Lapsi inhoaa salaattia ja raasteen maistamista niin paljon, että itku

Ei todellakaan tarvitse. Jos raaste ja salaatti ovat ainoat mitä lapsi ei syö, asialla ei TOD ole sellainen kiire, että sinun pitäisi hänen eskarinaloitustaan sillä pilata. Ilmoitat eskarissa että lapsi ei syö raastetta ja salaattia, ja jos pakotetaan niin oksentaa. Harjoittelette sitten kotona kaikessa rauhassa myöhemmin.



Eri juttu sitten jos lapsi ei suostu syömään MITÄÄN, silloin maistamispakon ymmärtää.

en kyllä pakolla rupeis maistattamaan.

Eskarissa on kyllä se sääntö, että maistaa täytyy. Ja yritän kannustaa maistamaan just sen takia että oppisi ja tottuisi.

Ongelma tässä just on se herkkä oksennusrefleksi josta eskari on tietoinen. Mutta jos tämä oikeasti menee pahemmaksi itkuksi, niin pakko kai mun on sanoa, ettei raastetta/salaattia lapselle enää maistateta. En halua, että siitä tulee peikko lapselle.

ap

Ei todellakaan tarvitse. Jos raaste ja salaatti ovat ainoat mitä lapsi ei syö, asialla ei TOD ole sellainen kiire, että sinun pitäisi hänen eskarinaloitustaan sillä pilata. Ilmoitat eskarissa että lapsi ei syö raastetta ja salaattia, ja jos pakotetaan niin oksentaa. Harjoittelette sitten kotona kaikessa rauhassa myöhemmin.

Eri juttu sitten jos lapsi ei suostu syömään MITÄÄN, silloin maistamispakon ymmärtää.

Ilmoitat eskarissa että lapsi ei syö raastetta ja salaattia.

ja sitten joka ikisen villevaltterin äiti on vaatimassa että tää ei syö leipää ja tää ei syö maitotuotteita ja tää ei syö muuta kuin parmankinkkua ja viikunoita. Ja kaikki muut tenavat parkuu kuorossa kun miksei villevaltterin tarvii syyyyääää!!!

raastetta ja salaattia" - öö ei. Meillä ainakin ala-asteella on se meininki, että kaikkea maistetaan edes ihan vähän. Myös sitä salaattia. Jos yhden ei tarvitse ottaa, niin kohta kukaan koko luokasta ei syö salaattia.



Sinuna ottaisin silti yhteyttä eskariopettajaan ja kysyisin asiasta. Voisihan sitä vaikka sopia, että lapselle laitetaan/lapsi saa ottaa ihan minipienen annoksen sitä salaattia.

Ongelma on se, ettei Suomessa osata tehdä salaatteja - missään muussa maassa ei syödä jotain porkkanaraastetta sellaisenaan, sehän on aivan kamalaa!



Asun itse ulkomailla enkä voisi kuvitellakaan tarjoavani porkkanaraastetta, en lapsille enkä aikuisille.

Yksi raasteviipale, salaatinpala, pieni pala tomaattia jne. Ei se lasta tapa eikä pitäisi traumoja aiheuttaa.

kuivaan porkkanaraasteeseen ja sen jälkeen en ole sitä suuhuni pistänyt. Enkä pistä. Syön porkkanat paloina. Mutta lapsellasi ei taida olla vaihtoehtoa, koska hän on päiväkodin aikuisten armoilla. Ruuasta tulee päiväkodissa helposti vallankäytön väline.



Voisitteko yhdessä tehdä kotona jotain mielikuvaharjoituksia tms. joilla voisit tsempata lastasi maistamisasiassa. Varmaan tosiaan riittää, jos maistaa yhden pienen pienen murusen?



Kuten joku aiemmin totesikin, suomalaiset raasteet ovat aivan hirveitä!

Ja tähän ei ole sitten kukaan aiemmin puuttunut? Noh, ehkei ole ollut aiheellista, jos vain porkkana ja salaatinlehti jäävät lautaselle.

koska olen aina inhonnut raasteita, kaali on raasteena kamalaa mutta porkkana vasta kamalaa onkin, en keksi sille muuta kuin yhden käyttötarkoituksen. Tikkumaiseksi paloiteltuna sitä voi laittaa jauhelihakastikkeeseen. Kaikista kammottavin on se -70 -luvun porkkanaraaste, joka oli kostutettu appelsiinimehulla ja seassa rusinoita :(



Inhoan myös salaatinlehtiä tms., ne tarttuu kurkkuun. Kurkku on kasviksista paras, ja tomaattikin ok. Siinä on mun mielipide, ja en oo ikinä pakottanut lapsiani noita raasteita tms syömään. En tiedä syövätkö niitä nyt aikuisina ;)

Aistiyliherkkyyttä kaiketi? Moni tantta olisi valmis kirjoittamaan tostakin vaikka minkä diagnoosin, mutta jos tosiaan muuten syö ja voi hyvin niin sitten vaan olette kovia kovaa vastaan, jos siihen menee.

että on eri asia sanoa lapselle

kaikkea pitää maistaa

kuin

saa maistaa jos haluaa, ei ole pakko



lapsi ehtii asioita maistella isompanakin, sen sijaan ne jäljet jotka pakkomaistattamisesta jää ei ole kivoja. Harva aikuinen tarkoittaa pahaa kun lapsella asioita puoliväkisin maistattaa mutta ajattelutapa muuttuu kun tekee töitä niiden lasten kanssa joiden on ollut pakko sitä ja tätä. Se syömistilanne on täysin eri lapsen vinkkelistä kuin aikusen joka vain tarkoittaa hyvää. Jos oikeasti tarkoittaa niin oivaltaa noiden kahdne yllä esitetyn lauseen eron ja eron lapsien välillä.

siis keittopäivinä mielellään?

ok:sti. Syö kalaa, lihaa normaalisti ihan hyvin. Jopa aurajuustoa. :-P



Kuoret (esim. makaroonilaatikossa ja kiusauksissa) tuottavat myös ongelmia. Kova, kuiva = inhottava. Mutta toisaalta kertoi innoissaan miten söi hernekeittoa eskarissa ja sanoi sen olevan hyvää. Eli tämän varjossa toivoisin, että maistatettaisiin vaikka ihan supervähän (vähemmän kuin teelusikallinen). Koska tiedän vastauksen jo etukäteen, jos sanon että meidän nikopetteri ei sitten syö salaattia. Eivät he voi alkaa noudattaa jokaisen vanhemman määrittelemää ruokavaliota, jos perusteena ei ole allergia.



Tuo on tosi hyvä pointti, että saa maistaa jos haluaa, mutta ei ole pakko. Siinä on selkeä sävyero. Ja kynnys maistaa ja ottaa/alkaa syödä salaattia tulisi lapselle varmasti matalammaksi. "Hei otin vapaaehtoisesti!"



ap

ap

siis keittopäivinä mielellään?

ap

siis keittopäivinä mielellään?

Mulle tuli tosta mieleen, että syökö lapsi mielellään keittoja? Niissähän on monenmoista kasvista ja porkkanaakin usein.