Ulkosomalaiset! Alkaako teitä ahdistaa Suomi-lomalla?

varsinaisesti se Suomessa olo. Musta on ihanaa kun saa mennä vanhempien luokse ja kaikki on niin kuin ennen vanhaan. Usein tulee sellainen ihana olla täällä taas -olo. Kiva laittaa ruoa äidin kanssa, katsoa telkkaria ja paistaa makkaraa takassa isän kanssa ja rentoutua saunassa. Aina loman loppuessa on kyllä jo ikävä omaankin kotiin miehen ja koirien luokse. Ja kotona usein tulee parin ekan päivän aikana sellainen olo että haluaa takaisin Suomeen, seuraavaan visiittiin on kuitenkin taas niin pitkä aika. Suomessa mua ahdistaa se, kun kaikki haluaa nähdä ja tehdä sitä ja tätä. Yhtäkkiä vanhat koulukaverit haluaa nähdä vaikka niitten kanssa ei muuten oo missään tekemisissä. Eikä jotkut tunnu ymmärtävän sitä ollenkaan et mä oon oikeesti lomalla, se on mun vuoden ainoa loma ja mä haluan rentoutua enkä aikatauluttaa jokaista päivää. Tuntuu olevan myös niin vaikea ymmärtää että haluan myös jättää päiviä kun olen vaan perheen kanssa. Edes läheisemmät ystävät joitten kanssa on tekemisissä paljon mm Facebookissa eivät oikein tunnu ymmärtävän tätä. Seuraavan kerran kun menen lomalle niin en varmasti ilmoita siitä etukäteen missään.

Kesällä oltiin yhteensä neljä viikkoa, molemmissa mummoloissa ja mökillä, ja kolmen viikon jälkeen oltiin jo totaalisen kypsiä ja valmiita kotimatkalle. Suomessa sinänsä ei ole mitään vikaa vaan siinä, että meillä ei ole siellä omaa kotia eikä siis omaa rauhaa, toisekseen nelihenkisen perheen tavaroiden roudaaminen paikasta toiseen on stressaavaa.



Nyt ollaan taas Suomessa käymässä, tällä kertaa kaks viikkoa, nyt kun loma on lopuillaan, ei ole mitään ahdistusta, vaan iloa siitä että ollaan nähty isovanhemmat ja ystävät, ja päästään kohta Suomi-tuliaisten kanssa kotiin.:) Onko sulla sit koti-ikävä vaan Suomessa, vaan ehkä päin vastoin tullut jo Suomi-kaihoa vähän..?

Minulle tulee täällä aina epämääräinen ahdistus, en tiedä miksi. Onneksi huomenna saa lentää takaisin kotiin.

Heti kun Helsinki-Vantaalle laskeutuu ja näkee happamat naamat, niin alkaa ahdistamaan ja mietityttää miksi sinne aina palaa. Perheen takia, tiedän sen, mutta silti ahdistaa. Sitten kun tulee kauppaan meno eteen ja näkee miten ihmiset lastaa 12-packeja ja isoja kaljalaatikoita kassahihnalle Estrella-sipsien ja Saarioisten makkaralaatikon viereen, alkaa ahdistamaan entistä enemmän. Tekisi mieli huutaa, että ettekö te ihmiset tajua miten paljon täällä kuluu alkoholia ja eineksiä! Ihmiset vaan juo ja juo, perheet kärsii ja yhä useampi syrjäytyy. Itsemurhat lisääntyvät ja pahaolo kasvaa vaan. Suomessa on niin paljon hyviä asioita ja potentiaalia todelliseksi idyliksi, että harmittaa vietävästi miten etenkin alkoholismi voi pilata kaiken sen.

just eilen belgialainen tuttava sanoi kypsyneensä 10 päivässä kotimaahansa ja ihmispaljouteen ja kaivanneensa kotiin suomalaiseen maaseutukaupunkiin. Häkellyttävää...

Minulle tulee täällä aina epämääräinen ahdistus, en tiedä miksi. Onneksi huomenna saa lentää takaisin kotiin.

Joo, alkoholia pitäisi joka paikassa juoda pullo kaupalla. Alkaa tympimään, kun iltaa ei voi muuten viettää.

Muutenkin ympyrät on aika pienet...

Tutut/ystavat/sukulaiset.....

Täällä on jotenkin tympeä fiilis kaikilla koko ajan. Ihmiset tuntuvat alistetuilta, alistuneilta ja mielipiteiltään erittäin myrkyllisiltä. Kaikkialta huokuu negatiivisuus ja paha olo.



Sukulaisten ja vanhojen kaverien takia minä Suomessa enää käyn, muita syitä ei enää yksinkertaisesti ole. Minusta Suomi on muuttunut vihamielisemmäksi maaksi näinä kymmenenä vuotena, jotka olen viettänyt ulkomailla. Tänne on oikeasti vaikea palata.

Täällä on jotenkin tympeä fiilis kaikilla koko ajan. Ihmiset tuntuvat alistetuilta, alistuneilta ja mielipiteiltään erittäin myrkyllisiltä. Kaikkialta huokuu negatiivisuus ja paha olo.

Sukulaisten ja vanhojen kaverien takia minä Suomessa enää käyn, muita syitä ei enää yksinkertaisesti ole. Minusta Suomi on muuttunut vihamielisemmäksi maaksi näinä kymmenenä vuotena, jotka olen viettänyt ulkomailla. Tänne on oikeasti vaikea palata.

Ihan kuin minun näppäimistöstäni olisi tekstisi lähtöisin. Komppaan täysin!

Ristiriitainen olo, toisaalta ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia. Toisaalta ahdistaa jo Helsinki-Vantaalla ne epäkohteliaat, puhumattomat ihmiset. Rasittavaa on sekin ettei ole omaa paikkaa, koko ajan on vähän varpaillaan kun on muiden nurkassa. Toisaalta niitä samoja ihmisiä on ihana nähdä.



Omituista on se, että katselee ympärilleen ja miettii että täällä mä olen asunut valtaosan elämästäni. Paikka on ihan tuttu ja samalla omituinen ja vieras. Ajatus siitä että muuttaisi Suomeen tuntuu kummalliselta. Sitä on kuin palapelin osa joka ei sovikaan tähän palapeliin.

Toisaalta en kuulu nykyiseen asuinmaahanikaan.



Paluu omaan kotiin ja nykyiseen maahan on aina ihana, mutta samalla tulee haikea olo kun tietää ettei näe läheisiä taas pitkään aikaan. Vanhemmat vanhenee ja aina miettii että vieläkö nähdään joskus.



Ristiriitaista siis. Olen alkanut tajuta niitäkin jotka käyvät tosi harvoin. Se mielenmyllerrys kun ei ole kovinkaan lomaisaa ja rentouttavaa.

Oletko tyhmä

mutta voin kylla kuvitella jos olisin pitempaan kuin 2 viikkoa.



3 viikon jalkeen alkaa ottaa paahan toisten nurkissa pyoriminen, koti on kuitenkin aina koti.

suomalaisen ja somalin lapsi vai?

mutta voin kylla kuvitella jos olisin pitempaan kuin 2 viikkoa. 3 viikon jalkeen alkaa ottaa paahan toisten nurkissa pyoriminen, koti on kuitenkin aina koti.

Kyllä 2 viikkoa tuntuu ihan maksimilta.

Ap.

Osa johtuu tietysti ihan siitä ettei täällä ole enää mitään paikkaa jota voi kutsua millään tapaa kodiksi. Omasta kodista pois oleminen pidempään on aina hieman epämukavaa.



Mutta osa johtuu siitä etten oikein koe enää mitään henkistä yhteyttä Suomeen, ja sitten tulee sellainen olo että olen täällä vain velvollisuudesta sukulointikierroksella. Tuntuu vaan vieraalta ja kummalliselta koko maa.

Paitsi jos ollaan vuokramökillä tai -huoneistossa. Silloin voi olla pari viikkoa. Ei mua Suomi sinänsä ahdista, se vain ettei ole omaa paikkaa missä majailla. Ja onhan se sellaista aikataulutettua lomailua kun haluaa monessa paikassa käydä ja monia ihmisiä tavata.

Minulle tulee täällä aina epämääräinen ahdistus, en tiedä miksi. Onneksi huomenna saa lentää takaisin kotiin.

Joo, alkoholia pitäisi joka paikassa juoda pullo kaupalla. Alkaa tympimään, kun iltaa ei voi muuten viettää.

Muutenkin ympyrät on aika pienet...

Entisessä kotimaassa tulee outo olo, kun ei oikein tiedä onko turisti vai paikallinen. Koin tämän tunteen, kun olin jo muuttanut takaisin Suomeen ja sitten kävin turistina vanhassa asuinmaassa.

Yleensä vietän monta viikkoa kerrallaan suomessa, kun lomalle sinne menen. Alussa AINA ahdistaa, mutta pikku hiljaa tulee se "olen kotona" fiilis. Sama juttu AINA pois lähtiessä, kun pääsen tämän hetkiseen kotimaahani niin ahdistaa niin paljon, että ihan itku tulee.. sitten se taas tasaantuu ja tulee se koti fiilis jälleen kerran.



Minusta on tullut tämmöinen, että ikävöin aina sinne missä en ole.

minusta ensimmäiset kohtaamiset eli se ensimmäinen viikko on ihan mukavaa ja sitä olen odottanut. Sitten alkaa kyllästyminen toisten luona majailuun ja siihen, että jotkut vaatimalla vaativat näkemään useamman kerran (tietäen että joitakin en ole ehtinyt tavata ollenkaan ja että toisellekin viikolle riittää ohjelmaa). Lopuksi olen ihan puhki enkä jaksa puhua kenellekään, ihana päästä omaan rauhaan.

Mieheni on Espanjasta kotoisin, ja ahdistuu aina kotimaassaan. Vaikka toisaalta kaipaa sinne kovasti. Se on se vierauden tunne ja se, ettei enää kuulukaan maahan, joka oli ennen kotimaa. Tulee tunne, että ei kuulu mihinkään, ja se ahdistaa.



Meillä auttaa se, että osa lomasta pyhitetään omalle perheelle. Mennään jonnekin, minne halutaan, ei vain sukulaisten nurkkiin. Usein tämä "oma aika" vietetään myös Espanjassa, mutta ei sukulaisilla tai tuttavilla eikä heidän kanssaan, vaan omalla porukalla.