Tekeekö lapsen saanti äidistä aikuisemman/fiksumman/paremman??

Että ei ainakaan fiksumpaa eikä aikuisempaa :D

No ainakin se lapsen saanti tekee äidin. Ei kai voi olla äiti, tyhmäkään, jollei ole lasta.

itsekäs lapseton on itsekäs myös lapsen saatuaan.

Ei se ihmisen perusluonne muutu vanhemmaksi tulon myötä.

Mutta epämukavuuden sietokyky kyllä kasvaa vanhemmaksi tulon myötä. Ihan pikkuasioista ei enää tule valitettua, vaikka se luonteelle ominainen perusasenne elämää kohtaan ja ongelmanratkaisukyky säilyykin suht samana.

joutuu usein pohtimaan monia sellaisia asioita, joita ei aiemmin ole tullut ajatelleeksi, moni esim. käy omaa lapsuuttaan läpi samalla. Sitä, pystyykö näistä pohdinnoista yms. jotain oppimaan ei voi sanoa, se riippuu tilanteesta, ihmisestä yms. Ja toki myös lapsettomat ihmiset vanhetessaan pohtivat asioita uudella tavalla ja muutenkin viisastuvat. Ja saattaahan lapsen saaminen joskus jopa pysäyttää oman kehityksen, kun eletään niin paljon lasta varten.



Eli iham mahdotonta sanoa. Mutta kyllähän jokainen äiti varmasti tietää jotain asioita, joita lapseton ei tiedä, ainakin sen, miltä tuntuu olla äiti. Mutta jokainen ihminen tietää jotain asioita, mitä muut ei tiedä, ei se tee heistä sen parempia.

Lapsen saatuaan monet muuttuvat hyvin itsekkäiksi: minä minä ja minun lapseni, muilla ei ole mitään väliä ja mikään muu ei kiinnosta. Aikuisuuskin on hakusessa, taannutaan pikkulapsiasteelle jos ei minun lapseni saakaan sitä kaikkea huomiota mitä minä haluan, jos häntä arvostellaan tai huomautetaan jotain kasvatuksestani. Parempia monet äidit ovat kyllä - omasta mielestään. Tietävät ja osaavat kaiken paremmin kuin muut, oli lapsia tai ei. Ja varsinkin jos ei ole, sellaiset naiset eivät tiedä yhtään mitään elämästä eivätkä varsinkaan lapsista, ja he eivät saa kommentoida mitään mihinkään.

Itse elin lähinnä itselleni ennen kuin sain lapsia, ei tarvnnut miettiä muuta kuin itseään. Nyt ensisijainen huolenaihe on lapset ja niiden hyvinvointi. On joutunut myös ottamaan iisimmin, ja on aikaa enemmön miettiä omaa olemistaan suhteessa muihin. Olen muuttunut myös kärsivällisemmäksi, kun lasten kanssa menee oma aikansa kaikkeen.



Tämä on vain oma esimerkki.

Itse koen että lapsista saa elämänsisältöä. Eli tietyllä tavalla ajattelen että ihminen on vajavainen ilman lapsia. Tosin jos sinulla ei ole lapsia, et ehkä tiedä mistä olet jänyt paitsi.

Tosin jos sinulla ei ole lapsia, et ehkä tiedä mistä olet jänyt paitsi.

mutta en silti halua niitä.

Ei tyhmä siitä viisastu, mutta väittäisin että viisas viisastuu entisestään. Lapsen saaminen saa ajattelemaan monia asioita ihan uudelta kannalta, jos siis on sen sortin ihminen että yleensäkkään ajattelua harrastaa.

Ei automaattisesti tee parempaa, mutta antaa tilaisuuden nähdä rajansa ja kykynsä rehellisesti - ja myös kehittyä. Lapseton ihminen ei ole vajavainen. Itse halusin ensimmäisen lapsen siinä tilanteessa, kun oman navan ympärillä pyöriminen alkoi todella kyllästyttää. Tietenkin myös lapseton voi elää niin, että on yhteisölleen merkittävä eikä palvo itseään.

mut normaalista tuskin vain!

No ainakin se lapsen saanti tekee äidin. Ei kai voi olla äiti, tyhmäkään, jollei ole lasta.

Että ei se lapseton ainakaan kovin fiksuja aloituksia ainakaan osaa tehdä =D

se on käsitykseni mukaan ainoa muutos

Itse halusin ensimmäisen lapsen siinä tilanteessa, kun oman navan ympärillä pyöriminen alkoi todella kyllästyttää.

että alkaa pyöriä oman JA lapsen navan ympärillä? Harvaa se lapsen saanti muuttaa epäitsekkäämmäksi muita ihmisiä kohtaan. Tuntuu että enemmän vain ollaan itsekkäitä ja halutaan omalle lapselle sitä ja tätä ja höösätään vain siitä omasta lapsesta.

Itse halusin ensimmäisen lapsen siinä tilanteessa, kun oman navan ympärillä pyöriminen alkoi todella kyllästyttää.

että alkaa pyöriä oman JA lapsen navan ympärillä? Harvaa se lapsen saanti muuttaa epäitsekkäämmäksi muita ihmisiä kohtaan. Tuntuu että enemmän vain ollaan itsekkäitä ja halutaan omalle lapselle sitä ja tätä ja höösätään vain siitä omasta lapsesta.

Ei aina, mulla lapsi auttoi kärsivällisemmäksi ja ymmärtäväisemmäksi myös muita kohtaan. Kokonaisvaltaisesti. Oli pakk hidastaa vauhtia ja nähdä asiat laajemmin.

tyhmää ihmistä viisaaksi, mutta kyllä mielestäni tavallinen, fiksu nainen kasvaa monella tapaa. Ihminen voi olla tunneälykäs ja myötätuntoinen ilman lastakin, eikä kaikille lasten saaminen tuo näitä taitoja, mutta kyllä usein nimenomaan lapsettoman ihmiset itsekeskeisyys, lapsellisuus, vaatimukset ja tunne-elämän kehittymättömyys häkellyttää. Mut eihän lapseton sille varsinaisesti mitään voi, koska on vaikeaa venyä sellaisiin epäitsekkyyden ja vastuullisuuden mittoihin mitä lapsi vaatii, ihan vaan huvikseen. lapsi aiheuttaa paljon sellaista epämukavuutta joka saa ihmisen kasvamaan pois sieltä itsekeskeiseltä mukavuusalueelta ja näinollen antaa kyllä vanhemmilleen monenlaisia valmiuksia. Kaikki eivät tietenkään kavsa- ja lapsethan siitä sitten kärsivät. Lapsen "navan" ympärillä pitääkin pyöriä, kun lapsi on pieni, ja tuntuu kyllä luonnonvastaiselta kun joskus näkee AIKUISIA jotka kokee lapsen saman huomion uhkaksi omille tarpeilleen. Se on sairasta ja silloin kyllä tuntee olonsa todella etuoikeutetuksi että on lasten myötä saanut kasvaa.

Että yleistäähän ei voi mitään, mutta lapsi kasvattaa kyllä, kunhan äiti on siihen kasvuun itse valmis. ja ilman lasta harva ihminen suostuu sellaiseen kasvuun.

Fiksumman, ei automaattisesti. Se antaa tilaisuuden kypsyä, kaikki eivät siihen silti tartu. Äidiksi kasvetaan, se että perheen etu menee edelle, se että on vastuussa pienestä ihmisestä joka ei pysy elossa ilman sinua, väitän että kyllä se jonkin verran kasvattaa ihmisenä.

kaikissa tiedossani olevissa tapauksissa.



Otos on tietysti pieni.

Elämänkokemusta voi hankkia/saada niin kovin monella tavalla. Joku elää vuosia ulkomailla kehitysapuhommissa, ja oppii yhtä ja toista maailmasta ja epäitsekkyydestä ja omista rajoistaan.



Toinen taas tekee vaikkapa vapaaehtoistatyötä vanhusten parissa ja oppii ymmärtämään elämänkokemusta, ihmisen elämänkaaria, vanhenemista ja kuolemaa.



Äitiys panee naisen miettimään omaa rajallisuuttaan. Sukunsa ketjua, lapsuudensa kokemuksia. Opettaa kantamaan vastuuta muista ihmisistä, pakottaa hoitamaan monenlaisia sellaisia käytännön asioita, joista lapsettomalla ei ole hajuakaan. On äitiyskin siis hyvä kokemus ja laajentava oppi elämästä.



Se sitten on eri asia, JALOSTAAKO mikään elämänkokemus ihmistä. Epäilen, ettei sellaista kokemusta olekaan, joka kaikista ja pysyvästi tekisi paremman ihmisen. Vakava sairauskin tuppaa pysäyttämään ja miettimään elämän prioriteettja vain hetkeksi.... ja kohta taas pikkuasiatkin alkavat rassata hermoa.



Ai juu: tutkimusten mukaan äitiys lisää aivojen synapseja ja naisen stressinsietokykyä ja oppimiskykyä. Keskimäärin siis näin.



http://www.tiede.fi/uutiset/1538/aitiys_lisaa_stressinsietokykya