80-lukulaisten avautumisketju

ja potkittiin itsenäistymään jo alaikäisenä ilman mitään konkreettista apua.



Kiitollinen olen ilmaisesta koulutuksesta, terveydenhuollosta ja kouluruuasta, sekä sosiaaliturvasta, jonka avulla ei tarvinnut mennä kerjuulle kun kotoa ei apua herunut, eikä töitäkään saanut.



Nimim. kaikki hyvin 35v

Sori, olenkin syntynyt 70-luvulla :), mutta koulutaival ja lapsuus meni 80-luvun merkeissä.

80-luku itsessään oli sellaista yltäkylläisyyden aikaa. Saimme hyvää kouluruokaa, koulussa oli pienet ryhmät, ei tarvinnut säästää mistään. Sitten iski lama, monen koulukaverin vanhemmat menetti työnsä ja osa ratkesi ryyppäämään. Kaupunkikulttuuri taantui ja kotikaupunkini kutistui rumaksi asvalttikauppalaksi. Opettajat olivat vuosittain pakkolomilla. Lama jätti moneen meistä jälkensä, se synnytti työttömyyspessimismiä ja uskon sen lisänneen ikäpolveni masennusta muutenkin.



vm 80

että opiskelemaan pääsy muuttui todelliseksi tulpaksi kun aivan kaikki korkeakoulutettiin. loppuelämän suunta ratkesi siinä. nythän amis on palannut suht arvostetuksi paikaksi, 15 vuotta sitten se oli vain kaikista surkeimpien kohtalo.



toiset on uraputkessa, toiset ei löydä paikkaansa. hiuksenhienona erotuksena ollut pari pistettä pääsykokeissa kymmenen vuotta sitten... nyt ero on kasvanut jo omistusasunnon, auton ja perheen verran. toisilla vain vuokrakämppää- ja työtä.