miten tukea poikatytön sukupuoli-identiteetin kehitystä?

http://www.transtukipiste.fi/doc/Opas_lapsen_sukupuoli-identiteetin_keh…



http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/nuori-tulee-ulos-kaapista/

käyttäytyvää tyttöä, ei pojaksi itseään luulevaa. Minkä ikäinen tyttösi on ja miten käy ilmi, että hän pitää itseään poikana? Omaa kokemusta mulla ei tuosta ole, olin pienenä aikamoinen poikatyttö kyllä, mutta tiesin silti sukupuoleni. Omat lapset, poika ja tyttö, on käyttäytyneet ihan normisti.

ettei ymmärrä sukupuoliasiaa kunnolla. Hän siis sanoo itseään pojaksi ja haluaa pukeutua kuin pojat.

siitä miten saisin lapsen ymmärtämään, että hän voi pukea ne vaatteet kuin haluaa ja käyttäytyä kuin poika ja silti olla tyttö. Nykyinen käsitys sukupuolesta hällä rakentuu lähinnä vaatteisiin.

Ei kai sillä tuossa iässä ole väliä, vaikka pukeutuisikin "poikavaatteisiin"? Tuon ikäiset eivät vielä kiusaa toisiaan vaatteista, se pinkki-ihastus tulee vasta pari vuotta myöhemmin. Joten ehkä voisit relata ja huolehtia asiasta vasta myöhemmin. Sehän saattaa korjaantua itsestäänkin tytön kasvaessa.

Paras tyttöystäväni oli 4-vuotiaana jo tyttö... Nykyinen julkihomo. Ei mitenkään yksiselitteistä.

Meillä on sellainen.

"Kyllä minä nyt voin olla tyttö, kun isä ei ole kotona". Poikuus liittyi siis siihen, että oli "isäntyttö", perheen vanhemmat lapset ovat myös tyttöjä.



Siinä vaiheessa ei ollut enää niin tärkeää olla poika kun huomasi, että kyllä tytöt ja naisetkin voivat tehdä kaikkea sitä kivaa "miestentyötä", josta hän piti pienestä pitäen.

Pääsi metsästämään äidin aseella, sai ajaa traktoria ja näki äidinkin käyttävän moottorisahaa.

Siinä mielessä päästiin sukupuoli-identiteettiongelmasta, että ei meillä ole varsinaisesti jaettu töitä sukupuolen mukaan.

Ei kai sillä tuossa iässä ole väliä, vaikka pukeutuisikin "poikavaatteisiin"? Tuon ikäiset eivät vielä kiusaa toisiaan vaatteista, se pinkki-ihastus tulee vasta pari vuotta myöhemmin. Joten ehkä voisit relata ja huolehtia asiasta vasta myöhemmin. Sehän saattaa korjaantua itsestäänkin tytön kasvaessa.

Onko ei-pinkkeihin pukeutuva tyttö mielestäsi jotenkin viallinen, jos ajattelet asian "korjaantuvan"?

Oma poikatyttöni on jo siinä iässä, että on valinnut niin harrastuksensa kuin ammattinsa ei-niin-naisellista, eikä punaista laita päälleen kuin hirvimetsällä ja jääkiekkokaukalossa.

Jos "poikatytöllä" tarkoitetaan peppi pitkätossutyyppistä tapausta niin me ollaan annettu tehdä omia valintoja.



Harrastuksina ei mitkään tanssit tai baletit ole koskaan kiinnostaneet vaan harrastaa kamppailulajia ja jalkapallo.



Jossakin vaiheessa yritti leikkiä barbeille yms., mutta kun ei kiinnostanut niin niitä ei hankittu enempää. Kavereina on kuitenkin lähinnä tyttöjä ja leikkii "tyttöjen leikkejäkin".



Mihin tyttö siis tukea tarvitsee? Siihen että uskaltaa olla sellainen kuin on. Hyvä itsetunto on kaikista tärkein asia ja me ollaan aina tuettu niitä ratkaisuja joita tyttö haluaa niin harrastuksissa, leikeissä kuin kotihommissa. Monessa asiassa on sitten kuitenkin ihan tyttömäinen. Tykkää pukeutua - vaikka prinsessat ei koskaan olekaan kiinnostunee -, haluaa leipoa usein, leikkii koti- ja koululeikkejä jne. Toinen puoli on sitten ne harrastukset ja kova kilpailuvietti. Tässä tilanteessa on sekin mukava puoli että tyttö tulee toimeen sekä tyttöjen että poikien kanssa ja ei joudu koko ajan miettimään sitä millainen pitäisi olla kun kaveritkin ovat.

Itse olin poikatyttö ihan vauvasta (2-3v) n. 20-vuotiaaksi asti. Halusin pienenä olla poika, minulla oli lyhyet hiukset ja pukeuduin kuin pojat. Leikkikavereina oli pelkkiä poikia ja leluina autoja, aseita, avaruuslegoja, länkkäriukkeleita. Paras kaveri tarhassa oli poika. Koskaan en nukeilla leikkinyt. Ihailin John Waynea ja Humphrey Bogartia. Taloyhtiön poikien kanssa juostiin metsässä ja leikittiin sotaa. Sukupuoli-identiteettiongelmaa minulla ei kuitenkaan ollut, tiesin olevani tyttö, ja olin aina ihastunut vaan poikiin. Ehkä niin kovasti, että halusin juuri siksi olla niinkuin he. Ensimmäinen 'poikakaveri' oli juuri tarhassa kun olin vasta 3v.



Minun annettiin olla sellainen kuin itse halusin ja leikkiä kenen kanssa halusin (kiitos 70-luvun kasvatuksen), ja minusta tuli sittemmin aivan 'normaali' naisellinen nainen, pitkät hiukset, push upit ja ripsipidennykset yms.

jos ap kaipaat vinkkejä tytön tukemiseen ja hän on vielä pieni niin se tukeminen on sitä, että annat hänen herran jestas pukeutua niihin poikien vaatteisiin ja et tee asiasta mitään numeroa. Jos alkaa joskus kysellä tai joku kommentoi niin sitten juttelet hänen kanssaan. 'Tytöt ja pojat usein tykkäävät vähän erilaisista vaatteista, mutta jokainen saa pukeutua kuten haluaa..' Ole onnellinen, että juttu on näin päin. POika hameessa on vähemmän hyväksytty juttu. Mutta tuollaiset 2-3v:t hakevat sukupuolirooleja ja kokeilevat asioita. Ne haluavat olla traktoreita, prinsessoja, pupuja.. Mun pojat on ihan tavallisia poikia poikien kiinnostuksilla ja 2-3:nä ovat tykänneet leikkiä prinsessoja useinkin. Vanhin oli ahdistunut, kun tyttöjen vaatteet on niin paljon nätimpiä kuin poikien ja hän olisi siis halunnut siksi olla tyttö. Muutoin oli kyllä oli varsin poikamainen kiinnostuksen kohteiltaan. Lohduyin, että kyllä poikien vaatteetkin voi olla kivan näköisiä ja sittemmin hän on käyttänyt hyvin pirteän värisiä vaatteita, mutta poikien malleja. Ei siis itsekään halunnut perhosia ja hörhelöitä.

Tiedän muutamia oikeita poikatyttöjä, omalta luokalta aikanaan ja nyt lasten kavereista. Pukeutuvat kuten pojat, leikkivät osa vain poikien kanssa ja päälle ei erota sukupuolta. Osa näyttää pojilta, mutta leikkivät sekä että, nukkeleikit eivät kuitenkaan ole heidän juttunsa. En tiedä, että ketään heistä olisi kiusattu asian vuoksi.