Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä tällaiselle opinto-ongelmalle, vai voiko tehdä mitään?
27.08.2012 |
Olen työpaikalla koulutuksessa, joka ei ole aivan pakollinen, mutta eduksi ylenemisessä. Koulutus kestää pari sataa tuntia syksyn aikana, siis ihan huomattavasti. Se koskee asiaa, jossa olemme kaikki asiantuntijoita, mutta ainahan sitä toki voi kehittyä lisää ja kivaa olisikin kehittyä.
Ongelma on siinä, että kurssin vetäjien käsitys opiskelijoiden lähtötasosta on väärä. He olettavat, että meillä yleisesti on sellaisia virhekäsityksiä, jotka olivat oikeasti tavalisia ehkä 15 vuotta sitten, mutta eivät enää ehkä kymmeneen vuoteen ole ollleet sitä. Tämän lisäksi kurssi suoritetaan erilaisilla "kehittymistehtävillä", joissa siis pitää kehittää omaa toimintaa. Tämä tarkoittaa ilmeisesti käytännössä sitä, että meidän on pakko valehdella ensin olleemme ihan pölvästejä ja ajatelleemme noiden vanhanaikaisten tapojen kautta ja sitten sen jälkeen valehdella uudestaan, että nyt on saatu joku hieno ahaa-elämys ja alettu ymmärtää asiat toisin ja kehitytty hirveästi. Minusta moinen on aika turhauttavaa, mutta kurssin muodollinen suorittaminen on ainoa keino hankkia nuo ylenemispisteet.
VOiko tälle tehdä mitään? Paristakymmenestä kurssilaisesta ilmeisesti muutama on oikeasti noin alkeellisella tasolla, muut ilmeiesti aikovat näytellä saadakseen pisteet kasaan. Itseä vaan harmittaa käyttää paljon aikaa näin turhaan, jos voisi myös kehittyä ihan oikeasti...
Kommentit (6)
Joo, siis tällä kurssilla ei opiskellaitälän niin koknkreettista kuin menetelmiä. Tällä mietitään strategianluonnin perusteita ja tavoitteiden merkitystä. Ja vastaavaa filosofista diipadaapaa. Joka siis sinänsä on potentiaalisesti ihan hyödyllistä itsereflektiota, mutta kun toiminnan lähtökohtana on tosiaan että meidät pitää kouluttaa irti jostain, mitä me emme ole koskaan ajatelleetkaan, niin himma jää pelkäksi hymistelyksi. Ja niissä kehittämistehtävissä ei tosiaan ole mitään kehitettävää, koska me ollaan jo vähintään siinä, mitä tällä kurssilla "opiskellaan". Jotta me voitais oikeasti kehittyä, pitäisi lähtökohdaksi ottaa oikea nykytilane.
Pelkään kuitenkin, että en ehkä saa mukaan tarpeeksi ihmisiä mihinkään ryhmäpalautteeseen, sillä yleinen asenne ei oikein suosi sitä. Pikemminkin sitä, että pitää teeskennellä olevansa ihan innoissaan. Lisäksi minulla on sellainen perisuomalainen tunne, että opetttaja,me ei oikeasti pysty nostamaan tasoa, enkä minä halua saattaa häntä niin noloon tilanteeseen.
Onko siis jotain, mitä voisin tehdä ihan itse, oman oppimiseni hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tosiaan tekisi mitään vaan olisin tyytyväinen että pääsen helpolla koulutuksen läpi.
Yleensähän tuollaiset koulutukset ei oikeasti kehitä mitään vaan ovat pelkkiä muodollisuuksia jotka on lusittava läpi jos haluaa tiettyihin tehtäviin. Itse ollut aikoinaan vastaavantapaisella projektipäällikkökurssilla...
Siis, että ette ole pölvästejä ja haluatte oikeasti oppia jotain uutta.
ja juttelisin asiasta asiallisesti kouluttajan ja muiden kurssilaisten kanssa sen sijaan, että ihmettelisin asiaa itsekseni. Kouluttaja voi nostaa pyynnöstänne tasoa, ei se ole mitenkään poikkeusellista. Syystä tai toisesta hänellä on väärät tiedot teidän osaamisestanne.
rakentavaa palautetta. Ehkä he kehittäisivät kurssia tasokkaammaksi. Eihän se ole oikein että kouluttjat saavat kerätä massit ja kaikenlaiset tuet mutta tulosta ei synny!
palautetta ei voi antaa kouluttajille suoraan. Ottakaa mielellään useampi kurssin oppilas kimppaan (näin opettaja tietää, että ongelma koskettaa kurssin opiskelijoita laajemminkin etkä ole yksittäinen poikkeus) ja menkää suoraan kertomaan, mikä on ongelma. Jos koulutus on työantajasi maksamaa, voitte myös pyytää työnantajan koulutuksesta vastaavaa henkilöä antamaan palautetta kouluttajalle.
Mikään ei ole suomalaisissa oppilaissa (tasosta riippumatta) sen raivostuttavampaa kuin se, että millään ei meinaa saada palautetta opetuksesta, ei varsinkaan kurssin aikana, jolloin asian ehtisi vielä korjata. Parhaassa tapauksessa kurssin jälkeen sentään kerrotaan epäkohdista, mutta silloin ne voi korjata vasta seuraavalle kurssikerralla.
Ja ainakin kun minä olen työpaikkani koulutuksissa joutunut tekemään kehittymistehtäviä, niin ei niissä ole tarvinnut valehdella yhtään mitään. Kurssin alussa on voinut suoraan kirjoittaa, mitä näkee suurimmiksi ongelmiksi nykyisessä työssään, ja kurssin lopussa taas se, mitä näille ongelmille on tehty. Tuskin kukaan on niin täydellinen, että mitään kehtittymisen varaa ei ole. Olen myös suoraan sanonut, jos kurssilla opetetut menetelmät eivät mielestäni sovi omaan työhöni (ja perustellut, mikä niissä on vikana).