Lue keskustelun säännöt.
30-kymppinen ja työttömyys
18.08.2012 |
Mitä mieltä olette pojasta, joka vielä 30-kymppisenä ei ole ollut palkkatyössä tai seurustellut? Onko hirveä turn-off?
Hieman kysymykseen liittyen, miksi työsuhteet täytyy luoda nykyään jo opiskeluiässä? Periaatteessa jos olet ollut puoli vuotta työttömänä valmistumisen jälkeen, on jo juna jättänyt ja sinua ruvetaan hyljeksymään työnantajien keskuudessa.
Eikö kukaan tajua, ettei tässä ole mitään järkeä?
Kommentit (17)
Jos ei tosiaan ikinä ole ollut minkäänlaisissa töissä niin outoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 44 enkä ole ollut kuin tukityöllistettynä silloin tällöin. Kyllä maailmaan mahtuu.
Ja niitä verkostoja saadaan sieltä oppilaitoksesta, sekä niistä työpaikoista, joissa olet harjoittelussa yms.
Mitä usemman opiskelukaverin tunnet ja mitä usemman työpaikan työntekijän tunnet, niin sitä helpompaa on saada työtä, koska joku tuntee sinut entuudestaan "hyväksi kaveriksi".
Ilman verkostoa on vaikeaa saada töitä (oli koulutus mikä tahansa), koska etupäässä työt menevät niille "tutuille".
Jos ei tosiaan ikinä ole ollut minkäänlaisissa töissä niin outoa on.
Itselläni työnetsintää on jarruttanut sosiaaliset pelot - toisinsanoen kahvitunnit, esitelmät, asiakastapaamiset ja oikeastaan kaikki työpaikan "yhteinen kiva". En yksinkertaisesti jaksa laittaa itseäni likoon 100%, jotta saisin puhua 1/4 ajasta kahvitunnilla ja esitellä hienoja väkkyröitä Powerpoint-kalvoilla. Ehkäpä tästä syytä olen vielä 30-kymppisenä työtön.
Työpaikoilla pitäisi mielestäni tehdä työtä, eikä puhua small-talkia. Toki kohtelias ja toiset huomioonottava täytyy olla.
Ja niitä verkostoja saadaan sieltä oppilaitoksesta, sekä niistä työpaikoista, joissa olet harjoittelussa yms.
Mitä usemman opiskelukaverin tunnet ja mitä usemman työpaikan työntekijän tunnet, niin sitä helpompaa on saada työtä, koska joku tuntee sinut entuudestaan "hyväksi kaveriksi".
Ilman verkostoa on vaikeaa saada töitä (oli koulutus mikä tahansa), koska etupäässä työt menevät niille "tutuille".
Onko tilanne oikeasti näin karu? Eli edes hyvä CV ei merkkaa mitään, jos ei ole "verkostoja"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä olette pojasta, joka vielä 30-kymppisenä ei ole ollut palkkatyössä tai seurustellut? Onko hirveä turn-off?
Hieman kysymykseen liittyen, miksi työsuhteet täytyy luoda nykyään jo opiskeluiässä? Periaatteessa jos olet ollut puoli vuotta työttömänä valmistumisen jälkeen, on jo juna jättänyt ja sinua ruvetaan hyljeksymään työnantajien keskuudessa.
Eikö kukaan tajua, ettei tässä ole mitään järkeä?
Johan se on ollut eläkkeelläkin jo satoja vuosia!
Mitä mieltä olette pojasta, joka vielä 30-kymppisenä ei ole ollut palkkatyössä tai seurustellut? Onko hirveä turn-off?
Hieman kysymykseen liittyen, miksi työsuhteet täytyy luoda nykyään jo opiskeluiässä? Periaatteessa jos olet ollut puoli vuotta työttömänä valmistumisen jälkeen, on jo juna jättänyt ja sinua ruvetaan hyljeksymään työnantajien keskuudessa.
Eikö kukaan tajua, ettei tässä ole mitään järkeä?
Johan se on ollut eläkkeelläkin jo satoja vuosia!
Tuon ikäiselle suosittelisin esim. osapäiväistä konsultointityötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tilanne oikeasti näin karu? Eli edes hyvä CV ei merkkaa mitään, jos ei ole "verkostoja"?
Tottakai CV merkkaa, paljonkin, mutta tuo nyt oli vaan yksi mielipide minkä olen muodostanut, kun olen touhua kymmenisen vuotta seuraillut.
Varmasti myös ala vaikuttaa paljon. Minun alallani on aika pienet piirit, niin asia korostuu.
Ja niitä verkostoja saadaan sieltä oppilaitoksesta, sekä niistä työpaikoista, joissa olet harjoittelussa yms.
Mitä usemman opiskelukaverin tunnet ja mitä usemman työpaikan työntekijän tunnet, niin sitä helpompaa on saada työtä, koska joku tuntee sinut entuudestaan "hyväksi kaveriksi".
Ilman verkostoa on vaikeaa saada töitä (oli koulutus mikä tahansa), koska etupäässä työt menevät niille "tutuille".
Miksiköhän verkostot täytyy luoda juuri opiskeluaikana, eikä heti piakkoin sen jälkeen?
Ja mielestäni tämä "verkostojen luominen" usein tarkoittaa, että tunnet työntekijät myös mukavalla henkilökohtaisella tasolla, etkä pelkästään ammattitasolla. Täytyy siis yhä useammin olla "hyvä tyyppi", jotta sinut voidaan hyväksyä osaksi työporukkaan.
Onko ihmisistä tullut niin mukavuudenhaluisia, ettei pelkkä ammattitaidon osoitus enää riitä työnantajalle?
Eipä ihme, että moni ujo/estynyt nuori aikuinen heittää pyyhkeen kehään tänä päivänä, tai muuten kärsii mielenterveydenongelmista tällaisten alfa-uros odotusten edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
What, ei yhtään mukahauskaa vääntöä tuosta 30-kymppisestä. Uskomatonta.
"Mitä mieltä olette pojasta, joka vielä 30-kymppisenä ei ole ollut palkkatyössä tai seurustellut? Onko hirveä turn-off?"
On turn-off, ja eikö sen ikäisen pitäisi jo olla mies, eikä poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette pojasta, joka vielä 30-kymppisenä ei ole ollut palkkatyössä tai seurustellut? Onko hirveä turn-off?
Hieman kysymykseen liittyen, miksi työsuhteet täytyy luoda nykyään jo opiskeluiässä? Periaatteessa jos olet ollut puoli vuotta työttömänä valmistumisen jälkeen, on jo juna jättänyt ja sinua ruvetaan hyljeksymään työnantajien keskuudessa.
Eikö kukaan tajua, ettei tässä ole mitään järkeä?
Onhan se outoa, jos ei ole tehnyt asioita joita 99% ihmisistä on tuohon ikään mennessä tehnyt. Monelle outous tai poikkeavuus on suuri turn-off.
Itse meinasin tulla vinoilemaan onko tuo 30 kymppinen joku muotitrollaus. Sitten näin ketjun olevan vuodelta 12
Kyllä ärsyttäis olla vielä 300-vuotiaanakin työtön
työtön 30v jos ei itse halua.