Lue keskustelun säännöt.
Olen masentunut, olen ollut tarhaikäisestä saakka. En vain kehtaa hakea apua enään!
04.07.2012 |
En tiedä mikä mussa on vikana, on ollut aina. Muistan jo tarhasta saakka hetkiä kun olen ajatellut että mä en vain kuulu tänne. Ettei mikään tämä ole mua varten. Kuinka aina välillä haikea olo täytti mut, siis oikeasti alle 6vuotiaana!
Neljännellä luokalla mietin ikkunasta hyppäämistä tosissani, tuntui ettei tässä elämässä ole mitään järkeä.
Teininä se vasta purkautuikin, ryyppäsin holtittomasti ja mietin itsemurhaa alituisesti. Aina olen silti miettinyt että jossain vaiheessa mä ymmärrän tämän elämän arvon. Sitten kun aikuistun ja saan vakituisen suhteen, työpaikan ym. Että sitten kuulun tänne.
Jouduin teininä käymään psykologilla pakon edessä. Monet masentuneisuus testit tein. Mutta monihan tietää ne, rastitat vain vastauksia ja pisteistä lasketaan oletko masentunut vai et. Ja mä kusetin niitä testejä. Psykologille en puhunut, koska mietin että miksi mä olen oikeutettu valittamaan tästä elämästä vaikka mulle ei ole mitään pahaa sattunut.
Sain työpaikat, suhteen, asunnot, lapsen, kaikki!
Lapsenkin suhteen, ajattelin että vihdoinkin saan asian jota rakastan yli kaiken, että unohdan oman paskan oloni.
Ei auta. Silti ajattelen yhä, nyt aikuisena, että mä en kuulu tänne. Mä en kestä tätä! Mutta miten mä kehtaan hakea apua enään, kun niin monta vuotta siitä kieltäydyin, vastahakoisesti menin juttelemaan psykologille enkä kertonut hänelle mitään!
En mä kehtaa kellekään myöntää että mä vihaan tätä elämää kaikilta osilta. Ja että olen aina vihannut. Miksi mä olen tälläinen vaikka mun elämässäni on kaikki hyvin? Miksi en osaa olla ikinä onnellinen?
Kommentit (7)
Kannattaa tutkituttaa kilpirauhanen. Mieluiten yksityisellä! Vajaatoiminta on tosi yleistä nykyään ja aiheuttaa mm. masennusta.
Itse olen ollut masentunut n. 8 vuotiaasta asti ja ihmetellyt myös, että mistä johtuu... ja kas kummaa sain nyt vasta parikyt vuotta myöhemmin tietää, että meillä suvussa vajaatoimintaa esiintyykin sitten ihan reippaan puoleisesti.
Itse kävin yksityisellä ja heti sain kouraani tyroksiini lääkityksen, nyt vain odottelen olon parantumista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittama teksti. ei tarvi puhuu ensin mitään.kyllä se siitä sitten lähtee lutviutumaan! tsemppiä, ota apu vastaan!
itselläni oli ihan sama juttu, jo lapsuudesta alkanut masennus. Olin kolme vuotta kognitiivisessa terapiassa, lääkitys minulla on varmaan lopun ikää, mutta se ei haittaa.
Ota apu vastaan, hyvän terapeutin tuella löydät itsestäsi myös ne hyvät tunteet. Ne ovat sinussa kyllä, et vaan löydä niitä ilman apua.
ihan kui mun tarina, samassa ojassa siis ollaan. Kun tietäis miksi kaikki tuntuu niin turhalta jopa tämä kirjoittaminen tänne. Vuosia olen syönyt mielialalääkkeitä kaikkea on kokeiltu (paroksetiini,fluoksetiini..ym..) nyt menee sertraliini 150mg päivässä, ei auta mitään. Olen käyny terapiassa ihan turhaan, mulla kun ei ole mitään kerrottavaa, elämässäni ei ole tapahtunut mitään traumaattista tai vaikeeta. Elämä on yleisesti ottaen vain väsyttävää ja turhaa. haluaisin vain nukkua ja nukkua.
Apua hain vasta kun oli pakko eli 30v . Silti mikään ei auta. Joskus masentaa työkavereiden negatiivisuus ja joskus sosiaaliset tilanteet ja joskus vanhat nuoruuden asiat. Minullakin kaikki hyvin, mies, talo, lapset ym. Viihdyn omassa seurassa tai perheen kanssa. En muuten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan aina olleeni onneton. On sellainen olo, että elämä ei ole minua varten. Väsyn helposti. Tiedän, että minun tulisi mennä terapiaan, mutta juuri tässä elämäntilanteessa kun on pienet lapset ja opiskelen, en jaksa alkaa käymään mitään läpi. Nyt suoritan ja sitten myöhemmin alan toipumaan. Toisaalta uskon, että minä olen niitä ihmisiä, joille elämä tulee aina olemaan vaikeaa ja raskasta.
Joskus harmittaa miksen tehnyt nuorena itsemurhaa, vaikka joka päivä sitä ajattelin ja hirmu lähellä se olikin. Nyt äitinä en sitä enää voi tehdä. Ei tämä elämä ole niin ihanaa, että se olisi elämisen arvoista.
Masennus on yleistä ja tavallista.
Eikö olisi jo aika hakea oikeasti apua? Sullahan menee elämä ihan hukkaan...