Vinkkejä uhmaikäisen käsittelyyn?

Antaisin neuvoksi etsiä itsellesi lepotaukoja. Siis käydä uimassa, lenkillä, elokuvissa, kävelemässä tai mikä nyt lataakaan akkujasi. Se on paras tae jaksamiselle ja sille ettet menetä hermojasi lapseen. Jos tilanteesi on aivan mahdoton, yritä saada apua perheneuvolasta tai sossusta.

Antaisin neuvoksi etsiä itsellesi lepotaukoja. Siis käydä uimassa, lenkillä, elokuvissa, kävelemässä tai mikä nyt lataakaan akkujasi. Se on paras tae jaksamiselle ja sille ettet menetä hermojasi lapseen. Jos tilanteesi on aivan mahdoton, yritä saada apua perheneuvolasta tai sossusta.

Kirjoissa ja netissä on kyllä jäähyistä yms., mutta kaipaisin nyt käytännön neuvoja, ihan vaikka miten toteuttaa noita ihan käytännössä.

Lepotaukoja on tarkoitus lisätä. En niinkään pelkää sitä, että menettäisin pahasti hermoni lapseen, vaan sitä, että en jaksa tarpeeksi vääntää lapsen kanssa uhmassaan ja sen seurauksena henkinen kehitys lähtee väärille urille tms.

ja jos tekee uudestaan tai jatkaa, niin vaikkapa ruokapöydän tuolille keskelle lattiaa istumaan, minuutti per ikävuosi. Laitat vaikka munakellon soimaan. Sitten siihen vaikka itse viereen ja kerrot lapselle miksi on jäähyllä. Maltti pitää itsellä olla.



Meillä piti 2v uhmikselle laittaa välillä 3minsan jäähyä, sitten alkoi totella.

Jos lapsi ei tottele, varoituksen jälkeen ala nostamaan lempileluja ylös ulottumattomiin. Vasta kun lapsi on rauhoittunut/lopettanut tuhmuudet/pyytänyt anteeksi, saa lelun takaisin. Lapsi, joka pelaa jo tietokonepelejä, kärsii pelikieltorangaistuksen.



Mieti etukäteen rangaistusasteikkoja ja yritä olla johdonmukainen. Kukaan ei ole täydellinen, muista sekin, eikä se pilaa lasta.

Missä iässä uhmaikä alkaa olla jo takanapäin?



Ap

Usein kuusivuotiailla tulee uusi uhmakausi. Mutta yksilöllistä se on ja lapsesi saattaa olla hankala reaktiona vaikeaan tilanteeseenne. Lapset ovat herkästi tällaisia ilmapuntareita. Siltikin on parempi että lapsi purkaa ulospäin jos hänellä on paha olo, kuin että olisi kuin Hangon keksi silkkaa turvattomuuttaan. Nyt kun lapsi uskaltaa kiukutella, voisi ajatella, että hänellä on niin turvallinen olo, että uskaltaa purkaa tuskaansa sinuun. Uhmakaudet ovat kuitenkin kasvamisen kohtia eivätkä haitallisia. Ihmiseksi tulo käy turhautumisen ja kriisien kautta.

täällä aina korostetaan jäähyä, mutta monilla lapsilla ne itse asiassa lisää uhmaa. Siinä tulee lapselle joku sellainen millään ei ole mitään väliä -fiilis ja sen voi purkaa sitten itkupotkuraivareihin.



Mä käyttäisin jäähypenkkiä tai lelujen takavarikkoa aivan ihan viimeisenä keinona.



Mä olen kokenut hyväksi ennakoinnin.



Kerrot koko ajan miten odotat lapsen käyttäytyvän. Siis ihan konkreettisesti: kaupassa pidät äitiä kädessä, kävelet äidin vieressä tms.



Sitten kun lapsi kävelee nätisti vieressä, niin sitten sanot, että hienosti osaat kävellä vieressä. Ihan hirmu paljon tehokkaampaa kuin esimerkiksi kieltäminen.



Sitten käskyihin ja komentoihin 1, 2, 3. Kun sanot vaikka että, että nyt mennään hampaiden pesuun, niin sitten kolmannella kannat lapsen vaikka hampaiden pesuun.



Komentoja ei siis kannata sanoa montaa kertaa, viimeistään kolmannella kannattaa tehdä niin, että kantamalla/poistamalla tilanteesta tms. hoitaa asian.



Siinä häviää kaikki auktoriteeti, että sanoo komennon moneen kertaan.



Uhmaikäisen kanssa tosiaan saa parhaiten oman auktoriteetin sillä, että vanhempi toteuttaa asian. Kun lapsi on riittävän monta kertaa testannut, että riittääkö äidin komento, niin jossain vaiheessa lapsi ei enää temppuile.



Tärkeää on siis ennakoida ja kertoa selkäesti mitä odottaa lapselta. Sen jälkeen sitten varmistaa kaikilla keinoilla, että haluttu asia (pukeminen, lähtö, hampaiden pesu, jne.) tapahtuu.

kiukuttelussa ja tottelemattomuudessa jäähypenkki on toiminut meillä erinomaisen hyvin.

Kun kiukku on isompi, oma huone. Kun tietää, että joku istuttaminen provosoi lisää tai pitkittää, niin oma huone.



Mutta jos on perinteinen lattia-potku-itku-raivari, silloin antaa mennä vaan. Pysy vieressä, anna raivota ja kun on ohi, on sylin vuoro.



Omani eivät ainakaan siedä että uhmakilareiden aikana tullaan silittelemään tai selittelemään. Pahnee vaan.



Eikä minun 2 vuotiaani ole koskaan jaksaneet keskusella kiukuista: perusteluita, miksi, miltä sinusta sunusta tuntuu tms. He tietävät, koska varoitan ja sanon jo etukäteen, mutta jälkipuinnite ovat meillä aivan turhaa ja saavat vain uuden puuskan.-

täällä aina korostetaan jäähyä, mutta monilla lapsilla ne itse asiassa lisää uhmaa. Siinä tulee lapselle joku sellainen millään ei ole mitään väliä -fiilis ja sen voi purkaa sitten itkupotkuraivareihin. Mä käyttäisin jäähypenkkiä tai lelujen takavarikkoa aivan ihan viimeisenä keinona. Mä olen kokenut hyväksi ennakoinnin. Kerrot koko ajan miten odotat lapsen käyttäytyvän. Siis ihan konkreettisesti: kaupassa pidät äitiä kädessä, kävelet äidin vieressä tms. Sitten kun lapsi kävelee nätisti vieressä, niin sitten sanot, että hienosti osaat kävellä vieressä. Ihan hirmu paljon tehokkaampaa kuin esimerkiksi kieltäminen. Sitten käskyihin ja komentoihin 1, 2, 3. Kun sanot vaikka että, että nyt mennään hampaiden pesuun, niin sitten kolmannella kannat lapsen vaikka hampaiden pesuun. Komentoja ei siis kannata sanoa montaa kertaa, viimeistään kolmannella kannattaa tehdä niin, että kantamalla/poistamalla tilanteesta tms. hoitaa asian. Siinä häviää kaikki auktoriteeti, että sanoo komennon moneen kertaan. Uhmaikäisen kanssa tosiaan saa parhaiten oman auktoriteetin sillä, että vanhempi toteuttaa asian. Kun lapsi on riittävän monta kertaa testannut, että riittääkö äidin komento, niin jossain vaiheessa lapsi ei enää temppuile. Tärkeää on siis ennakoida ja kertoa selkäesti mitä odottaa lapselta. Sen jälkeen sitten varmistaa kaikilla keinoilla, että haluttu asia (pukeminen, lähtö, hampaiden pesu, jne.) tapahtuu.

Muuten hyvä, mutta "... niin jossain vaiheessa lapsie ei enää temppuile. .."

Minulla on nyt 5 ja 9 vuotiaat, ja kyllä he yhä vieläkin temppuilevat. Joka päivä on tilanne, jossa lasketaan 1-2-3..

mutta hienoa, jos joillakin on lapsia, että kun aikansa on ohjelmoinut, sitten toimivat kuten pitääkin ja temppuilu loppuu.. minä varaudun vielä noin 10 vuoden ajan kestäviin temppuiluihin.

Meillä on kyllä mennyt kausittain nämä. 9-vuotiaan kanssa takkuaa keskimäärin eri asiat kuin 2-vuotiaan kanssa. Uhman kohteet vaihtuu, mutta kyllä jotain on opittu.



Ihan pienen lapsen uhmassa on sekin, että hän usein haluaa viivyttää. Siis jos lapsi ei halua vaikka riisua kun pitäisi mennä nukkumaan, niin mitä se jäähy auttaa? Nukkumaanmeno vaan viivästyy. Mun mielestä on paljon tehokkaampaa sitten vaan riisua itse se lapsi, kun pitää häntä jäähyllä jotta se oppii riisumaan.



Eikä kai kenenkään lapsi siinä uhmakohtauksessa mitään kuuntele. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niistä asioista voi puhua jälkikäteen.



Minusta kasvattaminen paljon enemmän opettamista kuin rankaisemista. Pitää opettaa kuinka asiat tehdään ja kuinka ollaan perheessä.





9, kolme lasta

Lapsikirja. Siinä annetaan ohjeita ihan joka ikään ja tilanteeseen, että sekä lapsi että äiti selvii hyvin. Ei mitään jäähypenkkejä ym pelleilyjä. Mulla on paljon lapsia, ja mun lapset olis jääny kahteen, jollen aikoinaan olis tätä kirjaa lukenut. Lapsista saa 1000 kertaa enemmän iloa, kun tietää miten niiden kanssa on hyvä olla ja toimia. Aikuisen työ on olla esimerkkinä ja opastajana lapsen elämässä ei minään ihme pakottaja auktoriteettinä.