oikeesti kuka noita supisen pikkujuttuja pysyy kuuntelee

Kerro, en just nyt ehdi kuunnella. Tykkään siitä sen kirjasta kyllä, ja lehtijutuistakin.

kädellä kasaan sutaistuja juttuja, missä siis ei ole mitään, yhtään mitään. Miitta sorvali puhuu jonain ammatinvalintapsykologina ikään kuin antaisi neuvoja kysyjille. Mutta vastauksissa ei ole huumoria, ei ironiaa, ei hyvänkuuloista kieltä, ei kerta kaikkiaan mitään.



Ilman sorvalin ääntä ja hahmolle keksittyä hah-hah-hauskaa nimeä (eli ei oikeasti sekään ole hauska) tekstit voisi ottaa melkein tosissaan.



JÄrjetöntä paskaa. Ja yle sentää vissiin maksaa aika ruhtinaalliset palkkiotkin tekijöille, näin olen kuullut pikkulintujen visertävän... voisi siis tehdä ihan töitäkin sen rahan eteen.



Joka tapauksessa juttu saa olla totaalipaska, että meikäläinen viitsii mieluummin tehdä töitä täydellisessä hiljaisuudessa kuin kärsii kuuntelemalla. Mutta oikeasti se myötähäpeän tunne on giganttista luokkaa.

Ilman sorvalin ääntä ja hahmolle keksittyä hah-hah-hauskaa nimeä (eli ei oikeasti sekään ole hauska) tekstit voisi ottaa melkein tosissaan.

että huumori on niin paskaa, että jos ei olisi noita kahta tekijää, ei välttämättä aina hokaisi että juttu ylipäänsä on tarkoitettu pakinaksi. Ne voisi melkein ottaa aidon tyypin puheina. ja tuo ei todellakaan oli mikään meriitti tekijälle. Häpeä Supinen!