ei voi sille mitään, että hänen lapsi kulkee rikkinäisissä vaatteissa. Rikkaan pitäisi ymmärtää piilotella hyväosaisuuttaan eikä ainakaan kouluun laittaa lapsille merkkivaatteita.

niiden kimppuun, joilla on sitä tavaraa ja merkkivaatteita. Tuntuu, että monet vanhemmat hyväksyvät ns. hyväosaisten kiusaamisen. Toisen vaatteita saa haukkua, kun sillä on varaa ostaa merkkituotteita. Mutta auta armias, jos menet mainitsemaan jonkun rikkinäisistä kengistä, niin johan tulee puhuttelu rehtorille. Köyhä ei voi sille mitään, että hänen lapsi kulkee rikkinäisissä vaatteissa. Rikkaan pitäisi ymmärtää piilotella hyväosaisuuttaan eikä ainakaan kouluun laittaa lapsille merkkivaatteita.

kyse lienee siitä mikä porukka on enemmistönä ja vallassa esim. koulun lapsilaumassa. Minä jouduin lapsena kärsimään juuri tuosta ongelmasta. Asuimme vähän syrjemmällä, mutta lähin ala-aste oli sellainen johon suurin osa oppilaista tuli koulun välittömässä läheisyydessä olevista kaupungin vuokrataloista. Siellä oli alkoholistien ja vähävaraisten lapsia hyvin suuri osa, ja lisäksi monet näistä olivat juuri koviksia ja luokan kingejä, niitä suosittuja.

No sitten oli minun mutsini, joka rakastaa kaikkea kaunista ja halusi pukea minut pikku prinsessaksi. Siellä minä istuin valkoisessa röyhelökauluspaidassa ja kellomekossa hiukset palmikoituna porukassa, jossa useimmilla oli kulahtaneet farkut tai toppahousut ja joku vanha collegepaita. Kyllä jouduin kiusatuksi! Usein sanoin äidilleni että en halua sellaisia vaatteita mutta hän ei ymmärtänyt sitä lapsen näkökulmasta vaan vain totesi että ei niiden "tyhmien ihmisten" kiusaamisesta tarvitse välittää. Vaikea se on vaikka 8-vuotiaan olla välittämättäkään kun päivänsä pitää niiden seassa viettää.

Ihan oli tavalliset Anttilan yms. vaatteet eikä niistä kiusattu. Niin oli varmaan suurimalla osalla muistakin lapsista. Nykyisin on näitä uusrikkaita joilla se rahan käyttö ei ole hallussa (itselläni niin sanoutta vanhaa rahaa ja pääomatuloa, mutta huonot palkkatulot). Ei tulisi mieleenkään tuhlata älyttömiä summia vaatteisiin. Ostan halvalla alesta ja tarjouksista perusvaatetta. Eikä ainakaan vielä olla niistä lasta kiusattu päiväkodissa. Käytettynä on ostettu pyörä ysm. mutta kun ne näyttää uusilta kun ostan vain hyväkuntoista käytettyä.

kun muilla oli lewiksiä ja muita muodikkaita vaatteita. Yläasteella mä sain ekat merkkivaatteet ja olin niistä äärettömän onnellinen. Yläasteen aikana sain 3 lewikset ja 3 paitaa paikallisesta nuorisoliikkeestä. Käytin niitä melkein koko ajan ja kyllä sillä on itsetuntoonkin merkittävä vaikutus, jos kaikilla muilla on hienoja vaatteita ja itsellä on jotain halpahallikamaa ja toisten vanhoja vaatteita.

niiden kimppuun, joilla on sitä tavaraa ja merkkivaatteita. Tuntuu, että monet vanhemmat hyväksyvät ns. hyväosaisten kiusaamisen. Toisen vaatteita saa haukkua, kun sillä on varaa ostaa merkkituotteita. Mutta auta armias, jos menet mainitsemaan jonkun rikkinäisistä kengistä, niin johan tulee puhuttelu rehtorille. Köyhä ei voi sille mitään, että hänen lapsi kulkee rikkinäisissä vaatteissa. Rikkaan pitäisi ymmärtää piilotella hyväosaisuuttaan eikä ainakaan kouluun laittaa lapsille merkkivaatteita.

kyse lienee siitä mikä porukka on enemmistönä ja vallassa esim. koulun lapsilaumassa. Minä jouduin lapsena kärsimään juuri tuosta ongelmasta. Asuimme vähän syrjemmällä, mutta lähin ala-aste oli sellainen johon suurin osa oppilaista tuli koulun välittömässä läheisyydessä olevista kaupungin vuokrataloista. Siellä oli alkoholistien ja vähävaraisten lapsia hyvin suuri osa, ja lisäksi monet näistä olivat juuri koviksia ja luokan kingejä, niitä suosittuja. No sitten oli minun mutsini, joka rakastaa kaikkea kaunista ja halusi pukea minut pikku prinsessaksi. Siellä minä istuin valkoisessa röyhelökauluspaidassa ja kellomekossa hiukset palmikoituna porukassa, jossa useimmilla oli kulahtaneet farkut tai toppahousut ja joku vanha collegepaita. Kyllä jouduin kiusatuksi! Usein sanoin äidilleni että en halua sellaisia vaatteita mutta hän ei ymmärtänyt sitä lapsen näkökulmasta vaan vain totesi että ei niiden "tyhmien ihmisten" kiusaamisesta tarvitse välittää. Vaikea se on vaikka 8-vuotiaan olla välittämättäkään kun päivänsä pitää niiden seassa viettää.

vanhempani, pienipalkkaiset työläiset ostivat omakotitalon varakkaasta kunnasta. Asuntolainan kanssa tahkotessaan ei heillä tietenkään jäänyt rahaa lasten vaatteisiin tai harrastuksiin.

Kuljin sitten kirpparivaatteissa (silloin se ei ollut muodikasta vaan totaalisen out) varakkaiden prinsessoiden keskellä.

Kun muut harrastivat laskettelua, harrastin minä 'ulkoilua'. Muuhun ei ollut varaa.

Sain kuulla kovaa tekstiä niin tytöiltä kuin pojiltakin. Lähinnä vaatteista ja ulkoisesta olemuksesta, joka ei ollut lähellekään muodikas.

Minut suljettiin täysin ryhmän ulkopuolelle ja huudeltiin perään ties mitä soopaa :(

Siitähän siinä tosiaankin on kyse millainen porukka on enemmistönä.

kouluaikoinani. Muttei sentään vielä ala-asteella.



Tylsää vaan että sama kaava toistuu sukupolvesta toiseen.



ap

aina kauniisti ja jotain merkkivaatettakin on ja erityisesti ulkoiluvaatteisiin panostan. Mutta ehkä pojat onkin enemmän merkkivannoituneita? Tytöt ostaa mieluummin vaikka hm:ltä kun saa enemmän.. ??



Toisaalta, usein juuri ne, keillä hienoimmat autot ja isommat talot, onkin niitä joilla eniten lainaa ja ehkä käyttörahaa todellisuudessa vähemmän?



Mulla tyttö nyt tokalla, enkä ole tällasita huomannut. Samalailla kaveritkin pukeutuu eikä kellään mitään "ihmeellistä"

on kolmannella luokalla ja ostan hänelle vaatteita kirpparilta jne. Puhtaat ja ehjät vaatteet ovat ja sään mukaiset, mutta ei mitään merkkejä. Poikaa ei itse voisi vähempää kiinnostaa :) Jos joku katsoo koulussa rumasti, ei sitten varmaan edes huomaa sitä. Kavereita on. Itse asiassa hänellä ei ole vielä edes kännykkää, eivätkä muut siltikään syrji.