Miksi suomalaisista naisista pitäisi tulla tätejä 30-vuotiaana?

sun tartte, ei ole moni muukaan :)

Mä olen hivenen yli 30v ja kaikki mun kaveritkin on jo ihan tätejä. Mä en halua muumioitua vielä!

Mä olen 30 ja minulta kysytään usein henkkarit, saan opiskelija-alennusta ilman kortin kyselyitä jne...

Muutenkin pukeudun ja teen mitä haluan, en ole erityisen teini tyyliltäni mutta en tätikään. Vartaloltani normaalipainon ylärajoilla mutta kurvit kohdillaan, kapea vyötärö. BIletystä en hirveästi ole harrastanut, en ole ehkä sillä tavalla "nuorekas", mutta muuten..

Itse täytin 30 jo 1990-luvulla, ja silloin ei todellakaan edellytetty tätimäisyyttä. Vielä vähemmän 70-luvulla kun suuret ikäluokat täyttivät 30. Nyt ajan henki on se että ihannoidaan joitakin "menneitä aikoja", joita ei tosin ole varmaan koskaan ollut olemassakaan.

Minä en suostu olemaan mikään täti.



Ikinä ei tule olemaan kananpersetukkaa ja peigeä vaatetusta.

Se punainen kananpylly ei ole minunkaan hiustyylini, itse asiassa en ole vielä koskaan tavannut ketään, jolle sellainen "kampaus" olisi sopinut.



Olen 32v. enkä ole kokenut mitään paineita tätiytymiseen. Papereita kysytään yhä säännöllisesti.

sitä pitäisi alkaa olla työelämässä "uskottava".

Teini- ja tätityylin välille mahtuu onneksi paljon muutakin. Aika monet nelikymppisetkin on kuitenkin ei niin tätimäisiä.

ja matalilla kengillä on paljon mukavampi kävellä. Meikkaus ja hiustenlaitto on turhaa ajanhaaskausta. Riittää kun on puhdas ja siisti. Yökerhoissa on kauhea meteli. Mukavampi olla rauhassa.

En edes meikkaa ja minulla on luonnollisen väriset hiukset, matalat kengätkin yleensä. Yökerhoissakaan en viihdy. Silti luullaan 10 vuotta nuoremmaksi.

ei pitäisi enää paskaakaan piitata siitä mitä "pitää" tehdä tai miltä näyttää. Pukeudu ihan just niinkuin haluat, mitä väliä siitä mitä muut ajattelee. Itsepähän päätät miltä haluat näyttää; jos koet vaikka pissistyylin omaksesi, saat sen pitää. Tai minkä tahansa muun tyylin mummusta punkkariin.



Mä olen 45-vuotias, hyvässä ammatissa, arvostettu asiantuntija, ja pukeudun farkkuihin ja tennareihin, tukka on lyhyt ja pörröinen ja korvissa on paljon koruja, meikki on myös rohkea. En pelkää kommentteja. Jos joku pitää mun tyyliä liian teininä tai rokkina tai muuten vaan sopimattomana, se on vain ja ainoastaan hänen ongelmansa. Minä viihdyn omana itsenäni ja se näkyy.

enkä vielä tunne tarvetta tätiytyä. Jos tätiytyminen on sitä, että miettii, mitä muut nyt tästäkin ajattelevat ja että onko tämä sopivaa, toivon mukaan en tätiydy koskaan!



Pukeudun niin kuin haluan ja nykyiseen ammattiini se sopii paremmin kuin hyvin. Jakkupukuhommiakin olen joskus tehnyt, mutta ne olivat työvaatteet enkä tehnyt niistäkään itselleni ongelmaa, vaikken vapaa-ajalle samoja valinnutkaan.



Baarit olen nähnyt kaksikymppisinä, niihin ei ole mitään hinkua. Joka iässä ja elämänvaiheessa on omat hyvät (ja huonotkin) puolensa. Enimmäkseen osaan nauttia nykyisen elämänvaiheeni hyvistä puolista, enkä todellakaan kaipaa nuoruuttani takaisin. Se on eletty ja hyvä niin.



Toivottavasti nuttura pysyy löysällä!